7.—Luther - oikea mies oikeaan aikaan

Huomattavin niistä, jotka oli kutsuttu johtamaan kirk-koa paavinvallan pimeydestä puhtaamman uskon valoon, oli Martti Luther. Hän pelkäsi ainoastaan Jumalaa eikä tunnustanut muuta uskon perustusta kuin Raamatun. Hän oli oikea mies oikeaan aikaan.ST 81.1

Luther vietti varhaiset vuotensa vaatimattomassa saksalaisessa talonpoikaiskodissa. Hänen isänsä halu-si hänen ryhtyvän lakimieheksi, mutta Jumala aikoi tehdä hänestä hitaasti vuosisatojen kuluessa kohoavan suuren temppelin rakentajan. Vastoinkäymiset, puute ja ankara kuri olivat koulu, jossa Ääretön Viisaus valmisti Lutheria elämäntehtäväänsä.ST 81.2

Lutherin isä oli harkintakykyinen mies. Hänen terve talonpoikaisjärkensä oli saanut hänet suhtautu-maan luostarijärjestelmään epäilevästi. Häntä ei miel-lyttänyt se, että Luther ilman hänen suostumustaan meni luostariin. Vasta kahden vuoden kuluttua isä teki sovinnon poikansa kanssa, mutta silloinkaan hän ei luopunut mielipiteistään.ST 81.3

Lutherin vanhemmat yrittivät ohjata lapsiaan tun-temaan Jumalaa. He ponnistelivat vilpittömästi ja kestävästi valmentaakseen heitä hyödylliseen elämään. Joskus he olivat liian ankaria, mutta uskonpuhdistaja itse näki heidän kurinpidossaan enemmän kiitettävää kuin moitittavaa.ST 81.4

Koulussa Lutheria kohdeltiin tylysti ja vieläpä väki-valtaisesti. Hän näki usein nälkää. Vallitsevan uskonnon synkät, taikauskoiset käsitykset herättivät hänessä pelkoa. Iltaisin hän kävi levolle mieli apeana. Ajatus Jumalasta, joka oli julma tyranni pikemmin kuin lem-peä taivaallinen Isä, piti hänet jatkuvasti kauhun vallassa.ST 81.5

Kun hän meni Erfurtin yliopistoon, tulevaisuuden-näkymät olivat valoisammat kuin aikaisempina vuosi-na. Hänen vanhempansa olivat säästävästi eläen ja ahkerasti työskennellen hankkineet itselleen hyvän taloudellisen aseman ja pystyivät avustamaan häntä riittävästi. Järkevät ystävät puolestaan vähensivät jos-sain määrin hänen aikaisemman kasvatuksensa huo-noja seurauksia. Suotuisien virikkeiden vaikutuksesta hän kehittyi nopeasti. Väsymätön ahkeruus nosti hänet pian toveriensa yläpuolelle.ST 82.1

Luther aloitti jokaisen päivän rukouksella ja pyysi sydämessään jatkuvasti johdatusta. “Hyvin rukoiltu on enemmän kuin puoliksi opiskeltu”, hän sanoi usein. ^{1D’Aubigne, 2. kirja, 2. luku.}ST 82.2

Eräänä päivänä hän huomasi yliopiston kirjastossa latinankielisen Raamatun, kirjan, jota hän ei ollut koskaan aikaisemmin nähnyt. Hän oli kuullut katkelmia evankeliumeista ja kirjeistä ja luuli, ettei Raamatussa muita kirjoja ollutkaan. Nyt hän näki ensimmäisen kerran koko Raamatun. Kunnioittaen ja ihmetellen hän käänteli pyhiä sivuja ja luki elämän sanaa pysähtyen välillä huudahtamaan: “Kunpa Jumala antaisi minulle tällaisen kirjan!” ^2Sama. Hänen vierellään oli enkeleitä, ja Jumalan antaman valon säteet paljastivat hänelle totuuden aarteita. Syvemmin kuin koskaan hän tiedosti syntisen tilansa.ST 82.3