Luku 28—Daavid ja Goljat

Kun kuningas Saul käsitti Jumalan hylänneen hänet ja tunsi tunnossaan profeetan julistaman hylkäystuomion ankaruuden, hän joutui epätoivon valtaan ja katkeroitui kapinamieliseksi. Tosi katumus ei ollut lannistanut kunin-kaan ylpeää mieltä. Hän ei tajunnut syntinsä loukkaavaa luonnetta eikä ryhtynyt parantamaan elämäntapojaan, vaan katsoi Jumalan kohdelleen häntä väärin syöksemällä hänet Israelin valtaistuimelta ja epäämällä kuninkuuden hänen jälkeläisiltäänkin. Toiminnallaan hän oli aina jouduttanut huonettaan kohtaavaa tuhoa. Hänen mielestään sen uljuuden, jota hän oli osoittanut taistelussa vihollisiaan vastaan, piti riittää hänen tottelemattomuuden syntinsä vastapainoksi. Hän ei ottanut nöyrästi varteen Jumalan kuritusta vaan suistui kopeudessaan syvään epätoivoon, kunnes oli vähällä menettää järkensä. Neuvonantajat kehottivat häntä ottamaan palvelukseensa jonkun taitavan soittajan toivoen, että vienoäänisen soittimen tyynnyttävät sävelet hälventäisivät hänen mielensä ahdistuksen. Jumalan johdatuksesta Daavid noudettiin taitavana kanteleensoittajana kuninkaan luo. Ylevillä ja taivaan innoittamilla sävelmillään hän saikin aikaan toivotun vaikutuksen. Se poisti Saulia synkän pilven tavoin painaneen raskasmielisyyden.AO2 224.1

Kun Daavidin palveluksia ei enää tarvittu Saulin hovissa, hän palasi jälleen lampaidensa luo ylämaahan ja pysyi edelleenkin mieleltään ja tavoiltaan vaatimattomana. Aina kun tarvittiin, hänet kutsuttiin uudelleen palvelemaan kuningasta ja viihdytteleinään hänen levotonta mieltään, kunnes paha henki taas väistyi hänestä. Mutta vaikka Saul sanoikin pitävänsä kovasti Daavidista ja hänen musiikistaan, tuo nuori paimen palasi hyvinkin huojentuneena ja mielihyvin taas kotoisille laidunmailleen.AO2 224.2

Daavid sai kasvaa Jumalan ja ihmisten suosiossa. Hänelle oli opetettu Herran tietä, ja nyt hän päätti entistä täydemmin menetellä kaikessa Jumalan tahdon mukaan. Hänellä oli paljon uutta ajateltavaa. Hän oli ollut kuninkaan hovissa ja nähnyt, miten vastuullista kuninkuus oli. Hän oli havainnut muutamia Saulin miel- tä vaivaavista kiusauksista ja päässyt selville eräistä Israelin ensimmäisen kuninkaan luonnetta ja toimintaa koskevista salaisuuksista. Hän oli nähnyt surun synkän pilven varjostavan kuninkuuden loistoa ja tiesi Saulin ja hänen perheensä kotielämän olevan kaikkea muuta kuin onnellista. Kaikki tämä huoletti häntä, koska hänet oli voideltu Israelin kuninkaaksi. Mutta syvissä mietteissään ja tuskaisten ajatusten ahdistamana hän alkoi näppäillä kanneltaan, ja sen soinnukkaat sävelet ylensivät hänet ajattelemaan kaiken hyvän Antajaa ja hälvensivät tulevaisuuden taivaanrantaa synkentävät pilvet.AO2 224.3

Jumala opetti Daavidille vastuun ja luottamuksen läksyjä. Kuten Moosesta harjoitettiin tehtäväänsä, Herra valmensi lisain poikaakin valitun kansan oppaaksi. Suojellessaan lammaslaumojaan hän oppi arvostamaan suuren Ylipaimenen huolenpitoa laitumensa lampaista.AO2 225.1

Yksinäiset kukkulat ja autiot rotkot, joissa Daavid liikkui laumoineen, olivat myös petoeläinten väijyntäpaikkoja. Usein leijona lähti Jordanin tiheiköstä tai karhu vuorenrinteen pesästään nälissään saalistamaan lampaita. Sen ajan tavan mukaan Daavidilla oli aseinaan vain linko ja paimensauva, mutta jo varhain hän osoitti pystyvänsä puolustamaan laumaansa voimakkaasti ja rohkeasti. Myöhemmin hän kuvaili näitä ottelujaan petojen kanssa seuraavaan tapaan: »Jos leijona tai karhu tuli ja vei lampaan laumasta, niin minä hyökkäsin sen jälkeen, löin sen maahan ja tempasin saa-liin sen suusta; ja jos se karkasi minua vastaan, niin minä tartuin sen partaan, löin sen maahan ja tapoin sen» (1 Sam. 17: 34, 35). Näissä kokemuksissaan Daavid joutui koetteelle, ja ne kehittivät hänen rohkeuttaan, mielenlujuuttaan ja uskoaan.AO2 225.2

Daavid oli tunnettu urotöistään jo ennen kuin hänet kutsuttiin Saulin hoviin. Virkailija, joka kertoi hänestä kuninkaalle, sanoi hänen olevan »kelpo mies ja sotilas sekä ymmärtäväinen puheiltaan», ja lisäsi: »Ja Herra on hänen kanssaan.»AO2 225.3