Kapina

Saatuaan kansan mielialan suopeaksi sille, mitä tulisi tapahtumaan, Absalom valitsi salaa miehiä ja lähetti heidät Israelin sukukuntiin valmistelemaan kapinaa. Ja sitten hän teeskenteli hartautta peittääkseen kavalat aikeensa uskonnollisuuden verhoon. Hän oli muka tehnyt lupauksen ollessaan syrjittynä, ja se oli nyt täytettävä Hebronissa. Niinpä hän sanoi kuninkaalle: »Salli minun mennä Hebroniin täyttämään lupaus, jonka olen Herralle tehnyt. Sillä asuessani Gesurissa, Aramissa, sinun palvelijasi teki lupauksen ja sanoi: ‘Jos Herra antaa minun tulla takaisin Jerusalemiin, niin minä palvelen Herraa.’» Herkkäuskoinen isä oli mielissään tästä poikansa ilmeisestä hurskaudesta ja lähetti hänet siunauksin matkaan. Salaliitto oli nyt kypsynyt valmiiksi. Se huipentui Absalomin tekopyhyyteen, jonka tarkoituksena ei ollut vain hämätä kuningasta vaan lujittaa kansan luottamusta ja saada se kapinoimaan Jumalan valitsemaa kuningasta vastaan.AO2 309.1

Ja niin Absalom lähti Hebroniin ja otti mukaansa kutsuvieraiksi Jerusalemista »kaksisataa miestä, jotka menivät sinne aivan viattomina, tietämättä mitään koko asiasta». Nämä miehet lähtivät Absalomin mukaan aavistamatta, että heidän kiintymyksensä poikaan johti heidät kapinaan isää vastaan. Hebroniin saavuttuaan Absalom lähetti heti noutamaan Ahitofelin. Tämä oli Daavidin huomatuimpia neuvonantajia ja niin kuulu viisaudestaan, että hänen mielipiteitään pidettiin suorastaan profeetallisen turvallisina ja viisaina. Ahitofel liittyi salaliittolaisiin, ja hänen kannatuksensa sai Absalomin hankkeen menestymisen näyttämään varmalta ja houkutteli monia vaikutusvaltaisia miehiä siirtymään hänen puolelleen kaikkialta maasta. Ja kun kapina sitten julistettiin, prinssin vakoojat levittivät eri puolilla maata uutista siitä, että Absalom oli nyt kuningas, ja »yhä enemmän kansaa meni Absalomin puolelle».AO2 309.2

Tällävälin vietiin hälyttävä uutinen myös kuninkaalle Jerusalemiin. Daavid havahtui äkkiä huomaamaan, miten kapina oli puhjennut aivan hänen valtaistuimensa viereltä. Hänen oma poikansa, jota hän oli rakastanut ja johon hän oli luottanut, oli suunnitellut hänen kruununsa riistoa ja kaiketi myös hänen päänsä menoa. Suuren vaaran uhatessa Daavid karisti mielestään masennustilan, joka häntä oli kauan rasittanut, ja ryhtyi takavuosiensa tarmolla valmistelemaan toimenpiteitä, joilla tämä kauhea tilanne saataisiin selvitetyksi. Absalom järjesteli joukkojaan Heb-ronissa, jonne oli matkaa vain kol- misenkymmentä kilometriä. Kapinalliset olisivat pian Jerusalemin porteilla.AO2 309.3

Daavid katseli palatsistaan pääkaupunkiaan. Siinä kohosi »kauniina, — kaiken maan ilona, — kuninkaan kaupunki» (Ps. 48: 3). Häntä aivan puistatti ajatella sen joutumista verilöylyn ja hävityksen raastamaksi. Olisiko hänen kutsuttava avukseen ne alamaisensa, jotka vielä olivat hänelle uskollisia, ja ryhdyttävä puolustamaan pääkaupunkiaan? Olisiko hänen sallittava veritulvan pyyh-käistä yli Jerusalemin? Hän teki päätöksensä. Valittu kaupunki ei saisi kokea sodan kauhuja. Hän poistuisi Jerusalemista ja koettelisi sitten kansansa uskollisuutta antamalla sen rientää hänen avukseen. Tässä vaaratilanteessa hänen velvollisuutensa Jumalaa ja kansaansa kohtaan oli ylläpitää sitä arvovaltaa, jonka taivas oli uskonut hänelle. Hän jätti tämän ristiriidan Jumalan ratkaistavaksi.AO2 310.1