Kristuksen vertauskuva

Kansa tiesi hyvin, ettei vaskikäärme sinänsä voinut aikaansaada mitään muutosta niissä, jotka katsoivat siihen. Parantava voima tuli yksin Jumalalta. Hän vain viisaudessaan valitsi voimalleen tällaisen ilmaisutavan. Näin yksin-kertaisella tavalla israelilaiset saatiin käsittämään, että tämä ahdinko oli sen omien syntien seurausta. Heille selvisi myös, että niin kauan kuin he tottelivat Jumalaa, ei ollut mitään syytä pelkoon, sillä hän pitäisi heistä huolen.AO2 32.4

Israelilaisten tuli saada tärkeä opetus korkealle kohotetusta vaskikäärmeestä. He eivät itse voineet estää puremahaavoissaan olevaa myrkkyä vaikuttamasta kuolettavasti. Vain Jumala kyke- ni parantamaan heidät. Mutta heidän oli uskottava siihen apuun, jonka hän oli järjestänyt heille. Heidän oli katsottava jäädäkseen eloon. Jumala hyväksyi heidän uskonsa, ja katsomalla käärmeeseen he ilmaisivat uskovansa. He tiesivät, ettei käärmeessä sinänsä ollut mitään parantavaa kykyä, mutta se kuvasi Kristusta, ja heidän oli näin opittava uskomaan hänen ansioonsa. Siihen asti monet olivat tuoneet uhrejaan Jumalalle ja katsoneet siten sovittaneensa syntinsä. He eivät turvanneet tulevaan Lunastajaan, josta nämä uhrit olivat vain esikuvia. Herra halusi nyt opettaa heille, ettei heidän uhreissaan sinänsä ollut sen kummempaa voimaa tai ansiota kuin vaskikäärmeessäkään. Mutta niiden niin kuin senkin tuli saada heidät ajattelemaan Kristusta, suurta syntiuhria.AO2 32.5

»Niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin» ylennettiin Ihmisen Poikakin, »ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä» (Joh. 3: 14, 16). Kaikkia, jotka ovat eläneet tämän maan päällä, on »se vanha käärme, jota perkeleeksi ja saatanaksi kutsutaan», pistänyt kuolettavasti (Ilm. 12: 9). Synnin kohtalokkaat vaikutukset voidaan poistaa vain Jumalan järjestämällä tavalla. Israelilaiset jäivät henkiin kat-somalla ylös nostettua käärmettä. Siihen katsominen edellytti uskoa. He jäivät eloon, koska uskoivat mitä Jumala sanoi ja luottivat siihen parannuskeinoon, jonka hän oli järjestänyt heille. Samoin syntinen saa katsoa Kristukseen ja jäädä eloon. Hän saa anteeksi,kun uskoo sovitusuhriin. Kristuksella on itsessään, toisin kuin tehottomalla ja elottomalla vertauskuvalla, kyllin voimaa ja ansiota katuvan syntisen parantamiseen.AO2 33.1

Vaikka syntinen ei voikaan pelastaa itseään, hänen on kuitenkin tehtävä jotakin pelastuakseen. »Sitä, joka minun tyköni tulee», sanoo Kristus, »minä en heitä ulos» (Joh. 6: 37). Mutta meidän täytyy tulla hänen luokseen. Ja kun kadumme syntejämme, meidän on uskottava, että hän ottaa meidät vastaan ja antaa anteeksi. Usko on Jumalan lahja, mutta meidän on itse käytettävä sitä. Usko on käsi, jolla sielu tarttuu jumalallisiin suopeuden ja armon tarjouksiin.AO2 33.2

Vain Kristuksen vanhurskaus voi oikeuttaa meidät saamaan yhdenkin armon liiton siunauksista. Monet ovat kauan kaivanneet ja koettaneet turhaan saada näitä siunauksia, koska ovat luulleet voivansa tehdä jotakin tullakseen niiden arvoisiksi. He eivät ole irrottaneet katsettaan itsestään eivätkä ole uskoneet, että Jeesus on täydellinen Vapahtaja. Emme saa ajatella, että omat ansiomme pelastavat meidät; Kristus on ainoa pelastuksen toivomme. »Sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman» (Ap.t. 4:12).AO2 33.3

Kun luotamme täysin Jumalaan ja Jeesuksen, synnit anteeksi antavan Vapahtajamme, ansioihin, saamme kaiken toivomamme avun. Älköön kukaan katsoko itseensä luullen pystyvänsä pelastamaan itsensä. Jeesus kuoli puolestamme, koska emme kyenneet itse pelastautumaan. Hänessä on toivomme ja vanhurskautemme. Kun näemme syntisyytemme, meidän ei pitäisi menettää rohkeuttamme ja pelätä, ettei meillä ole Vapahtajaa tai ettei hän armahda meitä. Juuri nytkin hän kutsuu meitä tulemaan avuttomina luokseen, jotta pelastuisimme.AO2 33.4

Monet israelilaiset eivät uskoneet parantuvansa taivaan järjestämällä tavalla. Kuolleita ja kuolevia oli kaikkialla heidän ympärillään, ja he tiesivät itsekin varmasti tuhoutuvansa ilman jumalallista apua. Mutta he jatkoivat haavojensa, tuskiensa ja varman kuolemansa valittelua, kunnes tyystin menehtyivät ja heidän katseensa sumeni. Ja kuitenkin he olisivat voineet saada pikaisen avun. Jos me tunnemme tarpeemme, meidän ei pitäisi kuluttaa kaikkia voimiamme niiden murehtimiseen. Kun käsitämme olevamme avuttomia ilman Kristusta, emme saa menettää rohkeuttamme, vaan meidän tulee luottaa ristiinnaulitun ja ylösnousseen Vapahtajan ansioihin. Katso ja jää eloon. Jeesus on antanut sanansa; hän pelastaa kaikki ne, jotka tulevat hänen tykönsä. Joskin miljoonat, jotka tarvitsevat parannusta, hylkäävät hänen tarjoamansa armon, ei ketään hänen ansioihinsa luottavaa jätetä hukkumaan.AO2 34.1

Monet ovat haluttomia vastaanottamaan Kristusta ennen kuin heille selvitetään koko pelastussuunnitelma. He kieltäytyvät uskossa katsomisesta, vaikka näkevät, että tuhannet ovat katsoneet Kristuksen ristiin ja tunteneet tuon katsomisen vaikutuksen. Monet harhailevat filosofian sok-keloissa etsien syitä ja todisteita löytämättä niitä milloinkaan, mutta heille eivät kelpaa ne todisteet, jotka Jumala on nähnyt hyväksi antaa. He kieltäytyvät vaeltamasta Vanhurskauden auringon paisteessa, ennen kuin sen paisteen syy selitetään heille. Mutta ne, jotka menettelevät näin, eivät koskaan pääse tuntemaan totuutta. Jumala ei milloinkaan poista jokaista epäilemisen mahdollisuutta. Hän antaa riittävästi todisteita uskon perusteiksi, mutta ellei ihminen mielessään hyväksy niitä, hän jää pimeyteen. Ne, joita käärmeet olivat purreet, olisivat kuolleet, jos he olisivat jääneet epäilemään ja kyselemään ennen kuin suostuivat katsomaan. Velvollisuutemme on ensin katsoa; ja uskon katse tuottaa meille elämän.AO2 35.1