Onnen perusta

Eräissä piireissä ei pidetä uskontoa tämän elämän onnea tai terveyttä edistävänä, mutta tämä on vahingollisimpia erehdyksiä. Raamattu sanoo: »Herran pelko on elämäksi: saa levätä yönsä ravittuna, eikä mikään paha kohtaa» (Sanani. 19: 23). »Kuka oletkin, joka elää tahdot ja rakastat elämän päiviä, nauttiaksesi onnea: varjele kielesi pahasta ja huulesi vilppiä puhumasta; vältä pahaa ja tee hyvää, etsi rauhaa ja pyri siihen» (Ps. 34: 13-15). Viisauden sanat »ovat elämä sille, joka ne löytää, ja lääke koko hänen ruu-miillensa» (Sanani. 4: 22).AO2 188.4

Tosi uskonto saattaa ihmisen sopusointuun Jumalan fyysisten, henkisten ja siveellisten lakien kanssa. Se opettaa häntä hallitse- maan itseään ja olemaan rauhallinen ja raitis. Uskonto jalostaa mielen, hienostaa maun ja pyhittää arvostelukyvyn. Se antaa sielun osallistua taivaan puhtaudesta. Usko Jumalan rakkauteen ja hänen kaikkivoipaan kaitselmukseensa keventää huolten taakkaa. Se täyttää sydämen ilolla, niin että ihminen on tyytyväinen, olkoonpa hänen osansa ylhäinen tai alhainen. Uskonto edistää suorastaan terveyttä, pidentää elämää ja auttaa meitä paremmin nauttimaan kaikista sen siunauksista. Se avaa sielulle ehtymättömän onnen lähteen. Jospa kaikki ne, jotka eivät ole valinneet Kristusta, käsittäisivät, että hänellä on heille tarjottavana jotakin paljon parempaa kuin se, mitä he tavoitelevat itselleen. Ihminen tekee omalle sielulleen mitä pahinta vääryyttä ja vahinkoa ajattelemalla ja toimimalla Jumalan tahdon vastaisesti. Hänen kieltämiltään poluilta ei löydetä mitään tosi onnea, sillä hän tietää mikä on meille hyväksi, ja hän suunnittelee kaiken luotujensa parhaaksi. Rikkomuksen polku johtaa kurjuuteen ja turmioon, mutta viisauden »tiet ovat suloiset tiet, sen polut rauhaisat kaikki tyynni» (Sanani. 3:17).AO2 188.5