Loading...
Larger font
Smaller font
Copy
Print
Contents

Lunastuksen Historia

 - Contents
  • Results
  • Related
  • Featured
No results found for: "".
  • Weighted Relevancy
  • Content Sequence
  • Relevancy
  • Earliest First
  • Latest First
    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents

    Luku 20—Vakoojat ja heidän kertomuksensa

    Herra käski Mooseksen lähettää miehiä vakoilemaan Kanaanin maata, jonka Hän oli antava Israelin lapsille. Kunkin sukukunnan päämies valittiin tähän tehtävään. He menivät ja neljänkymmenen päivän kuluttua palasivat vakoilumatkaltaan sekä astuivat Mooseksen ja Aaronin ja koko Israelin seurakunnan eteen näyttäen heille maan hedelmiä. Kaikki olivat yksimielisiä siitä, että se oli hyvä maa, ja he näyttivät niitä runsaita hedelmiä, joita olivat tuoneet siitä todistukseksi. Viinirypäleterttu oli niin suuri, että kaksi miestä saattoi kantaa sitä välissään korennolla. He toivat myös viikunoita ja granaattiomenia, joita siellä kasvoi runsaasti.KuKi 122.1

    Kerrottuaan maan hedelmällisyydestä kaikki paitsi kaksi heistä puhuivat hyvin masentavasti heidän mahdollisuuk-sistaan päästä sen omistajiksi. He sanoivat, että kansa, joka maassa asui, oli sangen voimakas ja kaupunkeja ympäröivät suuret ja korkeat muurit, ja kaiken tämän lisäksi he näkivät siellä Anak-jättiläisen lapsia. Sitten he kuvailivat, miten ihmisiä oli sijoittunut ympäri Kanaanin, ja kuinka heidän olisi mahdotonta päästä koskaan sitä omistamaan.KuKi 122.2

    Kun kansa kuunteli tätä kertomusta, se ilmaisi pettymyksensä valittaen ja katkerin syytöksin. He eivät odottaneet eivätkä ajatelleet eivätkä järkisyillä päätelleet, että Jumala, joka oli tuonut heidät näin kauas, varmasti antaisi heille maan. Vaan he masentuivat heti. He väheksyivät Pyhän Jumalan voimaa, eivätkä luottaneet Häneen, joka oli tähän asti johtanut heitä. He syyttivät Moosesta ja puhuivat napisten toisilleen: “Tämäkö on sitten kaikkien toiveittemme päämäärä? Tämäkö on nyt se maa, jota omistamaan olemme lähteneet Egyptistä asti.”KuKi 122.3

    Kaaleb ja Joosua koettivat saada ääntään kuuluville, mutta kansa oli niin kiihdyksissään, etteivät he voineet hillitä itseään kuunnellakseen näitä kahta miestä. Kun he olivat hiukan rauhoittuneet, Kaaleb uskaltautui puhumaan. Hän sanoi kansalle: “Menkäämme sittenkin sinne ja ottakaamme se haltuumme, sillä varmasti me sen voitamme.” Mutta ne miehet, jotka olivat olleet hänen kanssaan, sanoivat: “Emme me kykene käymään sen kansan kimppuun, sillä se on meitä voimakkaampi.” Ja he jatkoivat edelleen huonoa raportointiaan ja selittivät, että kaikki ihmiset olivat suurikokoisia. “Näimmepä siellä jättiläisiäkin, Anakin jättiläisheimon jälkeläisiä, ja me olimme mielestämme kuin heinäsirkkoja; sellaisia me heistäkin olimme.”KuKi 123.1

    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents