Epätoivosta varmuuteen

Täydellisemmässä merkityksessä kuin koskaan ennen opetuslapset olivat nyt “löytäneet sen, josta Mooseksen laki ja profeettojen kirjat todistavat! ” . ^{9 Joh. 1: 45.} Epävarmuus ja epätoivo väistyivät varmuuden ja valoisan uskon tieltä. He olivat läpäisseet ankarimman mahdollisen koetuksen ja nähneet miten Jumalan sana oli voitokkaasti toteutunut. Mikä enää saattoi tämän jälkeen horjuttaa heidän uskoaan? Syvimmässä surussa heillä oli varma lohdutus, toivo, joka oli “ankkuri, luja ja varma”. ^{10 Hepr. 6: 19.}ST 226.4

Herra sanoo: “Minun kansaani ei enää koskaan pilkata.” “Illalla on vieraana itku mutta aamulla ilo.” ^{11 Joel 2: 26; Ps. 30: 6.} Ylösnousemuspäivänä opetuslapset kohtasivat Va-pahtajan, ja heidän sydämensä lämpeni, kun he kuuntelivat hänen sanojaan. Ennen taivaaseen astumistaan Jeesus käski heitä: “Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille” ja lisäsi: “Katso, minä olen teidän kanssannne kaikki päivät.” ^{12 Mark. 16: 15; Matt. 28: 20.} Luvattu Lohduttaja tuli helluntaina, ja tieto ylösnous-seen Herran läsnäolosta sai uskovat riemuitsemaan.ST 227.1

Opetuslasten kokemus Jeesuksen ensimmäisen tulemisen yhteydessä oli samanlainen kuin niiden kokemus, jotka julistivat hänen toista tulemistaan. Kuten opetuslapset saarnasivat: “Aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on tullut lähelle”, Miller työtovereineen julisti, että Raamatun viimeinen profeetallinen ajanjakso oli kulumassa umpeen, että tuomio oli käsillä ja että ikuinen valtakunta perustettaisiin. Opetuslasten aikaa koskeva julistus perustui Danielin 9. luvun seitsemäänkymmeneen vuosiviikkoon. Millerin ja hänen työtoveriensa julistama sanoma ilmoitti, milloin päättyisi Danielin 8. luvun 14. jakeessa mainittu 2300 päivän ajanjakso, josta 70 vuosiviikkoa muodosti osan. Molemmat julistukset perustuivat saman profeetallisen ajanjakson eri osien päättymiseen.ST 227.2

Ensimmäisten opetuslasten tavoin Miller työtove-reineen ei täysin ymmärtänyt julistamansa sanoman merkitystä. Kauan sitten juurtuneet väärät käsitykset estivät ennustuksen tärkeän kohdan oikean tulkinnan. Siksi he pettyivät, vaikka julistivatkin Jumalan antamaa sanomaa.ST 227.3

Miller omaksui sen yleisen käsityksen, että maa oli “pyhäkkö”, ja uskoi, että pyhäkön puhdistaminen merkitsi maan puhdistamista tulella Herran tullessa. Siksi hän päätteli, että 2300 päivän päättyessä Kristus tulisi toisen kerran.ST 227.4

Pyhäkön puhdistaminen oli viimeinen tehtävä, jonka ylipappi suoritti vuotuisessa virantoimituksessaan. ^{133. Moos. 16: 16.} Kyseessä oli sovitustyön viimeinen vaihe - synnin poistaminen Israelista. Se kuvasi Ylipappimme viimeistä työtä taivaassa, kun hän poistaa taivaan kirjoihin merkityt kansansa synnit. Tähän toimitukseen sisältyy tutkimuksen suorittaminen ja tuomitseminen, ja se tapahtuu juuri ennen Kristuksen tuloa taivaan pilvissä, sillä hänen tullessaan on jokaisen asia ratkaistu. Jeesus sanoo: “Minä tulen pian, ja tullessani minä tuon jokaiselle palkan, maksan kullekin hänen tekojensa mukaan.” ^{14 Hm. 22: 12} Tästä tuomiosta kertoo Ilmestyskirjan 14. luvun ensimmäisen enkelin sanoma: “Pelätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia - hänen tuomionsa aika on tullut!”ST 228.1

Tämän varoituksen julistajat antoivat oikean sanoman oikeaan aikaan. Mutta kuten opetuslapset erehtyivät seitsemänkymmenen vuosiviikon lopussa perustettavan valtakunnan suhteen, adventistitkin erehtyivät 2300 päivän lopussa tulevan tapahtuman suhteen. Vallitsevat väärät käsitykset estivät kummassakin tapauksessa näkemästä totuutta. Kumpikin ryhmä täytti Jumalan tahdon julistamalla hänen antamansa sanoman, ja kumpikin kärsi pettymyksen ymmär-rettyään sanoman väärin.ST 228.2

Jumala saavutti kuitenkin tavoitteensa, kun hän salli tuomiosta varoitettavan tällä tavalla. Kaitselmuksessaan hän käytti sanomaa seurakunnan koet-telemiseksi ja puhdistamiseksi. Rakastiko se maailmaa vai Kristusta ja taivasta? Oliko se valmis luopumaan maailmallisista tavoitteistaan ja lausumaan Herransa tervetulleeksi?ST 228.3

Lisäksi pettymys koettelisi niitä, jotka olivat tun-nustaneet ottaneensa varoituksen vastaan. Kieltäisivätkö he hätiköiden kokemuksensa ja luopuisivatko he luottamuksestaan Jumalan sanaan, kun he joutuisivat kohtaamaan maailman halveksunnan sekä viivytyksen ja pettymyksen aiheuttaman koetuksen? Luopuisivatko he Jumalan sanan vahvistamista selvistä totuuksista, kun he eivät heti ymmärtäneet Jumalan menettelyä?ST 229.1

Tämä koe osoittaisi, miten vaarallista on hyväksyä ihmisten selitykset sen sijaan että antaisi Raamatun selittää itse itseään. Se johtaisi todelliset uskovaiset tutkimaan tarkemmin sanaa ja uskonsa perustusta sekä hylkäämään kaikki opit, jotka eivät perustu Raamattuun, olivat ne kristillisessä maailmassa miten yleisiä hyvänsä.ST 229.2

Se mikä koettelemuksen hetkellä näytti hämärältä, selitettäisiin myöhemmin. Erehdyksensä aiheuttamasta koettelemuksesta huolimatta he kokisivat, että “Anteeksiantava ja laupias on Herra”, että “Herran tie on hyvä, hän on uskollinen niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja lakinsa”. ^{15 Ps. 25: 10.}ST 229.3

“Niin kauan, että kaksituhatta kolmesataa iltaa ja aamua on kulunut; sitten nousee pyhäkkö taas kunniaan.”ST 229.4