Suuruuden tavoittelua

Jatkuva yhteys pakanakansoihin herätti halun omaksua niiden tapoja ja tavoitella maailmallista suuruutta. Herran kansana Israel pääsisi kunnia-asemaan, mutta ylpeyden ja itseluottamuksen lisääntyessä israelilaiset eivät tyytyneet siihen, että heitä kunnioitettiin. He halusivat mieluummin parantaa asemaansa toisten kansojen keskuudessa. Ja tämä mieli johti pakostakin kiusauksiin. Voidakseen laajentaa valloitusretkiään muihinkin maihin Daavid päätti lisätä joukkojaan määräämällä sopivat ikäluokat asevelvollisiksi. Tämä taas edellytti väestönlaskentaa. Tässä kohdin kuninkaan vaikuttimet olivat ylpeät ja kunnianhimoiset. Väkiluvun laskeminen osoittaisi, miten heikko valtakunta oli ollut Daavidin noustessa valtaistuimelle ja miten se oli vahvistunut ja menestynyt hänen hallituskautensa aikana. Ja tämä lisäisi sekä kuninkaan että kansan jo ennestäänkin liiaksi paisunutta itseluottamusta. Raamattu sanoo: »Saatana nousi Israelia vastaan ja yllytti Daavidin laskemaan Israelin.» Israelin hyvinvointi Daavidin hallituskaudella johtui pikemmin Jumalan siunauksesta kuin kuninkaan ky-vykkyydestä tai sotajoukkojen voimasta. Mutta valtakunnan sotavoimien lisääminen antaisi ympäröiville valtioille sen käsityksen, että Israelin turvana oli sen sotaväki eikä Herran voima.AO2 325.3

Vaikka Israel olikin ylpeä kansallisesta suuruudestaan, ei suhtauduttu suopeasti siihen, että Daavid suunnitteli niin pitkälle menevää asevelvollisuutta. Aiotut kutsunnat herättivät tyytymättömyyttä, ja siksi pidettiin välttä-mättömänä sijoittaa sotilasvirkailijoita pappien ja hallitusmiesten tilalle, jotka olivat aikaisemmin suorittaneet väestönlaskennan. Hankkeen tarkoitus oli selvästi teokratian periaatteiden vastainen. Jooabkin vastusti sitä, niin tunnottomaksi kuin hän olikin osoittautunut siihen mennessä. Nyt hän sanoi: »’Herra lisätköönkansansa, olkoon se kuinka suuri tahansa, satakertaiseksi. Ovathan he, herrani, kuningas, kaikki herrani palvelijoita. Miksi herrani pyytää tätä? Miksi Israel näin joutuisi vikapääksi?’ Kuitenkin kuninkaan sana velvoitti Jooabia, ja niin Jooab lähti ja kierteli koko Israelin. Sitten hän tuli Jerusalemiin.» Kansan laskeminen ei ollut vielä päättynyt, kun Daavid saatiin vakuuttuneeksi synnistään. Soimaten itseään hän »sanoi Jumalalle: ‘Minä olen tehnyt suuren synnin tehdessäni tämän, mutta anna nyt anteeksi palvelijasi rikos, sillä minä olen menetellyt ylen tyhmästi.’» Seuraavana aamuna profeetta Gaad toi Daavidille sanoman: »Näin sanoo Herra: Valitse itsellesi joko kolme nälkävuotta tahi kolme kuukautta hävitystä ahdistajaisi vainotessa, vihollistesi miekka kintereilläsi, tahi kolmeksi päiväksi Herran miekka ja ruttotauti maahan, Herran enkeli tuottamaan tuhoa koko Israelin alueelle. Katso nyt», sanoi profeetta, »mitä minä vastaan hänelle, joka minut lähetti.»AO2 326.1

Kuningas vastasi: »Minä olen suuressa hädässä. Tahdon langeta Herran käsiin, sillä hänen laupeutensa on sangen suuri; ihmisten käsiin minä en tahdo langeta.»AO2 326.2

Ja niin rutto vaivasi maata ja tuhosi seitsemänkymmentä tuhatta israelilaista. Vitsaus ei ollut ehtinyt vielä pääkaupunkiin asti, »kun Daavid nosti silmänsä ja näki Herran enkelin seisovan maan ja taivaan välillä, kädessänsä paljastettu miekka ojennettuna Jerusalemin yli». Silloin »lankesivat Daavid ja vanhimmat, säkkeihin verhottuina, kasvoil- lensa». Kuningas vetosi Jumalaan Israelin puolesta: »Minähän käskin laskea kansan, ja minä siis olen se, joka olen tehnyt syntiä ja menetellyt pahoin. Mutta nämä minun lampaani, mitä he ovat tehneet? Herra, minun Jumalani, sattukoon sinun kätesi minuun ja minun isäni perheeseen, mutta ei sinun kansaasi, sille vitsaukseksi.»AO2 326.3

Väenlasku oli herättänyt vastalauseita kansan keskuudessa, mutta he syyllistyivät samoihin synteihin, jotka saivat Daavidin toimeenpanemaan sen. Samoin kuin Herra Absalomin synnin takia rankaisi Daavidia, hän Daavidin erehdyksen vuoksi rankaisi Is-raelia sen synneistä. Tuhoava enkeli oli pysähtynyt Jerusalemin ulkopuolelle. Hän seisoi Moorian vuorella »jebusilaisen Ornanin puimatantereen luona». Profeetan kehotuksesta Daavid nousi vuorelle, pystytti alttarin Herralle »ja uhrasi polttouhreja ja yhteysuhreja, ja kun hän huusi Herraa, vastasi Herra tulella, jonka hän lähetti taivaasta polttouhrialttarille». »Niin Herra leppyi maalle, ja vitsaus taukosi Israelista.»AO2 327.1

Sitä paikkaa, jolle alttari pystytettiin ja jota siitä lähtien tuli aina pitää pyhänä maana, Ornan tarjosi kuninkaalle lahjaksi. Mutta kuningas kieltäytyi sillä tavoin ottamasta sitä vastaan. »‘Minä ostan ne sinulta täydestä hinnasta’, hän sanoi, ‘sillä minä en ota Herralle sitä, mikä on sinun, enkä uhraa ilmaiseksi saatua polttouhria.’ Niin Daavid antoi Ornanille siitä paikasta kuudensadan sekelin painon kultaa.» Tämä paikka oli muistamisen arvoinen jo siksi, että siinä Aabraham oli rakentanut alttarin uhratakseen poikansa, ja nyt tämä suuri vapautus pyhitti sen. Myöhemmin Salomo valitsi sen rakentamansa temppelin paikaksi.AO2 327.2