Jumalan kärsivällisyys

Lähes neljänkymmenen vuoden ajan Herra viivytti tuomioitaan. Monet juutalaiset olivat yhä tietämättömiä Kristuksen luonteesta ja työstä. Lapset eivät olleet saaneet nauttia valosta, jonka heidän vanhempansa olivat torjuneet. Apostolien julistuksen välityksellä Jumala antaisi valon loistaa heillekin. He näkisivät ennustusten täyttymyksen ei vain Kristuksen syn-tymässä ja elämässä vaan myös hänen kuolemassaan ja ylösnousemuksessaan. Lapsia ei tuomittu Vanhempien synneistä, mutta hylätessään heille annetun lisä-valon he osallistuivat vanhempiensa synneistä ja täyt-tivät jumalattomuutensa mitan.ST 21.4

Itsepintaisessa katumattomuudessaan juutalaiset torjuivat viimeisen armon tarjouksen. Niin Jumala otti heiltä pois varjeluksensa. Kansa jätettiin valitsemansa johtajan valtaan. Saatana kiihotti ihmisten rajuimpia ja alhaisimpia intohimoja. Heitä ei enää ohjannut järki vaan mielijohteet ja sokea, julma, saatanallinen raivo. Ystävät ja sukulaiset pettivät toisiaan. Vanhemmat tappoivat lapsiaan ja lapset vanhempiaan. Hallitsijat eivät pystyneet hallitsemaan itseään. Intohimo teki heistä tyranneja. Juutalaiset olivat väärien todistusten perusteella tuominneet viattoman Jumalan Pojan. Nyt väärät syytökset tekivät heidän oman elämänsä epävarmaksi. Jumalan pelko ei enää häirinnyt heidän rauhaansa. Saatana oli kansakunnan johdossa.ST 22.1

Riitelevien ryhmäkuntien johtajat kävivät toistensa kimppuun ja tappoivat säälimättä. Temppelin py-hyyskään ei hillinnyt heidän kammottavaa julmuut-taan. Surmattujen ruumiit saastuttivat pyhäkön. Silti tämän helvetillisen työn alkuunpanijat väittivät, ettei Jerusalemin hävitystä tarvinnut pelätä! Se oli Jumalan oma kaupunki. Rooman legioonien piirittäessä temp-peliä kansanjoukot yhä uskoivat, että Jumala puuttuisi tilanteeseen ja tuottaisi vihollisille tappion. Mutta Israel oli torjunut jumalallisen varjeluksen ja oli nyt ilman suojaa.ST 22.2