Viipyvä aika

Kun vuosi 1843 kului kokonaan loppuun, ilman että Jeesus olisi tullut, jäivät ne, jotka olivat uskossa odottaneet Hänen ilmestymistään, joksikin ajaksi epäilyksen ja hämmingin valtaan. Mutta pettymyksestään huolimatta monet jatkoivat Raamatun tutkisteluaan. He tutkistelivat uudelleen uskonsa perusteita ja tutkivat tarkoin ennustuksia saadakseen lisää valoa. Raamatun todistus näytti selvästi ja sitovasti tukevan heidän kantaansa. Merkit, joista ei voitu erehtyä, osoittivat Kristuksen tulemisen olevan lähellä. Uskovaiset eivät voineet selittää pettymystään. Mutta he olivat varmoja siitä, että Jumala oli johtanut heitä heidän saamaansa kokemukseen.KuKi 289.1

Ajan viipymistä koskevien raamatunkohtien suora ja voimakas soveltaminen vahvisti suuresti heidän uskoaan. Jo v. 1842 Jumalan Henki oli pannut Charles Fitchin laatimaan profeetallisen kartan, jota adventistit yleensä pitivät profeetta Habakukin antaman käskyn täyttämisenä: “Kirjoita näky ja piirrä selvästi tauluihin.” Kukaan ei kuitenkaan silloin huomannut samassa ennustuksessa mainittua ajan viipymistä. Pettymyksen jälkeen tämän raamatunkohdan täysi merkitys tuli ilmeiseksi. Profeetta lausuu: “Kirjoita näky ja piirrä selvästi tauluihin, niin että sen voi juostessa lukea. Sillä näky odottaa vielä aikaansa, mutta se rientää määränsä päähän, eikä se petä. Jos se viipyy, odota sitä; sillä varmasti se toteutuu, eikä se myöhästy.” Hab. 2:2, 3.KuKi 289.2

Odottavat iloitsivat siitä, että Hän, joka tuntee lopun alusta, oli katsellut heitä aikojen takaa ja nähnyt edeltä käsin heidän pettymyksensä ja antanut heille rohkaisun ja toivon sanoja. Ilman tuollaisia raamatunkohtia, jotka osoittivat heidän olevan oikealla tiellä, heidän uskonsa olisi rauennut tyhjiin tuona koetuksen hetkenä.KuKi 289.3

Vertauksessa kymmenestä neitsyestä, Matt. 25:nnessä luvussa, itämaisen hääjuhlan eri vaiheet kuvaavat adventistien kokemusta. “Silloin on taivasten valtakunta oleva kymmenen neitsyen kaltainen, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät ylkää vastaan .. . Yljän viipyessä tuli heille kaikille uni, ja he nukkuivat.”KuKi 289.4

Ensimmäisen sanoman julistuksen aikana laajalle levinnyt liike vastasi neitsyeiden lähtemistä ylkää vastaan, kun taas yljän viipyminen kuvasi odotusajan kestämistä, pettymystä ja viipymistä. Ennustuksessa määrätyn ajan kulut- tua tosi uskovaiset olivat vielä kaikki sitä mieltä, että kaiken loppu oli lähellä. Mutta pian ilmeni, että heidän intonsa ja hartautensa jossakin määrin laimeni, ja he vaipuivat tilaan, jota ennustuksessa kuvasi neitsyeiden uneen vaipuminen yljän viipyessä.KuKi 289.5

Tähän aikaan alkoi esiintyä kiihkoilua. Jotkut, jotka tunnustautuivat innokkaiksi sanomaan uskoviksi, hylkäsivät Jumalan Sanan ainoana, horjumattomana oppaana ja väittäen olevansa Hengen johdossa heittäytyivät omien tunteittensa, vaikutelmiensa ja kuvitelmiensa valtaan. Oli niitä, jotka osoittivat sokeata ja kiihkoilevaa intoa, tuomiten kaikki, jotka eivät hyväksyneet heidän kantaansa. Adventistien suuri joukko ei lainkaan suosinut heidän kiihkoilevia aatteitaan eikä menettelyään. Ja he aiheuttivat vain häpeää totuuden asialle.KuKi 290.1

Ensimmäisen sanoman julistaminen v. 1843 ja keskiyön huuto v. 1844 pyrkivät suorastaan estämään kiihkoilua ja erimielisyyttä. Näihin vakaviin liikkeisiin osallistuneet olivat yksimielisiä; heidän sydämensä täytti rakkaus toinen toisiansa ja Jeesusta kohtaan, jonka he odottivat pian näkevänsä. Yksi usko ja yksi autuas toivo kohotti heidät kaiken inhimillisen vaikutuksen yläpuolelle ja muodosti kilven Saatanan hyökkäyksiä vastaan.KuKi 290.2