Miten lepopäivä “muutettiin”
Ennustuksen mukaan paavikunta pyrkisi “muutta-maan ajat ja lain”. Epäjumalanpalveluksen korvik-keeksi kristilliseen jumalanpalvelukseen liitettiin vä-hitellen kuvien ja pyhäinjäännösten palvontaa. Tämä epäjumalanpalveluksen muoto vahvistettiin lopulli-sesti yleisen kirkolliskokouksen määräyksellä. (Katso liitettä.) Rooma rohkeni poistaa Jumalan laista toisen käskyn, joka kielsi kuvainpalvonnan, ja jakaa kymme-nennen käskyn kahtia säilyttääkseen käskyjen luku-määrän ennallaan.ST 35.3
Kirkon pyhittymättömät johtajat peukaloivat myös neljättä käskyä syrjäyttääkseen ikivanhan sapatin, päivän, jonka Jumala oli siunannut ja pyhittänyt , ja korottivat sen tilalle pakanoiden viettämän “auringon kunnianarvoisan päivän “. Ensimmäisinä vuosisatoina kaikki kristityt olivat viettäneet oikeaa sapattia, mutta Saatana ponnisteli saavuttaakseen tavoitteensa. Sunnuntaista tehtiin juhlapäivä Kristuksen ylösnousemuksen kunniaksi. Silloin järjestettiin jumalanpalveluksia, mutta kyseessä oli vain virkistyspäivä, sillä sapattia pidettiin yhä pyhänä.ST 36.1
Saatana oli johtanut juutalaiset ennen Kristuksen tuloa kuormittamaan sapatin ankarilla määräyksillä, jotka tekivät siitä taakan. Nyt hän hyödynsi väärää valoa, johon oli sapatin asettanut, ja leimasi sen halveksivasti “juutalaiseksi” asetukseksi. Kun kristityt yleisesti jatkoivat sunnuntain viettämistä riemullisena juhlana, hän johti heidät tekemään sapatin surulliseksi ja synkäksi päiväksi, jotta he siten voisivat osoittaa vihansa juutalaisuutta kohtaan.ST 36.2
Keisari Konstantinus antoi määräyksen, jolla sun-nuntai tehtiin yleiseksi juhlapäiväksi koko Rooman valtakunnassa. (Katso liitettä.) Hänen pakanalliset alamaisensa pitivät auringon päivää suuressa arvossa ja kristitytkin kunnioittivat sitä. Kirkon piispat kan-nustivat keisaria tekemään niin. Vallanhimon innoit-tamina he oivalsivat, että jos sekä kristityt että pakanat viettäisivät samaa päivää, se edistäisi kirkon valtaa ja kunniaa. Mutta vaikka monet Jumalaa pelkäävät kristityt johdettiin vähitellen pitämään sunnuntaita jossain määrin pyhänä, he viettivät yhä oikeaa sapattia kuuliaisina neljännelle käskylle.ST 36.3
Pääpettäjä ei ollut vielä suorittanut työtään lop-puun. Hän oli päättänyt käyttää valtaansa sijaishallit-sijansa, ylpeän paavin, välityksellä, joka väitti edusta-vansa Kristusta. Järjestettiin suuria kirkolliskokouksia, joihin kutsuttiin kirkollisia arvohenkilöitä kaikkialta maailmasta. Lähes jokaisessa kirkolliskokouksessa sapattia vähä vähältä alennettiin ja sunnuntaita vastaavasti korotettiin. Näin pakanallista juhlapäivää ryhdyttiin viimein kunnioittamaan jumalallisena ase-tuksena, kun taas raamatullinen sapatti julistettiin jäänteeksi juutalaisuudesta ja sen pyhittäjät kirottiin.ST 37.1
Luopio oli onnistunut korottamaan itsensä “kaiken jumalana pidetyn yläpuolelle”. Hän oli uskaltanut muuttaa Jumalan laista sen ainoan käskyn, joka viittaa oikeaan ja elävään Jumalaan. Neljännessä käskyssä Jumala ilmaistaan Luojaksi. Seitsemäs päivä pyhitettiin lepopäiväksi luomistyön muistoksi, ja sen tarkoituksena oli muistuttaa ihmisiä jatkuvasti siitä, että heidän tuli palvoa elävää Jumalaa. Saatana pyrkii kääntämään ihmiset pois Jumalan laista; siksi hän suuntaa ponnistuksensa erityisesti sitä käskyä vastaan, joka ilmaisee Jumalan Luojaksi.ST 37.2
Protestantit väittävät, että Kristuksen ylösnousemus teki sunnuntaista kristillisen sapatin. Mutta Kristus sen enempää kuin hänen apostolinsa eivät antaneet tuolle päivälle sellaista kunniaa. Sunnuntainvieton alkuperä on vääryyden salaisessa vaikutuksessa, joka jo Paavalin päivinä oli aloittanut työnsä. Miten voidaan perustella muutosta, jota Raamattu ei vahvista?ST 37.3
Kuudennella vuosisadalla Rooman piispa julistettiin koko seurakunnan pääksi. Pakanuus oli väistynyt paaviuden tieltä. Lohikäärme oli antanut pedolle “voi-mansa ja valtaistuimensa ja suuren vallan”. (Katso liitettä.)ST 37.4
Nyt alkoivat ne 1260 paavillisen sorron vuotta, joista oli ennustettu Danielin ja Ilmestyskirjan profe-tioissa. Kristityt pakotettiin joko luopumaan uskolli-suudestaan ja hyväksymään paavilliset seremoniat ja jumalanpalveluksen tai nääntymään vankityrmissä tai kärsimään kuoleman. Nyt toteutuivat Jeesuksen sa-nat: “Jopa teidän vanhempanne, veljenne, sukulaisenne ja ystävänne luovuttavat teidät viranomaisille, ja muutamia teistä surmataan. Kaikki vihaavat teitä minun nimeni tähden.” ST 38.1
Maailmasta tuli valtava taistelukenttä. Satojen vuo-sien ajan Kristuksen seurakunta löysi turvapaikan yksinäisiltä ja syrjäisiltä seuduilta. “Ja nainen pakeni autiomaahan. Jumala on sinne valmistanut hänelle turvapaikan, missä hänestä pidetään huolta tuhat kaksisataakuusikymmentä päivää.” ST 38.2
Rooman kirkon nousu valtaan merkitsi pimeän keskiajan alkua. Kristuksen sijasta uskottiin Rooman paaviin. Sen sijaan, että ihmiset olisivat luottaneet Jumalan Poikaan syntien anteeksiannon ja ikuisen pelastuksen saamiseksi, he kääntyivät paavin ja hänen valtuuttamiensa pappien puoleen. Paavi oli heidän maanpäällinen välittäjänsä. Hän oli heille Jumalan sijainen. Poikkeaminen hänen määräyksistään oli riittävä syy ankaralle rangaistukselle. Näin ihmisten mieli käännettiin pois Jumalasta erehtyvien ja julmien ihmisten puoleen tai pikemminkin itse pimeyden ruhtinaan puoleen, joka käytti valtaansa heidän väli-tyksellään. Kun Raamattu syrjäytetään ja ihminen alkaa pitää itseään ylimpänä auktoriteettina, voimme odottaa vain petoksia, vilppiä ja turmiollista jumalat-tomuutta.ST 38.3