Urhea Berquin

Mutta Berquinin into vain lisääntyi. Hän päätti ryhtyä entistä rohkeampiin toimiin. Hän ei ainoastaan puolustaisi totuutta, vaan myös hyökkäisi valhetta vastaan. Hänen innokkaimpia vastustajiaan olivat Pariisin yliopiston teologisen tiedekunnan oppineet munkit, jotka kuuluivat maan korkeimpiin kirkollisiin viranomaisiin. Näiden tohtorien kirjoituksista Berquin poimi kaksitoista väittämää, joiden hän julkisesti totesi olevan “vastoin Raamattua”, ja pyysi kuningasta toimimaan riita-asiassa tuomarina.ST 142.2

Hallitsija iloitsi saadessaan nöyryyttää ylimielisiä munkkeja ja pyysi heitä puolustamaan asiaansa Raa-matulla. Tästä aseesta he eivät juuri hyötyisi, sillä he osasivat käyttää paremmin kidutusta ja polttoroviota. Nyt he huomasivat olevansa putoamaisillaan kuiluun, johon he olivat halunneet syöstä Berquinin, ja ryhtyivät etsimään ulospääsyä.ST 142.3

“Samaan aikaan oli vahingoitettu eräässä kadunkulmassa sijaitsevaa Neitsyt Marian kuvaa.” Paikalle kokoontui paljon väkeä murehtimaan ja paheksumaan tapahtunutta. Kuningas liikuttui syvästi. “Nämä ovat Berquinin oppien hedelmiä”, munkit huusivat. “Tämä luterilainen salaliitto uhkaa kaikkea - uskontoa, lakeja, vieläpä itse valtaistuinta.” ^{4 Sama.}ST 142.4

Kuningas poistui Pariisista, ja munkit saivat tehdä mitä tahtoivat. Kuulustelun jälkeen Berquin tuomittiin kuolemaan, ja tuomio pantiin täytäntöön samana päivänä, jotta Frans ei ehtisi pelastaa häntä. Tapahtumaa todistamaan kokoontui puolenpäivän aikaan valtava väkijoukko, ja monet kummastuivat nähdes-sään, että uhri oli valittu Ranskan parhaimmasta ja loistavimmasta aatelisperheestä. Hämmästys, närkästys, iva ja katkera viha synkensivät vellovan väkijoukon kasvot, mutta yksillä kasvoilla ei näkynyt varjon varjoa. Marttyyri tunsi vain Herransa läsnäolon.ST 143.1

Berquinin kasvoilla säteili taivaallinen valo. Hänellä oli yllään “samettiviitta, satiinija damastitakki sekä kullalla kirjaillut housut”. ^{5 D'Aubigne, History of the Reformation in Europe in the Time of Calvin, 2. kirja, 16. luku.} Hän todistaisi pian uskos-taan kuninkaiden Kuninkaan edessä, eikä yksikään surun merkki saanut himmentää hänen iloaan.ST 143.2

Kun kulkue eteni hitaasti katujen tungoksessa, ihmiset hämmästelivät hänen voitonriemuista olemustaan. “Hän on kuin henkilö, joka istuu temppelissä mietiskelemässä pyhiä asioita”, he sanoivat.ST 143.3