Loading...
Larger font
Smaller font
Copy
Print
Contents

Suuri Taistelu

 - Contents
  • Results
  • Related
  • Featured
No results found for: "".
  • Weighted Relevancy
  • Content Sequence
  • Relevancy
  • Earliest First
  • Latest First
    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents

    Tuhon enteitä

    Kaikki Kristuksen ennustukset Jerusalemin hävityksestä toteutuivat kirjaimellisesti. Merkkejä ja ihmeitä esiintyi. Seitsemän vuoden ajan eräs mies kulki pitkin Jerusalemin katuja varoittaen tulevista kärsimyksistä. Tämä outo olento vangittiin ja ruoskittiin, mutta loukkauksiin ja solvauksiin hän vastasi ainoastaan: Voi, voi Jerusalemia!” Hän sai surmansa ennusta-mansa piirityksen aikana. 13Milman, History of the Jews, 13. kirja ST 22.3

    Yksikään kristitty ei menehtynyt Jerusalemin hävi-tyksessä. Ympäröityään Cestiuksen johdolla kaupungin roomalaiset luopuivat yllättäen piirityksestä, vaikka tilanne näytti suotuisalta hyökkäykselle. Roomalainen sotapäällikkö veti joukkonsa pois ilman mitään näkyvää syytä. Se oli luvattu merkki odottaville kristi-tyille. 14Luuk. 21:20, 21ST 23.1

    Tapahtumia johdettiin niin, etteivät juutalaiset sen enempää kuin roomalaisetkaan estäisi kristittyjen pakoa. Cestiuksen perääntyessä juutalaiset ryhtyivät takaa-ajoon, ja näin molempien joukkojen ollessa keskittyneenä sotatoimiin kristityt kaikkialla maassa saivat esteettä paeta turvaan Pellan kaupunkiin.ST 23.2

    Cestiusta ja hänen armeijaansa takaa-ajavat juuta-laiset hyökkäsivät jälkijoukkojen kimppuun. Rooma-laisten onnistui vaivoin perääntyä. Juutalaiset palasivat saaliineen riemusaatossa Jerusalemiin. Mutta tämä näennäinen menestys toi mukanaan pelkkää pahaa. Se innosti juutalaiset vastustamaan roomalaisia niin itsepintaisesti, että tuomittu kaupunki vajosi sano-mattomaan kurjuuteen.ST 23.3

    Hirvittävät onnettomuudet kohtasivat Jerusalemia, kun Titus pani toimeen uuden piirityksen. Kaupunki saarrettiin pääsiäisenä, jolloin miljoonat juutalaiset olivat kokoontuneet sen muurien sisäpuolelle. Kes-kenään kiistelevät ryhmäkunnat olivat tuhonneet kaupungin ruokavarastot. Nyt koettiin kaikki nälän-hädän kauhut. Ihmiset jyrsivät nahkavöitään ja sandaalejaan sekä kilpiensä päällysnahkaa. Monet hiipivät öisin keräämään villikasveja kaupungin muurien ulkopuolelta, vaikka seurauksena saattoi olla piinalli-nen kuolema roomalaisten käsissä. Turvaan päässeiltä taas usein ryöstettiin kaikki, mitä he olivat onnistu neet keräämään. Miehet ryöstivät vaimoiltaan ja vai-mot miehiltään. Lapset riistivät ruoan ikääntyneiden vanhempiensa suusta.ST 23.4

    Roomalaiset johtajat yrittivät herättää juutalaisissa kauhua ja siten saada heidät antautumaan. Vankeja ruoskittiin, kidutettiin ja ristiinnaulittiin kaupungin muurien edessä. Josafatinlaaksoon ja Golgatalle pys-tytettiin lukemattomia ristejä. Niiden välitse mahtui tuskin kulkemaan. Niin toteutui Pilatuksen tuomiois-tuimen edessä lausuttu kammottava kirous: “Hänen verensä saa tulla meidän ja meidän lastemme päälle!” 15Matt. 27:25ST 24.1

    Tituksen valtasi kauhu, kun hän näki laaksoissa viruvat ruumiskasat. Lumoutuneena hän katseli suu-renmoista temppeliä ja antoi käskyn, ettei sen yhteen-kään kiveen saanut koskea. Hän vetosi vakavasti juutalaisten johtajiin, etteivät nämä pakottaisi häntä saastuttamaan pyhäkköä verellä. Jos he suostuisivat taistelemaan muualla, yksikään roomalainen ei loukkaisi temppelin pyhyyttä! Itse Josephus kehotti heitä antautumaan, pelastamaan itsensä, kaupunkinsa ja jumalanpalveluspaikkansa. Mutta katkerasti kiroten he heittivät viimeistä inhimillistä välittäjäänsä kohti keihäitä. Tituksen yritykset temppelin pelastamiseksi olivat turhia. Häntä suurempi oli julistanut, ettei kiveä jäisi kiven päälle.ST 24.2

    Lopulta Titus päätti vallata temppelin äkkirynnäköllä. Hän määräsi kuitenkin, että se olisi mahdol-lisuuksien mukaan säästettävä hävitykseltä. Mutta hänen käskyään ei toteltu. Eräs sotilas heitti kekäleen pylväikössä olevasta aukosta sisälle, ja pyhää raken-nusta ympäröivät setrillä paneloidut huoneet leimah-tivat hetkessä tuleen. Titus ryntäsi paikalle ja käski sotilaitaan sammuttamaan liekit. Hänen sanoistaan ei välitetty. Hurjistuneet sotilaat heittivät palavia kekäleitä temppeliä ympäröiviin huoneisiin ja tappoivat sitten sieltä turvaa etsineet. Veri virtasi alas temppelin portaita kuin vesi.ST 24.3

