40.—Suuri vapautus

Kun inhimillisten lakien suoja riistetään niiltä, jotka kunnioittavat Jumalan lakia, eri maissa valmistaudu-taan samanaikaisesti tuhoamaan heidät. Säädöksessä määrätyn ajan lähestyessä ihmiset päättävät antaa sovittuna yönä ratkaisevan iskun erimielisyyden ja nuhteen äänen vaientamiseksi.ST 399.1

Jumalan kansa, josta osa on vankiloissa, osa metsis-sä ja vuorilla, rukoilee Jumalalta suojelusta. Aseistetut miehet valmistautuvat pahojen enkelien yllyttäminä surmatyöhön. Tällä äärimmäisen hädän hetkellä Ju-mala puuttuu tilanteeseen: “Silloin teidän huulillanne on laulu niin kuin pyhän juhlan aattoiltana ja sydä-messänne ilo niin kuin niillä, jotka kulkevat huilujen soidessa Herran vuorelle, kohden Israelin turvakalliota. Niin Herra antaa valtiasäänensä kaikua, kaikkien nähden hänen käsivartensa ojentuu maata kohden vihan vimmassa, ankarana tulenliekkinä, sademyrskynä, rajukuuroina, raeryöppyinä.” ^{1 Jes. 30: 29, 30.}ST 399.2

Pahojen miesten joukot valmistautuvat ryntäämään saaliinsa kimppuun, kun yötä synkempi pimeys laskeutuu maan päälle. Samalla taivaalle muodostuu sateenkaari, joka näyttää ympäröivän jokaisen rukoi-levan ryhmän. Vihaiset väkijoukot pysähtyvät. Hyök-kääjät unohtavat raivonsa kohteet. He tuijottavat Ju-malan liiton vertauskuvaa ja haluavat suojautua sen kirkkaudelta.ST 399.3

Jumalan kansa kuulee äänen sanovan: “Katsokaa ylös.” Stefanoksen tavoin he katsovat taivaalle ja näkevät Jumalan kirkkauden ja Ihmisen PojanST 399.4

valtaistuimellaan. ^{2 Katso Ap.t. 7: 55, 56.} He näkevät hänen nöyryytyksensä merkit ja kuulevat pyynnön: “Minä tahdon, että ne, jotka olet minulle antanut, olisivat kanssani siellä missä minä olen.” ^{3 Joh. 17: 24.} Sitten ääni sanoo: “He tulevat pyhinä, viattomina ja tahrattomina! He ovat seuranneet minun sanaani ja kestäneet.”ST 400.1

Keskiyöllä Jumala ilmaisee voimansa vapauttaak-seen kansansa. Aurinko tulee esiin ja paistaa täydeltä terältä. Merkit ja ihmeet seuraavat toisiaan. Jumalatto-mat ovat kauhuissaan, mutta vanhurskaat katsovat iloiten vapautuksensa merkkejä. Keskellä uhkaavaa taivasta on sanomattoman kirkas kohta, josta kuuluu Jumalan ääni kuin suurten vesien pauhu: “Hetki on tullut.” ^{4 Ilm. 16: 17.}ST 400.2

Tuo ääni saa taivaan ja maan järkkymään. Tulee valtava maanjäristys, “niin ankara järistys, ettei sellais-ta ole ollut koko sinä aikana, jonka ihminen on ollut maan päällä”. ^{5 Hm. 16: 18.} Rosoisia lohkareita sinkoilee joka suuntaan. Meri raivoaa. Pyörremyrsky ulvoo kuin demonien joukko. Maan pinta murtuu. Sen perustukset näyttävät pettävän. Raivoava meri nielee satamakaupunkeja, jotka ovat Sodoman tavoin turmeltuneet. Jumala ei ole unohtanut suurta Babylonia, vaan se joutuu nyt “juomaan täyden maljan hänen vihansa ja vimmansa viiniä”. ^{6 Um. 16: 19.} Isot rakeet suorittavat hävitystyötään. Mahtavat kaupungit tuhoutuvat. Ylelliset palatsit, joihin ihmiset ovat tuhlanneet rikkautensa, sortuvat heidän silmiensä edessä. Vankiloiden muurit hajoavat, ja Jumalan kansa pääsee vapauteen.ST 400.3

Haudat aukeavat, ja “monet maan tomussa nuk-kuvista heräävät, toiset ikuiseen elämään, toiset häpeään ja ikuiseen kauhuun”. “Nekin, jotka hänet lävistivät”, samoin kuin ne, jotka pilkkasivat Kristusta hänen kuolemantuskissaan, sekä hänen totuutensa kiihkeimmät vastustajat herätetään katsomaan uskol-listen ja kuuliaisten osaksi tulevaa kunniaa. ^{7 Dan. 12: 2; Hm. 1: 7.}ST 400.4

Ankara rajuilma kietoo maan liekkiverhoon. Jyrinän läpi kuullaan, miten salaperäiset ja pelottavat äänet julistavat jumalattomien tuomion. Uhmakkaat kerskailijat, jotka piinasivat käskyille kuuliaista Jumalan kansaa, vapisevat nyt kauhusta. Demonitkin pel-käävät, ja ihmiset rukoilevat armoa.ST 401.1