Luku 20—Samuelin lapsuus

Elkana, Efraimin vuoristosta kotoisin oleva varakas ja vaikutusvaltainen leeviläinen, rakasti ja pelkäsi Herraa. Hänen vaimonsa Hanna oli palavan harras uskovainen. Hän oli luonteeltaan lempeä ja vaatimaton mutta samalla syvällisen vakava ja lujauskoinen.AO2 161.1

Tältä hurskaalta avioparilta puuttui se siunaus, jota jokainen heprealainen toivoi: lapset eivät äänellään ilahduttaneet heidän kotiaan. Haluten sukunsa jatkuvan mies oli monien muiden tapaan solminut toisenkin avioliiton. Mutta tämä teko osoitti, ettei hän ollut uskonut Jumalaan, eikä se lisännyt kodin onnea. Lapsia kyllä tuli, mutta Jumalan pyhän asetuksen ilo ja kauneus oli poissa ja perheen rauha mennyttä. Peninna, uusi vaimo, oli mustasukkainen ja ahdasmielinen ja käytökseltään ylpeä ja röyhkeä. Hannalla ei näyttänyt olevan mitään toivoa, ja elämä tuntui raskaalta. Mutta hän ei valitellut vaivojaan vaan kesti ne nöyrästi kärsien.AO2 161.2

Elkana noudatti tunnollisesti Jumalan säädöksiä. Uhripalvelusta jatkettiin yhä Siilossa mutta sikäli epäsäännöllisesti, ettei häntä tarvittu pyhäkössä, jonka palve-lukseen hänen leeviläisenä tuli osallistua. Määrättyinä juhlaaikoina hän silti kävi perheensä kanssa uhraamassa ja osallistui yhteisiin jumalanpalveluksiin.AO2 161.3

Jumalanpalveluksien pyhiä juhlahetkiäkin Elkanan kotia vaivannut paha henki koetti häiritä. Kiitosuhrien jälkeen koko perhe yhtyi vakiintuneen tavan mukaan viettämään juhlavaa mutta iloista juhlaa. Näissä tilaisuuksissa Elkanan tapana oli antaa määräosa lastensa äidille ja tämän kullekin pojalle ja tyttärelle. Osoitukseksi kiintymyksestään Hannaan hän antoi tälle kaksinkertaisen osan, mikä merkitsi sitä, että hän rakasti Hannaa yhtä paljon kuin jos tälläkin olisi ollut poika. Silloin toinen vaimo kateuden puuskassaan väitti olevansa Jumalan erikoisessa suosiossa ja pilkkasi Hannaa väittäen hänen lapsettomuuttaan selväksi merkiksi Jumalan epäsuosiosta. Tällaista jatkui vuodesta toiseen, kunnes Hanna ei enää jaksanut kestää sitä. Hän ei kyennyt kätkemään suruaan vaan itki hillittömästi ja vetäytyi pois juhlasta. Elkana koetti turhaan lohdutella häntä. »Hanna, mitä itket, miksi et syö ja miksi olet noin apealla mielellä», mies kyseli. »Enkö minä ole sinulle enempi kuin kymmenen poikaa?»AO2 161.4