Pyhäkköjä Joosuan perintöosa

Tähän asti Israel oli pitänyt Gilgalia keskuspaikkanaan, jossa pyhäkkökin oli. Mutta nyt oli pyhäkkö siirrettävä vakinaiseen sijoituspaikkaansa Siiloon, joka oli Efraimin arpaosaan kuuluva pieni kaupunki. Se oli lähellä maan keskustaa, jonne kaikki heimot saattoivat päästä helposti. Tämä seutu oli täysin puhdistettu vihollisista, niin ettei jumalanpalveluksia tultaisi häiritsemään. »Ja kaikki israelilaisten seurakunta kokoontui Siiloon, ja he pystyttivät sinne ilmestysmajan.» Ne heimot, jotka olivat leirissä siihen aikaan, kun pyhäkkö siirrettiin Gilgalista, seurasivat sen mukana ja leiriytyivät Siiloon. Sieltä ne sitten aikaa myöten hajaantuivat omille alueilleen.AO2 109.4

Arkki jäi Siiloon kolmeksisadaksi vuodeksi, minkä jälkeen se Eelin suvun syntien vuoksi joutui filistealaisten käsiin, ja Siilo hävitettiin. Arkkia ei sen jälkeen enää koskaan palautettu siellä olleeseen pyhäkköön. Lopulta koko pyhäkköpalvelus siirrettiin Jerusalemin temppeliin, ja Siilo menetti kaiken merkityksensä. Vain rauniot ilmaisevat paikan, jossa se muinoin sijaitsi. Paljon myöhemmin viitattiin sen kohtaloon varoitukseksi Jerusalemille. »Menkääpä minun asuinpaikkaani, joka oli Siilossa», kehotti Jumala profeetta Jeremiaa julistamaan, »ja katsokaa, mitä minä olen sille tehnyt kansani Israelin pahuuden täh-den! - Minä teen tälle huoneelle, joka on otettu minun nimiini, johon te luotatte, ja tälle paikalle, jonka minä olen antanut teille ja teidän isillenne, samoin kuin olen tehnyt Siilolle» (Jer. 7:12-14).AO2 109.5

»Kun israelilaiset olivat saaneet jaetuksi maan sen rajoja myöten» ja kun kaikki heimot olivat saaneet arpomalla perintöosansa, Joosua esitti vaatimuksensa. Kaa- lebin tavoin hän oli saanut erikoisen lupauksen perintöosasta. Hän ei kuitenkaan pyytänyt mitään laajaa maakuntaa vaan ainoastaan yhden kaupungin. »He antoivat hänelle sen kaupungin, jota hän pyysi. — Ja hän rakensi uu-destaan kaupungin ja asettui sinne.» Kaupungille annettiin nimeksi Timnat-Serah, »jäljelle jäävä osa» - pysyväksi todistukseksi tämän valloittajan jalosta luonteesta ja epäitsekkäästä mielenlaadusta. Hän ei ollut ensimmäisenä haalimassa itselleen voittosaalista, vaan esitti oman pyyntönsä vasta sitten, kun vähäisinkin hänen kansastaan oli saanut osansa.AO2 109.6