5.—Uskonpuhdistuksen aamutähti

Jumala ei sallinut sanansa tulla kokonaan hävitetyksi. Euroopan eri maissa Jumalan Henki innosti ihmisiä etsimään totuutta kuin kätkettyä aarretta. Jouduttuaan kaitselmuksen johtamina Pyhän Raamatun ääreen he olivat halukkaat ottamaan valon vastaan mihin hintaan tahansa. Vaikka he eivät nähneet kaikkia asioita selvästi, he kykenivät löytämään monia pitkään salassa olleita totuuksia.ST 54.1

Oli tullut aika antaa Raamattu kansalle sen äidin-kielellä. Maailma oli sivuuttanut keskiyönsä. Monissa maissa näkyi merkkejä aamun sarastuksesta.ST 54.2

Neljännellätoista vuosisadalla “uskonpuhdistuk-sen aamutähti” nousi Englannissa. John Wycliff tun-nettiin yliopistossa sekä palavasta hurskaudestaan että perinpohjaisista tiedoistaan. Skolastisen filosofian, kirkon kanonisen oikeuden ja siviililain tuntijana hän oli valmis ryhtymään kamppailuun yhteiskunnallisen ja uskonnollisen vapauden puolesta. Hän oli akateemisesti sivistynyt ja tunsi oppineiden menette-lytavat. Hänen laajat ja perusteelliset tietonsa herätti-vät kunnioitusta sekä ystävissä että vihollisissa. Hä-nen vihollisensa eivät pystyneet halveksimaan uskon-puhdistuksen asiaa vetoamalla sen puolustajan tietä-mättömyyteen tai heikkouteen.ST 54.3

Jo yliopistossa Wycliff ryhtyi tutkimaan Raamattua. Tähän asti hän oli tuntenut syvää kaipausta, jota hänen skolastiset opintonsa sen enempää kuin kirkon oppikaan eivät voineet tyydyttää. Jumalan sanasta hän löysi sen, mitä hän ennen oli turhaan etsinyt. Hän näki, että Kristus oli ihmisen ainoa puolustaja. Hän päätti julistaa löytämiään totuuksia.ST 54.4

Wycliff ei toimintansa alussa ryhtynyt vastusta-maan Roomaa. Mutta mitä selvemmin hän tajusi paa-vikunnan erheet, sitä innokkaammin hän julisti Raa-matun oppia. Hän näki, että Rooma oli korvannut Jumalan sanan ihmisten perimätiedolla. Hän syytti pelottomasti papistoa Raamatun syrjäyttämisestä ja vaati, että se oli palautettava kansalle ja että sen arvovalta kirkossa oli vahvistettava. Hän oli taitava ja kaunopuheinen saarnaaja, ja hänen päivittäinen elä-mänsä oli havainnollinen esitys julistetuista totuuk-sista. Hänen raamatuntuntemuksensa, puhdas elä-mänsä, rohkeutensa ja rehellisyytensä herättivät yleistäarvonantoa. Monet näkivät Rooman kirkossa vallitse-van vääryyden. He tervehtivät avoimen iloisesti Wycliffin julistamia totuuksia. Mutta paavilliset johtajat rai-vostuivat, kun uskonpuhdistaja sai suuremman vaiku-tusvallan kuin heillä itsellään oli.ST 55.1