Mooses lankeaa kärsimättömyyteen

“Ja Mooses ja Aaron kokosivat seurakunnan kallion eteen, ja hän sanoi heille: ‘Kuulkaa nyt, te niskurit! Onko meidän saatava teille vettä tästä kalliosta?’ Niin Mooses nosti kätensä ja iski kalliota kahdesti sauvallansa, ja siitä lähti runsaasti vettä, niin että kansa ja sen karja saivat juoda. Mutta Herra sanoi Moosekselle ja Aaronille: ‘Koska ette uskoneet minuun ettekä pitäneet minua pyhänä israelilaisten silmien edessä, niin te ette saa viedä tätä seurakuntaa siihen maahan, jonka minä heille annan.’”KuKi 128.1

Tässä Mooses teki syntiä. Hän väsyi kansan alituiseen napinaan häntä vastaan. Herran käskystä hän otti sauvan, mutta sensijaan että olisi puhunut kalliolle, niinkuin Herra häntä käski, hän löi sitä kahdesti sauvalla sanottuaan: “Onko meidän saatava teille vettä tästä kalliosta?” Tässä hän puhui varomattomasti huulillaan. Hän ei sanonut: Jumala on antava teille jälleen yhden todistuksen voimastaan ja antava teille vettä tästä kalliosta. Hän ei lukenut voimaa ja kunniaa Jumalan ansioksi siitä, että vesi virtasi jälleen kivikovasta kalliosta, eikä siten tehnyt Jumalaa suureksi kansan edessä. Tämän Mooseksen erehdyksen tähden Jumala ei sallinut hänen johtaa kansaa luvattuun maahan.KuKi 128.2

Tämä Jumalan voiman ilmenemisen tarve teki tilaisuuden hyvin juhlalliseksi, ja Mooseksen ja Aaronin olisi tullut tukea sitä, niin että se olisi tehnyt edullisen vaikutuksen kansaan. Mutta Mooses oli kiihoittunut ja kansalle kärsimättömänä ja suuttuneena heidän napinansa tähden hän sanoi: “Kuulkaa nyt, te niskurit! Onko meidän saatava teille vettä tästä kalliosta?” Näin puhuen hän todellisuudessa myönsi napiseville israelilaisille, että he olivat oikeassa syyttäessään häntä heidän johdattamisestaan pois Egyptistä. Jumala oli antanut kansalle anteeksi suurempiakin rikkomuksia kuin mitä tämä Mooseksen erehdys oli, mutta Hän ei voinut katsella syntiä kansansa johtajassa niinkuin johdettavissa. Hän ei voinut antaa anteeksi Mooseksen syntiä ja sallia hänen päästä luvattuun maahan.KuKi 128.3

Tässä Herra antoi kansalleen selvän todistuksen siitä, että mahtava enkeli, eikä Mooses, oli niin ihmeellisesti vapauttanut heidät ja tuonut heidät pois Egyptin orjuudesta, kulkien heidän edellään kaikilla heidän matkoillaan, ja Hänestä Herra oli sanonut: “Katso, minä lähetän enkelin sinun edellesi varjelemaan sinua tiellä ja johdattamaan sinua sii- hen paikkaan, jonka minä olen valmistanut. Ole varuillasi Hänen edessään ja kuule Häntä äläkä pahoita Hänen mieltänsä. Hän ei jätä teidän rikoksianne rankaisematta, sillä minun nimeni on Hänessä.” 2 Moos. 23: 20, 21.KuKi 128.4

Mooses otti itselleen kunnian, joka kuului Jumalalle, ja teki Jumalalle välttämättömäksi menetellä näin hänen ta-pauksessaan, mikä sai kapinallisen Israelin ainiaaksi vakuuttuneeksi, että ei Mooses, vaan Jumala itse oli johtanut heidät pois Egyptistä. Herra oli uskonut Moosekselle kansansa johtamisen taakan mahtavan enkelin kulkiessa heidän edellään kaikilla heidän matkoillaan ja ohjatessa kaikkea hei-dän vaellustaan. Koska he olivat niin valmiit unohtamaan, että Jumala oli heitä johtamassa enkelinsä välityksellä, ja lukemaan ihmisen ansioksi sen, minkä Jumalan voima yksin voi suorittaa, Hän oli koetellut heitä nähdäkseen, tottelisivatko he Häntä. He eivät kestäneet ainuttakaan koetusta. Sen sijaan että olisivat luottaneet Jumalaan ja tunnustaneet Hänet, joka oli sirotellut heidän polullensa voimansa näytteitä ja rakkautensa ja huolenpitonsa erinomaisia tunnusmerkkejä, he epäilivät Häntä ja pitivät Egyptistä lähtöään Mooseksen ansiona syyttäen häntä kaikista heitä kohdanneista onnettomuuksista. Mooses oli suhtautunut heidän itsepäisyyteensä erinomaisen kärsivällisesti. Kerran he uhkasivat jopa kivittää hänet.KuKi 129.1