Pimeä keskiaika

Rooman kirkon valtaanpääsy merkitsi pimeiden aikojen alkua. Sitä mukaa kuin sen valta kasvoi, pimeys sakeni. Usko siirrettiin Kristuksesta, totisesta perustuksesta, Rooman paaviin. Sen sijaan että ihmiset olisivat turvautuneet Jumalan Poikaan syntien anteeksisaamiseksi ja iankaikkiseksi pelastukseksi, he nostivat katseensa paaviin sekä pappeihin ja prelaatteihin, joille hän oli antanut vallan. Heille opetettiin, että paavi oli heidän välimiehensä ja ettei kukaan voisi lähestyä Jumalaa muutoin kuin hänen välityksellään sekä edelleen, että hän oli heille Jumalan paikalla ja häntä heidän oli sen tähden sokeasti tolteltava. Näistä hänen vaatimuksistaan poikkeaminen riitti tuottamaan rikkojalle mitä ankarimmat sekä ruumiilliset että sielulliset rangaistukset.KuKi 260.1

Täten ihmisten mieli käännettiin Jumalasta erheellisiin, erehtyviin ja julmiin ihmisiin — vieläpä itseensä pimeyden ruhtinaaseen, joka käytti valtaansa heidän välityksellään. Synti oli verhottu pyhyyden viittaan. Kun Raamattu kiel- letään ja ihminen rupeaa pitämään itseään jumalana, meidän on oltava varuillamme petosta, kavaluutta ja turmelevaa laittomuutta vastaan. Inhimillisten lakien ja perinteiden korottamisessa ilmeni turmelus, joka aina on seurauksena Jumalan lain syrjäyttämisestä.KuKi 260.2