Augsburgin valtiopäivät
Kuningas Ferdinand oli kieltäytynyt kuulemasta evankelisia ruhtinaita, mutta lopettaakseen valtakuntaa häiritsevät erimielisyydet Kaarle V kutsui seuraavana vuonna valtiopäivät koolle Augsburgiin. Hän ilmoitti aikovansa johtaa niitä itse. Protestanttien johtajat kutsuttiin paikalle.ST 135.4
Saksin vaaliruhtinaan neuvonantajat kehottivat häntä pysymään poissa valtiopäiviltä: “Eikö se ole kaiken vaarantamista, että sulkeutuu kaupungin muu-rien sisäpuolelle voimakkaan vihollisen kanssa?” Mutta toiset vakuuttivat uljaasti: “Ruhtinaat käyttäytykööt rohkeasti, niin Jumalan asia voittaa.” “Jumala on uskollinen; hän ei hylkää meitä”, Luther sanoi. ST 135.5
Vaaliruhtinas seurueineen lähti Augsburgiin. Mo-net kulkivat eteenpäin synkkinä ja huolestuneina. Mutta Luther, joka seurasi heitä Coburgiin saakka, vahvisti heidän uskoaan laulamalla matkan aikana kirjoittamansa virren “Jumala ompi linnamme”. In-noittavat sävelet saivat monen raskaan sydämen keve-nemään.ST 136.1
Uskonpuhdistusta kannattavat ruhtinaat olivat päättäneet esittää valtiopäiville raamatullisilla todis-teilla vahvistetun julkilausuman näkemyksistään. Sen valmistaminen uskottiin Lutherin, Melanchthonin ja heidän työtoveriensa tehtäväksi. Protestantit hyväk-syivät tämän tunnustuksen ja kokoontuivat allekir-joittamaan asiakirjan.ST 136.2
Uskonpuhdistajat pitivät tärkeänä, ettei heidän asiaansa sekoitettaisi poliittisiin kysymyksiin. Kun kristityt ruhtinaat astuivat esiin allekirjoittaakseen tunnustuksen, Melanchthon meni väliin ja sanoi: “Näiden seikkojen esittäminen kuuluu teologeille ja saarnaajille; varatkaamme maan mahtavien arvovalta muille asioille.” “Jumala varjelkoon teitä sulkemasta minua pois”, Saksin Juhana sanoi. “Olen päättänyt tehdä mikä oikein on, kruunustani välittämättä. Ha-luan tunnustaa Herran. Vaaliruhtinashattuni ja kärpännahkaviittani eivät ole minulle yhtä kalliita kuin Jeesuksen Kristuksen risti.” Eräs toinen ruhtinas sanoi tarttuessaan kynään: “Jos minun Herrani Jeesuksen Kristuksen kunnia vaatii, olen valmis - luopumaan omaisuudestani ja elämästäni.” “Mieluummin luovun alamaisistani ja ruhtinaskunnastani, mieluummin jätän isieni maan sauva kädessä”, hän jatkoi, “kuin hyväksyn muita oppeja kuin sen, joka on tässä tunnustuksessa. “ ST 136.3
Sovittu aika tuli. Vaaliruhtinaiden ja ruhtinaiden ympäröimä Kaarle V otti protestanttiset uskonpuh-distajat vastaan. Tuossa kunnianarvoisessa kokouk-sessa esitettiin selvästi niin evankeliumin totuudet kuin paavinkirkon erehdykset. Tuota päivää on kut-suttu “uskonpuhdistuksen suurimmaksi päiväksi ja yhdeksi kunniakkaimmista kristikunnan ja ihmiskun-nan historiassa”. ST 137.1
Wormsissa Wittenbergin munkki oli seisonut yksin. Nyt hänen tilallaan olivat valtakunnan mahtavimmat ruhtinaat. “Olen suunnattoman iloinen”, Luther kirjoitti, “kun olen saanut elää tähän hetkeen, jolloin näin maineikkaat tunnustajat ovat julkisesti korotta-neet Kristusta näin kunnianarvoisessa kokouksessa.” Se mitä keisari oli kieltänyt saarnaamasta kirkossa julistettiin nyt palatsissa. Mitä monet olivat pitäneet sopimattomana palvelijoidenkin korville, sitä kuuntelivat nyt ihmetellen valtakunnan herrat ja valtiaat. Saarnaajina olivat kruunatut ruhtinaat ja saamana Jumalan kuninkaallinen totuus. “Sitten apostolisen ajan ei ole ollut suurempaa teosta eikä mahtavampaa tunnustusta.” ST 137.2
Lutherin tärkeimpiä periaatteita oli, ettei uskon-puhdistukselle tullut pyytää maallisen vallan tukea. Hän iloitsi siitä, että valtakunnan ruhtinaat tunnusti-vat evankeliumin, mutta kun he ehdottivat puolustus-liiton muodostamista, hän totesi että “Jumala yksin puolustaisi evankeliumin oppia. - Kaikki ehdotetut poliittiset varotoimet johtuivat hänen mielestään ar-vottomasta pelosta ja synnillisestä epäluottamukses-ta.” ST 137.3
Viitatessaan myöhemmin uskonpuhdistusta tuke-vien ruhtinaiden suunnittelemaan liittoon Luther il-moitti, että ainoa ase tässä taistelussa olisi “Hengen miekka”. Saksin vaaliruhtinaalle hän kirjoitti: “Me emme voi puhtaalla omallatunnolla hyväksyä ehdo-tettua liittoa. Kristuksen ristiä on kannettava. Älköön Teidän Ylhäisyytenne pelätkö. Me saamme rukouksil-lamme aikaan enemmän kuin vihollisemme kerskailuillaan.” ST 137.4
Salaisesta rukouspaikasta lähti voima, joka järkytti maailmaa uskonpuhdistuksessa. Augsburgin kamp-pailun aikana x)Luther ei itse ollut Augsburgissa. Luther “ei antanut päivänkään kulua käyttämättä vähintään kolmea tuntia rukoukseen”. Huoneensa yksinäisyydessä hänen kuultiin vuodatta-van sielunsa Jumalan eteen sanoissa, jotka olivat “täynnä kunnioitusta, pelkoa ja toivoa”. Melanchthonille hän kirjoitti: “Jos asia on väärä, luovu siitä; jos asia on oikea, miksi epäilisimme hänen lupauksiaan, joka käskee meidän nukkua ilman pelkoa?” Protes-tanttiset uskonpuhdistajat olivat rakentaneet Kristuk-selle. Tuonelan portit eivät heitä voittaneet!ST 138.1