    Temppelin hävityksen jälkeen koko kaupunki joutui roomalaisten valtaan. Juutalaisten johtajat jättivät valloittamattomat torninsa. Titus julisti, että Jumala oli antanut heidät hänen käsiinsä, sillä voimak-kaimmatkaan sotakoneet eivät olisi mahtaneet mitään noille valtaville varustuksille. Sekä kaupunki että temppeli hävitettiin maan tasalle, ja paikka missä pyhäkkö oli sijainnut, oli kuin kynnetty pelto. 16Katso Jer. 26:18 Yli miljoona ihmistä sai surmansa. Eloon jääneet vietiin vankeuteen, myytiin orjiksi, raahattiin Roomaan, hei-tettiin villipedoille amfiteattereissa tai karkotettiin kodittomiksi kulkijoiksi maailman turuille.ST 25.1

    Juutalaiset olivat itse täyttäneet kärsimystensä maljan. Hajottamista seuraavissa koettelemuksissa he niittivät satoa, jonka he olivat omin käsin kylväneet. “Omaa tuhoasi sinä valmistat, Israel, kun nouset mi-nua, auttajaasi, vastaan!”, “Syntisi ovat syösseet sinut onnettomuuteen.” 17Hoos. 13: 9; 14: 2 Usein väitetään, että heidän kär-simyksensä johtuivat Jumalan suoranaisesti määrää-mästä rangaistuksesta. Näin suuri pettäjä pyrkii salaa-maan oman toimintansa. Vastustamalla itsepintaisesti jumalallista rakkautta ja armoa juutalaiset olivat pakottaneet Jumalan poistamaan suojeluksensa.ST 25.2

    Meidän on mahdotonta tietää, miten suuressa kii-tollisuudenvelassa olemme Kristukselle siitä rauhasta ja suojeluksesta, jota nautimme. Jumalan hillitsevä voima estää ihmiskuntaa joutumasta kokonaan Saatanan valtaan. Tottelemattomilla ja kiittämättömillä on suuri syy kiittää Jumalaa hänen armostaan. Mutta kun ihmiset ylittävät jumalallisen kärsivällisyyden rajat, esteet poistetaan. Jumala ei toimi rikkomuksesta seuraavan rangaistuksen täytäntöönpanijana. Hän jättää armonsa hylkääjät niittämään, mitä he itse ovat kylvä-neet. Jokainen valonsäteen torjuminen on siemen, joka tuottaa vääjäämättömän sadon. Itsepintainen vastustus saa Jumalan Hengen lopulta vetäytymään pois. Silloin ei mikään mahti hillitse ihmisen pahoja intohimoja eikä suojaa Saatanan pahansuopuudelta ja vihamielisyydeltä.ST 25.3

    Jerusalemin hävitys on vakava varoitus kaikille, jotka vastustavat Jumalan armollisia vetoomuksia. Vapahtajan ennustus Jerusalemia kohtaavista tuo-mioista tulee toteutumaan toisellakin tavalla. Valitun kaupungin kohtalossa näemme Jumalan armon hy-länneen ja hänen lakinsa maahan polkeneen maailman tuomion. Ihmiskunnan onneton historia on synkkä. Taivaan arvovallan vastustamisen seuraukset ovat olleet kammottavia. Mutta ennustukset piirtävät tule-vaisuudesta vielä synkemmän kuvan. Kun Jumalan Henki vetäytyy lopullisesti pois eikä mikään enää hillitse intohimojen ja saatanallisen raivon purkauksia, maailma tulee selvemmin kuin koskaan näkemään Saatanan hallinnan seuraukset.ST 26.1

    Tuona aikana, kuten Jerusalemin hävityksessä, Jumalan kansa tullaan vapauttamaan. 18Katso Jes. 4: 3 Kristus tulee toisen kerran ja kokoaa uskolliset luokseen. “Kaikki maan sukukunnat puhkeavat valituksiin, kun näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan. Suuren torven soidessa hän lähettää enkelinsä neljälle ilmansuunnalle ko-koamaan kaikkialta, maan kaikista ääristä ne, jotka hän on valinnut.” 19Man. 24:30, 31ST 26.2

    Varokaamme suhtautumasta välinpitämättömästi Kristuksen sanoihin. Kuten Jeesus varoitti opetuslap-siaan Jerusalemin hävityksestä, jotta he voisivat päästä pakoon, niin hän on varoittanut maailmaa lopullisen tuhon päivästä. Kaikki halukkaat voivat paeta tulevaa vihaa. “Auringossa, kuussa ja tähdissä näkyy merkkejä. Meren aallot pauhaavat jylisten, ja maan päällä ovat kansat ahdistuksen ja epätoivon vallassa. “ 20Luuk. 21: 25. Katso myös Man. 24: 29; Mark. 13: 24-26; Ilm. 6: 12-17 “Valvokaa siis”, kuuluvat Kristuksen varoittavat sanat. 21 Mark. 13: 35 Jos otamme varoituksesta vaarin, meitä ei jätetä pimeyteen.ST 26.3

    Maailma ei ole yhtään sen valmiimpi uskomaan tälle ajalle annettua sanomaa kuin juutalaiset olivat kuuntelemaan Jerusalemia koskevaa varoitusta. Ju-malan päivä tulee yllättämään jumalattomat. Elämän kulkiessa totuttua rataansa, ihmisten uppoutuessa huvituksiin, työhön ja rahan hankkimiseen, uskon-nollisten johtajien ylistäessä maailman kehitystä ja ihmisten tuudittautuessa väärään varmuuteen - silloin äkillinen tuho yllättää huolettomat jumalattomat kuin varas, joka hiipii vartioimattomaan asuntoon keskiyöllä, “eivätkä he pääse pakoon”. 22Katso 1. Tess. 5: 2-5ST 27.1

    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents