Pako Augsburgista

Lutherin ystävät vaativat häntä palaamaan viipymättä ja äärimmäistä varovaisuutta noudattaen Wittenbergiin, koska Augsburgiin jääminen oli hyödytöntä. Niin hän lähti Augsburgista ratsain ennen aamunkoittoa seuranaan vain maistraatin antama opas. Hän ratsasti salaa pimeän kaupungin läpi. Valppaat ja julmat viholliset suunnittelivat hänen tuhoaan. Ne olivat ahdistuksen ja hartaan rukouksen hetkiä. Hän saapui kaupungin muurissa olevalle pienelle portille. Se avattiin hänelle, ja hän pääsi oppaansa kanssa läpi. Ennen kuin lähettiläs kuuli Lutherin lähdöstä, tämä oli vainoojiensa tavoittamattomissa.ST 92.4

Uutinen Lutherin paosta hämmästytti ja raivostutti lähettilästä. Hän oli odottanut saavansa suurta kunniaa lujuudestaan tätä kirkon häiritsijää kohtaan. Kir-jeessään Fredrikille, Saksin vaaliruhtinaalle, hän tuo-mitsi Lutherin ankarasti ja vaati Fredrikiä lähettämään uskonpuhdistajan Roomaan tai karkottamaan hänet Saksista.ST 93.1

Vaaliruhtinaalla oli toistaiseksi vain vähän tietoa uskonpuhdistuksen opeista, mutta Lutherin sanojen voima ja selkeys oli tehnyt häneen syvän vaikutuksen. Fredrik päätti suojella uskonpuhdistajaa niin kauan kuin ei voitu todistaa tämän olevan väärässä. Vastauk-seksi lähettiläälle hän kirjoitti: “Koska Martti-tohtori on ollut edessänne Augsburgissa, teidän pitäisi olla tyytyväinen. Me emme odottaneet teidän yrittävän pakottaa hänet peruuttamaan vakuuttamatta häntä ensin hänen erehdyksistään. Yksikään ruhtinaskun-tamme oppineista ei ole kertonut minulle, että Martin oppi on jumalatonta, antikristillistä tai kerettiläistä.” ^{22 D’Aubigne, 4. kirja, 10. luku.} Vaaliruhtinas näki, että uskonpuhdistusta tarvittiin. Hän iloitsi salaa siitä, että tällainen parempi vaikutus alkoi tuntua kirkossa.ST 93.2

Vasta vuosi oli kulunut siitä, kun uskonpuhdistaja oli naulannut teesinsä linnankirkon oveen, ja jo nyt hänen kirjoituksensa olivat synnyttäneet kaikkialla uutta mielenkiintoa Raamattuun. Yliopistoon tulvi opiskelijoita ei vain kaikkialta Saksasta vaan myös muista maista. Nuoret miehet, jotka ensimmäisen kerran näkivät Wittenbergin, “kohottivat kätensä kohti taivasta ja ylistivät Jumalaa siitä, että hän oli antanut totuuden valon loistaa tästä kaupungista”. ^{23 Sama.}ST 93.3

Luther oli vasta osaksi kääntynyt paavilaisuuden erehdyksistä. Silti hän kirjoitti: “Luen paavin asetuksia - enkä tiedä, onko paavi antikristus itse vai hänen apostolinsa, niin pahoin on Kristus niissä väärennetty ja ristiinnaulittu.” ^{24 Emt. 5. kirja, 1. luku.}ST 93.4

Rooma vimmastui yhä enemmän Lutherin hyök-käyksistä. Kiihkomieliset vastustajat, vieläpä eräät katolisten yliopistojen tohtorit, julistivat, että tuon munkin tappaminen ei olisi syntiä. Mutta Jumala suojeli häntä. Hänen opeistaan puhuttiin kaikkialla - “tuvissa ja luostareissa - aatelisten linnoissa, yliopis-toissa ja kuningasten palatseissa”. ^{25 Emt. 6. kirja, 2. luku.}ST 94.1

Näihin aikoihin Lutherille selvisi, että böömiläinen uskonpuhdistaja Hus oli kannattanut uskosta vanhurskautumisen suurta totuutta. “Me olemme kaikki”, Luther sanoi,” Paavali, Augustinus ja minä, tietämättämme olleet husilaisia!” “Totuutta saarnattiin - sata vuotta sitten, ja se poltettiin!” ^{26 Wylie, 6. kirja, 1. luku.}ST 94.2

Yliopistoista Luther kirjoitti: “Pelkään pahoin, että yliopistot osoittautuvat suuriksi helvetin porteiksi, mikäli niissä ei ahkerasti selitetä pyhiä kirjoituksia ja syövytetä niitä nuorten mieleen. - Jokainen laitos, jossa ihmiset eivät ole jatkuvasti tekemisissä Jumalan sanan kanssa, rappeutuu väistämättä.” ^{27 D’Aubigne, 6. kirja, 3. luku.}ST 94.3

Tämä vetoomus levisi kaikkialle Saksaan. Koko kansakunta joutui kuohuksiin. Lutherin vastustajat vaativat paavilta määrätietoisia toimia häntä vastaan. Päätettiin, että hänen oppinsa tuli tuomita välittömästi. Jos uskonpuhdistaja ja hänen kannattajansa eivät muuttaisi mieltään, heidät kaikki julistettaisiin pan-naan.ST 94.4