Äärimmäinen uskonkoetus

Jälleen Jumala näki hyväksi koetella Aabrahamin uskoa mitä pelottavimmalla koetuksella. Jos hän olisi kestänyt ensimmäisen koetuksen ja kärsivällisesti odottanut lupausta täyttyväksi Saarassa eikä olisi ottanut Haagaria vaimokseen, Jumala ei olisi antanut häntä alttiiksi vaikeimmalle koetukselle, mitä ihmiseltä koskaan oli vaadittu. Herra käski Aabrahamia: “Ota Iisak, ainokainen poikasi, jota rakastat, ja mene Moorian maahan ja uhraa hänet siellä polttouhriksi vuorella, jonka minä sinulle sanon.”KuKi 61.2

Aabraham ei epäillyt Jumalaa eikä epäröinyt, vaan varhain aamulla hän otti kaksi palvelijaansa ja Iisakin, poikansa, ja puita polttouhria varten ja meni sille paikalle, jonka Jumala oli hänelle sanonut. Hän ei ilmaissut matkansa todellista tarkoitusta Saaralle tietäen, että hänen kiintymyksensä Iisakiin johtaisi hänet epäilemään Jumalaa ja pidättämään poikaansa. Aabraham ei sallinut isäntunteittensa hallita itseään eikä johtaa häntä kapinoimaan Jumalaa vastaan. Jumala oli suunnitellut käskynsä saattamaan liikkeelle hänen sielunsa syvyydet. “Ota nyt poikasi.” Sitten, ikäänkuin koskettaakseen hänen sydäntään vähän syvemmältä, hän lisäsi: “Ainokainen poikasi Iisak, jota rakastat”, se merkitsee: lupauksen ainoa poika, “ja uhraa hänet... polttouhriksi.”KuKi 61.3

Kolme päivää tämä isä oli poikansa kanssa matkalla, joten hänellä oli hyvää aikaa tarkoin harkita ja epäillä Jumalaa, jos hän olisi ollut halukas epäilemään. Mutta hän ei epäillyt Jumalaa. Hän ei nyt tuuminut, että lupaus täyttyisi Ismaelissa, sillä Jumala oli selvästi sanonut hänelle, että Iisakissa lupaus oli täyttyvä.KuKi 61.4

Aabraham uskoi, että Iisak oli lupauksen lapsi. Hän uskoi myös, että Jumala tarkoitti juuri sitä, mitä sanoi käskiessään hänen mennä uhraamaan Iisakin polttouhriksi. Hän ei epäillyt Jumalan lupausta, vaan uskoi, että Jumala, joka sallimuksessaan oli antanut Saaralle pojan hänen vanhalla iällään ja joka oli käskenyt häntä ottamaan tämän pojan hengen, voisi myös antaa hengen takaisin ja herättää Iisakin kuolleista.KuKi 62.1

Aabraham jätti palvelijat tien oheen ja tahtoi mennä yksin poikansa kanssa palvelemaan Jumalaa jonkin matkan päähän heistä. Hän ei antanut palvelijoiden seurata mukana, etteivät he rakkaudessaan Iisakiin estäisi häntä toteuttamasta sitä, mitä Jumala oli käskenyt hänen tehdä. Hän otti halot palvelijoiltansa ja sälytti ne poikansa hartioille. Hän otti myös tulen ja veitsen. Hän oli valmis täyttämään Jumalan hänelle antaman hirvittävän tehtävän. Isä ja poika kulkivat yhdessä.KuKi 62.2

“Iisak puhui isällensä Aabrahamille sanoen: ‘Isäni!’ Tämä vastasi: ‘Tässä olen, poikani.’ Ja hän sanoi: ‘Katso, tässä on tuli ja halot, mutta missä on lammas polttouhriksi?’ Aabraham vastasi: ‘Jumala on katsova itselleen lampaan polttouhriksi, poikani.’ Ja he astuivat molemmat yhdessä.” Vakavasti kulki tuo luja, rakastava ja kärsivä isä poikansa rinnalla. Kun he tulivat sille paikalle, jonka Jumala oli osoittanut Aabrahamille, hän rakensi sinne alttarin ja pani halot järjestykseen, valmiiksi uhria varten ja sitten kertoi Iisakille Jumalan käskyn uhrata hänet polttouhriksi. Hän toisti hänelle lupauksen, jonka Jumala oli antanut hänelle useita kertoja, että hänestä oli Iisakissa tuleva suuri kansa ja että hänen täyttäessään Jumalan käskyn teurastamalla Iisak Jumala täyttäisi lupauksensa, sillä Hän kykeni herättämään hänet kuolleista.KuKi 62.3