Loading...
Larger font
Smaller font
Copy
Print
Contents

Suuri Taistelu

 - Contents
  • Results
  • Related
  • Featured
No results found for: "".
  • Weighted Relevancy
  • Content Sequence
  • Relevancy
  • Earliest First
  • Latest First
    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents

    Painotyö kielletään

    Frans I oli koonnut hoviinsa oppineita miehiä kaikista maista. Mutta nyt, halutessaan hävittää kerettiläisyyden, tämä tieteiden suojelija kielsi painotyön kaikkialla Ranskassa! Frans I on yksi niistä monista historiallisista esimerkeistä, jotka osoittavat, ettei älyllinen sivistys suojaa uskonnolliselta suvaitsemattomuudelta ja vainolta.ST 149.1

    Papit vaativat, että taivasta loukannut messun tuo-mitseminen pitäisi sovittaa verellä. Tämä kauhistutta-va rituaali oli määrä suorittaa 21. tammikuuta 1535. Jokaisen oven edessä paloi soihtu “pyhän sakramen-tin” kunniaksi. Ennen aamunkoittoa muodostettiin kulkue kuninkaan palatsin luona.ST 149.2

    “Pariisin piispa kantoi ehtoollisleipää upean kunniakatoksen alla, jota neljä ylhäistä ruhtinasta kannatteli. - Ehtoollisleivän jäljessä kulki kuningas - Frans I ilman kruunua ja kuninkaan viittaa.” 14 Emt. 13. kirja, 21. luku. Jokaisen alttarin edessä hän kumartui nöyrästi, ei omaa sieluaan saastuttavien paheiden ja käsiään tahraavan viattoman veren vuoksi, vaan niiden alamaistensa “kuolemansynnin” vuoksi, jotka olivat uskaltaneet tuomita messun.ST 149.3

    Piispan palatsin suuressa salissa hallitsija piti pu-heen ja valitti liikuttavan kaunopuheisin sanoin kan-sakuntaa kohdannutta “rikosta, häväistystä, surun ja häpeän päivää”. Hän kehotti jokaista uskollista ala-maista avustamaan Ranskaa uhkaavan vaarallisen “harhaoppisuuden” hävittämisessä. Kyyneleet tukahduttivat hänen äänensä, ja kaikki läsnäolijat itkivät vakuuttaen yksimielisesti: “Me tahdomme elää ja kuolla katolisen uskon puolesta!” 15 D’Aubigne, 4. kirja, 12. luku.ST 149.4

    Jumalan armo oli ilmestynyt, mutta Ranska oli kääntynyt pois ja valinnut mieluummin pimeyden kuin valon. Ranskalaiset olivat kutsuneet pahan hy-väksi ja hyvän pahaksi, ja niin he olivat joutuneet tahallisen itsepetoksen uhriksi. He olivat tieten tahtoen hylänneet valon, joka olisi voinut pelastaa heidät petoksesta ja tahraamasta käsiään vereen.ST 149.5

    Jälleen muodostettiin kulkue. “Lyhyen matkan päähän toisistaan oli pystytetty rovioita, joilla tietyt protestanttiset kristityt oli määrä polttaa elävältä. Oli sovittu, että risukimput sytytettäisiin heti kun kunin-gas lähestyi ja että kulkue pysähtyisi seuraamaan teloitusta.” 16 Wylie, 13- kirja, 21. luku. Uhrit eivät epäröineet. Kun erästä ke-hotettiin peruuttamaan, hän vastasi: “Uskon vain siihen, mitä profeetat ja apostolit muinoin saarnasivat ja mihin koko pyhien joukko uskoi. Luotan Jumalaan, joka pystyy vastustamaan kaikkia helvetin voimia.” 17 D’Aubigne, 4. kirja, 12. luku.ST 150.1

    Palatsin luona väkijoukko hajaantui. Kuningas ja prelaatit poistuivat onnitellen itseään siitä, että työ jatkuisi kunnes “ harhaoppisuus” oli kokonaan hävitetty.ST 150.2

