Nykyajan spiritismi

Yhä vieläkin esiintyy uskoa kanssakäymiseen kuolleiden kanssa, vieläpä kristinuskoa tunnustavissa maissa. Spiritismin nimellä on laajalti ruvettu ottamaan yhteyttä olentoihin, jotka väittävät olevansa vainajien henkiä. Tällaisen harrastamisen arvellaan herättävän niiden myötätuntoa, jotka ovat laskeneet rakkaansa haudan lepoon. Toisinaan henkiolennot ilmestyvät kuolleiden ystävien hah-mossa ja kertovat tapahtumia heidän elämästään tai suorittavat jotakin, mitä heidän tapanaan oli tehdä eläessään. Näin ne saavat ihmiset uskomaan, että heidän ys-tävänsä ovat enkeleitä, jotka leijuvat heidän yllään ja pitävät yhteyttä heihin. Niihin, jotka näin teeskentelevät olevansa vainajien henkiä, suhtaudutaan tietyllä tavalla palvovasti, ja monet uskovat heidän sanaansa enemmän kuin Jumalan sanaa.AO2 264.3

Toisaalta on monia, jotka pitävät spiritismia pelkkänä petkutuksena. Ilmestyksiä, joilla se tukee väitteitään yliluonnollisesta luonteestaan, pidetään meedion suorittamina huijauksina. Mutta niin totta kuin onkin, että joillakin tempuilla on usein onnistuttu huiputtamaan yleisöä niin että se on pitänyt ilmestyksiä todellisina, on toisaalta huomattavia todisteita yliluonnollisen voiman esiinty- misestä. Niinpä monet, jotka torjuvat spiritismin pitäen sitä pelkkänä inhimillisen kyvyn ja taidon näytteenä, eivät voi muuta kuin hyväksyä sen väitteet joutuessaan näkemään ilmestyksiä, joita eivät pysty tällä tavoin selittämään.AO2 264.4

Nykyajan spiritismi samoin kuin muinaisajan noituudet ja epäjumalain palvonta - jotka kaikki pitävät olennaisena periaatteenaan yhteydenpitoa vainajiin - pohjautuvat tähän ensimmäiseen valheeseen, jolla saatana petti Eevan paratiisissa: »Ette suinkaan kuole; vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, - te tulette [olemaan] niinkuin Jumala» (1 Moos. 3: 4, 5). Samalla tavoin valheeseen perustuvina ja sitä harrastavina he ovat samoin alkuisin valheiden isästä.AO2 265.1

Heprealaisia kiellettiin nimenomaan ryhtymästä mihinkään kuviteltuun yhteyteen vainajien kanssa. Jumala sulki kerta kaikkiaan pois tämän mahdollisuuden sanomalla: »Kuolleet eivät tiedä mitään, - eikä heillä ole milloinkaan enää osaa missään, mitä tapahtuu auringon alla» (Saarn. 9: 5, 6). »Kun hänen henkensä lähtee hänestä, niin hän tulee maaksi jälleen; sinä päivänä hänen hankkeensa raukeavat tyhjiin» (Ps. 146: 4). Ja Herra lausui Israelille: »Jos joku kääntyy vainajatai tietäjähenkien puoleen, lähtien haureudessa kulkemaan heidän jäljessänsä, sitä ihmistä vastaan minä käännän kasvoni ja hävitän hänet hänen kansastansa» (3 Moos. 20: 6).AO2 265.2

»Vainajahenget» eivät olleet kuolleiden henkiä vaan pahoja enkeleitä, saatanan sanansaattajia. Muinainen epäjumalain palvonta, jonka olemme havainneet käsittävän sekä vainajien palvontaa että luuloteltua yhteydenpitoa niihin, on Raamatun mukaan ollut paholaisen palvontaa. Apostoli Paavali varoittaa veljiään osallistumasta millään tavoin pakanallisten naapureidensa epäjumalanpalvontaan: »Mitä pakanat uhraavat, sen he uhraavat riivaajille eivätkä Jumalalle; mutta minä en tahdo, että te tulette osallisiksi riivaajista» (1 Kor. 10: 20). Psalmista sanoo israelilaisista, että »he uhrasivat poikiansa ja tyttäriänsä riivaajille», ja selittää seuraavassa jakeessa heidät uhratun »Kanaanin epäjumalille» (Ps. 106: 37, 38). Luullessaan palvovansa kuolleita ihmisiä he todellisuudessa palvoivatkin paholaisia.AO2 265.3

Nykyinen spiritismi rakentuu samalle perustukselle kuin Jumalan muinoin tuomitsema ja kieltämä noituus ja paholaisten palvonta. Se ilmenee vain uuden muotoisena. Raamattu ennustaa siitä julistamalla, että »tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja» (1 Tim. 4: 1). Toisessa kirjeessään tessalonikalaisille Paavali mainitsee saatanan erikoisen toiminnan vähän ennen Kristuksen toista tulemista ilmenevän spiritistisinä ilmiöinä ja sanoo, että se »tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä» (2 Tess. 2: 9). Ja kun Pietari kuvailee niitä vaaroja, jotka uhkaavat seurakuntaa viimeisinä päivinä, hän sanoo, että samoin kuin valheprofeetat muinoin sai- vat Israelin lankeamaan syntiin, on nytkin »oleva valheenopettajia, jotka salaa kuljettavat sisään turmiollisia harhaoppeja, kieltävätpä Herrankin, joka on heidät ostanut. — Ja moni on seuraava heidän irstauksiaan» (2 Piet. 2: 1, 2). Tässä apostoli mainitsee spiritististen opettajien erään huomattavan piirteen. He kieltäytyvät tunnustamasta Kristusta Jumalan Pojaksi. Sellaisista opettajista rakastettu Johannes lausuu: »Kuka on valhettelija, ellei se, joka kieltää sen, että Jeesus on Kristus? Hän on antikristus, se, joka kieltää Isän ja Pojan. Kuka ikinä kieltää Pojan, hänellä ei ole Isääkään» (1 Joh. 2: 22, 23). Kieltämällä Kristuksen spiritismi kieltää sekä Isän että Pojan, ja Raamattu julistaa sen antikristuksen ilmentymäksi.Noituuden ja spiritismin seurauksetAO2 265.4