Ristiin naulittuna

Kun oli saavuttu teloituspaikalle, sidottiin tuomitut kidutusvälineisiin. Noiden kahden varkaan tehdessä vastarintaa niiden käsissä, jotka asettivat heidät ristille, ei Jeesus tehnyt lainkaan vastarintaa. Jeesuksen äiti katseli toimitusta tuskaisen jännittyneenä toivoen Jeesuksen tekevän jonkin ihmeen pelastaakseen itsensä. Hän näki, kuinka Jeesuksen kädet olivat ojennettuina ristinpuulle — nuo rakkaat kädet jotka aina siunasivat, jotka olivat niin monta kertaa kurottuneet parantamaan kärsiviä. Ja nyt he ottivat vasaran ja nauloja, ja kun naulat olivat lävistäneet pehmeän lihan ja tarttuneet ristiin, kantoivat järkyttyneet opetuslapset Kristuksen tainnoksiin menemäisillään olevan äidin pois julmalta tapahtumapaikalta.KuKi 172.2

Jeesus ei päästänyt pienintäkään valituksen ääntä. Hänen kasvonsa pysyivät kalpeina j a tyyninä, mutta suuret hikikarpalot kihosivat Hänen otsalleen. Ei ollut säälivää kättä pyyhkimässä kuoleman hikeä Hänen kasvoiltaan, ei kuulunut myötätunnon ja muuttumattoman uskollisuuden sanoja vahvistamaan Hänen inhimillistä sydäntään. Hän polki aivan yksinään viinikuurnan, eikä yhtään ihmistä ollut Hänen luonaan. Sotilaiden suorittaessa hirvittävää tehtäväänsä Jeesus kärsi mitä ankarimpia kuolintuskia ja rukoili vihollistensa puolesta: “Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät.” Luuk. 23: 34. Tähän Kristuksen rukoukseen Hänen vihollistensa puolesta sisältyi koko maailma ja joka ainoa syntinen, aina ajan loppuun saakka.KuKi 172.3

Kun Jeesus oli naulittu ristiin, muutamat voimakkaat miehet nostivat sen pystyyn ja hyvin rajusti iskivät sen maahan sitä varten kaivettuun kuoppaan, mikä aiheutti Jumalan Pojalle mitä hirvittävintä kipua. Nyt alkoi kauhea näytelmä. Papit, hallitusmiehet ja kirjanoppineet unohtivat pyhän virkansa arvokkuuden ja yhtyivät roskajoukon kanssa ivaamaan ja pilkkaamaan kuolevaa Jumalan Poikaa. He sanoivat: “Jos sinä olet juutalaisten kuningas, niin auta itseäsi.” Luuk. 23: 37. Ja muutamat hokivat ivallisesti toisilleen: “Muita Hän on auttanut, itseään ei voi auttaa.” Mark. 15: 31. Temppelin arvohenkilöt, paatuneet sotilaat, kurja ryöväri ristillä ja halpamaiset julmat ihmiset väkijoukosta — kaikki he yhtyivät herjaamaan Kristusta.KuKi 173.1

Ryövärit, jotka naulittiin ristille Jeesuksen kanssa, kärsivät yhtä suurta ruumiillista tuskaa kuin Hänkin, mutta toista tämä tuska vain paadutti ja teki hänet häikäilemättömäksi ja ilkkuvaksi. Hän yhtyi pappien pilkkaan ja herjaten sanoi Jeesukselle: “Etkö sinä ole Kristus? Auta itseäsi ja meitä.” Luuk. 23: 39. Toinen pahantekijöistä ei ollut paatunut rikollinen. Kun hän kuuli rikostoverinsa ilkkuvat sanat, “hän nuhteli häntä sanoen: “Etkö sinä edes pelkää Jumalaa, sinä, joka olet saman rangaistuksen alainen. Me tosin kärsimme oikeuden mukaan, sillä me saamme, mitä meidän tekomme ansaitsevat; mutta tämä ei ole mitään pahaa tehnyt.” Luuk. 23: 40, 41. Sitten, kun hän sydämessään kääntyi Kristuksen puoleen, taivaallinen valo tulvi hänen sydämeensä. Runnellussa, herjatussa, ja ristillä riippuvassa Jeesuksessa hän näki Vapahtajansa, ainoan toivonsa ja pyysi Häntä hartaasti nöyränä uskossa: “Jeesus, muista minua kun tulet valtakuntaasi.” Niin Jeesus sanoi hänelle: “Totisesti minä sanon sinulle tänä päi-vänä:^{*Asettamalla kaksoispiste sanojen “tänä päivänä” jälkeen eikä niiden edelle, kuten se on useimmissa käännöksissä, saamme tämän raamatunkohdan oikean merkityksen paremmin ilmaistuksi.}) sinun pitää oleman minun kanssani paratiisissa.” Luuk. 23: 43.KuKi 173.2

Hämmästyksissään enkelit katselivat Jeesuksen ääretöntä rakkautta, kun Hän kärsiessään mitä hirvittävimpiä sielunja ruumiin tuskia, ajatteli vain toisia ja rohkaisi katuvaa sielua uskomaan. Vielä viimeisillä hengenvedoillaan kuolemansa kynnyksellä Hän osoitti ihmistä kohtaan sellaista rakkautta, joka oli kuolemaakin väkevämpi. Monet, jotka olivat näkemässä noita Golgatan tapahtumia, vahvistuivat niistä uskossaan Kristukseen.KuKi 173.3

Jeesuksen viholliset odottivat nyt kärsimättömästi toivoen Hänen kuolemaansa. Tuon tapahtuman he kuvittelivat ainaiseksi vaientavan huhut Hänen jumalallisesta voimastaan ja ihmetöistään. He olivat kyllin rohkeita ajatellaksensa, ettei heidän enää tarvitsisi vavista Hänen vaikutusvaltansa vuoksi. Nuo tunteettomat sotilaat, jotka olivat asettaneet Jeesuksen ristille, jakoivat Hänen vaatteensa keskenään ja kiistelivät eräästä saumattomasta vaatekappaleesta. Lopulta he ratkaisivat asian heittämällä siitä arpaa. Innoitettu kynä oli tarkasti kuvaillut tämän tapauksen satoja vuosia ennen kuin se tapahtui: “Sillä koirat minua piirittävät, pahain parvi saartaa minut. He ovat lävistäneet minun käteni ja jalkani... He jakavat keskenänsä minun vaatteeni ja heittävät minun puvustani arpaa.” Ps. 22: 17, 19.KuKi 174.1