    Ranskan torjuma rauhan evankeliumi tultaisiin hävittämään liiankin perusteellisesti, ja seuraukset olisivat hirvittäviä. 21. tammikuuta 1793 Pariisin ka-duilla nähtiin toinen kulkue. “Jälleen kuningas oli huomion keskipisteessä; jälleen oli meteliä ja huutoja; jälleen vaadittiin lisää uhreja; jälleen nähtiin synkkiä teloituslavoja ja jälleen päivän tapahtumat päättyivät hirvittäviin teloituksiin. Vangitsijoitaan ja pyöveleitään vastaan kamppaileva Ludvig XVI raahattiin mestauspölkylle ja pidettiin siinä väkisin, kunnes kirves oli pudonnut ja hänen irronnut päänsä vieri lavalle.” 18 Wylie, 13. kirja, 21. luku. Saman paikan lähistöllä tapettiin giljotiinilla kaksituhatta kahdeksansataa ihmistä.ST 150.3

    Uskonpuhdistus oli antanut maailmalle avoimen Raamatun. Ääretön rakkaus oli paljastanut ihmisille taivaan periaatteet. Kun Ranska torjui taivaan lahjan, se kylvi tuhon siemenet. Syyn ja seurauksen laki johti väistämättä vallankumoukseen ja hirmuvallan aikaan.ST 150.4

    Rohkea ja innokas Farel oli joutunut pakenemaan synnyinmaastaan Sveitsiin. Kuitenkin hän vaikutti yhä merkittävästi Ranskan uskonpuhdistukseen. Muiden maanpakolaisten avustamana hän käänsi saksalaisten uskonpuhdistajien kirjoituksia ranskaksi, ja niitä samoin kuin ranskankielistä Raamattua painettiin suuria määriä. Kirjaevankelistat myivät näitä teoksia laajalti Ranskassa.ST 151.1

    Farel aloitti työnsä Sveitsissä vaatimattomana kou-lumestarina ja opetti varovasti Raamatun totuuksia. Jotkut uskoivat, mutta papit yrittivät estää hänen työnsä ja kiihottivat taikauskoista kansaa vastusta-maan sitä. “Tämä ei voi olla Kristuksen evankeliumia”, papit väittivät, “koska sen saarnaaminen ei tuo rauhaa vaan sodan.” 19 Emt. 14. kirja, 3- luku.ST 151.2

    Kylästä kylään hän kiersi nälkäisenä, kylmissään ja väsyneenä. Joka paikassa hänen henkensä oli vaarassa. Hän saamasi toreilla, kirkoissa ja joskus tuomio-kirkkojenkin saarnatuoleissa. Useammin kuin kerran hänet piestiin henkihieveriin. Mutta hän ei antanut periksi. Kerran toisensa jälkeen hän näki paavilaisuuden linnoituksina toimineiden kylien ja kaupunkien avaavan porttinsa evankeliumille.ST 151.3

    Farel oli halunnut pystyttää protestanttien lipun Geneveen. Jos tämä kaupunki voitettaisiin, se muodostaisi uskonpuhdistuksen keskuksen Ranskassa, Sveitsissä ja Italiassa. Monet ympäröivistä kaupungeista ja kylistä oli voitettu.ST 151.4

    Yksi ainoa seuralainen mukanaan hän saapui Ge-neveen. Mutta hän sai pitää vain kaksi saamaa. Papit kutsuivat hänet kirkkoneuvoston kokoukseen ja tulivat paikalle aseet kätkettyinä vaatteiden alle, sillä he olivat päättäneet riistää hänen henkensä. Hurjistunut väkijoukko kokoontui varmistamaan hänen kuolemansa siltä varalta, että hän pääsisi pakoon kirkko-neuvostoa. Viranomaisten ja aseistetun joukon läsnäolo pelasti kuitenkin hänen henkensä. Varhain seuraavana aamuna hänet vietiin järven yli turvaan. Näin päättyi hänen ensimmäinen yrityksensä evankelioida Geneve.ST 151.5

    Seuraavaan yritykseen valittiin alhaisempi välikap-pale - niin vaatimattoman näköinen nuori mies, että uskonpuhdistuksen ystäviksi tunnustautuneetkin kohtelivat häntä kylmästi. Mutta mitä hänenlaisensa voisi tehdä siellä, missä Farel oli torjuttu? “Mikä maailmassa on hulluutta, sen Jumala valitsi saattaak-seen viisaat häpeään.” 201. Kor. 1: 27.ST 152.1

    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents