Lupauksen poika

Aabrahamin ja Saaran ilmaisema suuri ilo Iisakin syntymän johdosta teki Haagarin hyvin kateelliseksi. Haagar oli opettanut Ismaelille, että hän olisi Aabrahamille luvattuna poikana ja perillisenä erikoisesti Jumalan siunaama. Ismael omaksui äitinsä tunteet ja oli kiihtynyt Iisakin syntymän johdosta osoitetun ilon tähden. Hän halveksi Iisakia, koska hän ajatteli tätä pidettävän parempana kuin häntä. Saara huomasi Ismaelin osoittaman mielentilan omaa poikaansa Iisakia kohtaan, ja se järkytti häntä suuresti. Hän kertoi Aabrahamille Ismaelin halveksivasta käytöksestä häntä ja hänen poikaansa Iisakia kohtaan ja sanoi hänelle: “Aja pois tuo orjatar poikinensa, sillä ei tuon orjattaren poika saa periä minun poikani, Iisakin, kanssa.”KuKi 60.2

Se suretti Aabrahamia suuresti. Ismael oli hänen poikansa, jota hän rakasti. Kuinka hän voisi lähettää Ismaelin pois? Neuvottomuudessaan hän rukoili Jumalaa, sillä hän ei tiennyt mitä tehdä. Enkeliensä välityksellä Jumala kehoitti Aabrahamia kuulemaan vaimonsa Saaran ääntä, ja sanoi, ettei hän saisi antaa tunteittensa poikaansa tai Haagaria kohtaan estää itseään mukautumasta Saaran toiveisiin. Sillä tämä oli ainoa tie, jolla hän voisi pyrkiä jälleen palauttamaan sopusoinnun ja onnen perheeseensä. Aabrahamilla oli enkelin luja lupaus, ettei Ismael isänsä kodista erotettuna kuolisi ja ettei Jumala häntä hylkäisi, vaan että hän tulisi varjelluksi, koska hän oli Aabrahamin poika. Jumala lupasi tehdä Ismaelistakin suuren kansan.KuKi 60.3

Aabraham oli sydämeltään jalo, hyväntahtoinen, mikä ilmeni siinä, että hän niin innokkaasti puhui sodomalaisten puolesta. Hän hartaassa sielussaan kärsi suuresti. Murhe masensi häntä, ja hänen isäntunteensa oli syvästi liikuttunut, kun hän lähetti Haagarin ja poikansa Ismaelin vaeltamaan muukalaisina vieraalla maalla.KuKi 60.4

Jos Jumala olisi hyväksynyt moniavioisuuden, Hän ei olisi täten neuvonut Aabrahamia lähettämään Haagaria pois poikinensa. Hän tahtoi antaa tässä kaikille sen opetuksen, että aviosuhteen oikeuksia ja onnellisuutta on aina kunnioitettava ja suojeltava, jopa suurin uhrauksinkin. Saara oli Aabrahamin ensimmäinen ja ainoa oikea vaimo. Vaimona ja äitinä hänellä oli sellaisia oikeuksia, joita ei kenelläkään toisella saanut siinä perheessä olla. Hän kunnioitti miestään kutsuen häntä herraksi, mutta hän oli arka oikeudestaan jakaakseen miehensä rakkauden Haagarin kanssa. Jumala ei moittinut Saaraa tästä hänen noudattamastaan käytöksestä. Enkelit nuhtelivat Aabrahamia hänen Jumalan voimaa kohtaan osoittamastaan epäluottamuksesta, joka oli johtanut hänet ottamaan Haagarin vaimokseen ja ajattelemaan, että lupaus täyttyisi hänessä.KuKi 61.1