Voitto Kanaanin kuninkaista

Gibeonin antautuminen israelilaisille sai Kanaanin kuninkaat julmistumaan. He päättivät ryhtyä heti kostotoimiin niitä vastaan, jotka olivat tehneet rauhan maahan tunkeutuvien kanssa. Adonisedekin, Jerusalemin kuninkaan, johdolla viisi kanaanilaista kuningasta liittoutui Gibeonia vastaan. Ripeästi he lähtivät hyökkäämään. Gibeonilaiset eivät olleet valmistautuneet puolustukseen, ja siksi he lähettivät sanan Joosu alle Gilgaliin: »Älköön sinun kätesi vetäytykö auttamasta palvelijoitasi. Tule nopeasti luoksemme, pelasta meidät ja auta meitä, sillä kaikki vuoristossa asuvien amorilaisten kuninkaat ovat kokoontuneet meitä vastaan.» Vaara ei uhannut yksin Gibeonia vaan myös Israelia. Tämä kaupunki hallitsi Palestiinan keskija eteläosaan johtavia solaväyliä; siksi sen hallussapitäminen oli tärkeää, jos haluttiin jatkaa maan valloitusta.AO2 101.2

Joosua valmistautui lähtemään heti Gibeonin avuksi. Piiritetyn kaupungin asukkaat olivat pelänneet hänen kieltäytyvän auttamasta heidän aikaisemman juonensa vuoksi. Mutta koska he olivat antautuneet Israelille ja suostuneet palvelemaan Jumalaa, hän piti heidän suojelemistaan velvol-lisuutenaan. Tällä kertaa hän ei lähtenyt liikkeelle kysymättä neuvoa Herralta, ja tämä rohkaisisin häntä käymään yritykseen: »Älä pelkää heitä, sillä minä annan heidät sinun käsiisi; ei kukaan heistä kestä sinun edessäsi.» »Niin Joosua lähti Gilgalista, hän ja kaikki sotaväki hänen kanssaan ja kaikki sotaurhot.»AO2 101.3

Marssittuaan koko yön hän sai joukkonsa aamuksi Gibeonin edustalle. Tuskin olivat liittolaisruhtinaat saaneet haalituksi joukkonsa kaupungin ympärille, kun Joosua jo oli heidän kimpussaan. Hyökkäys aiheutti piirittäjien joukoissa täydellisen sekasorron, ja ne pakenivat Joosuan edellä pit-kin solatietä ylös Beet-Hooroniin. Ylös päästyään he jatkoivat pakoaan äkkijyrkkää takarinnettä alas. Rinteessä heidät yllätt an- kara raekuuro. Siellä »heitti Herra taivaasta heidän päällensä isoja kiviä; - niitä, jotka kuolivat raekivistä, oli useampia kuin niitä, jotka israelilaiset surmasivat miekalla».AO2 101.4

Amorilaiset jatkoivat silmitöntä pakoaan yrittäen hakeutua vuoren kupeessa oleviin suojapaikkoihinsa. Joosua katseli heidän pakoaan vuoren harjanteelta ja huomasi, ettei päivä riittänyt heidän takaa-ajoonsa ja lopulliseen tuhoamiseensa. Mutta ellei heitä hävitettäisi perin juurin, he ryhtyisivät ennen pitkää taas kahakoimaan. »Silloin puhui Joosua Herralle — ja sanoi Israelin silmien edessä: ‘Aurinko, seiso alallasi Gibeonissa, ja kuu Aijalonin laaksossa.’ Niin aurinko seisoi alallansa, ja kuu pysyi paikallansa, kunnes kansa oli kostanut vihollisilleen. - Niin aurinko pysyi paikallansa keskitaivaalla päivä-kauden, kiirehtimättä laskemaan.»AO2 102.1

Ennen illan tuloa Jumalan lupaus Joosualle tuli täytetyksi. Herra oli antanut koko vihollisjoukon hänen käsiinsä. Tuon päivän tapahtumat säilyisivät kauan Israelin muistossa. »Eikä ole ollut sen päivän vertaista, ei ennen eikä sen jälkeen, jona Herra näin kuuli ihmisen ääntä; sillä Herra soti Israelin puolesta.» »Aurinko ja kuu astuvat majaansa sinun kiiltävien nuoltesi valossa, sinun keihääsi salaman hohteessa. Kiivastuksessa sinä astut maata, puit kansoja vihassa. Sinä olet lähtenyt auttamaan kansaasi» (Hab. 3: 11-13).AO2 102.2

Joosuan rukous oli Jumalan Hengen innoittama lisätodisteek- si Israelin Jumalan voimasta. Siksi Joosuan pyyntö ei ollut julkean rohkea. Hän oli saanut Jumalalta lupauksen näiden Israelin vihollisten varmasta kukistamisesta, mutta silti hän yritti toimia tarmokkaasti, aivan kuin menestys olisi pelkästään Israelin sotajoukkojen varassa. Hän teki kaiken voitavansa ja pyysi sitten uskossa jumalallista tukea. Menestyksen salaisuus onkin jumalallisen voiman ja inhimillisen yrityksen yhteistyössä. Parhaimpiin tuloksiin pääsevät ne, jotka eniten nojaavat Kaikkivaltiaan käsivarteen. Niinpä hänkin, joka sanoi: »Aurinko, seiso alallasi Gibeonissa, ja kuu Aijalonin laaksossa», oli tuntikaudet pitkänään maassa rukoilemassa Gilgalin leirissä. Rukouksen miehet ovat voiman miehiä.AO2 102.3

Tämä voimallinen ihme todistaa, että Luoja vallitsee luomakuntaansa. Saatana koettaa peittää ihmisiltä Jumalan osallistumisen fyysisen maailman kulkuun - kätkeä näkyvistä sen alkuunpanijan väsymättömän toiminnan. Tämä ihme sulkee suun kaikilta, jotka luontoa ylistäen syrjäyttävät luonnon Jumalan.AO2 103.1

Jumalalla on käytettävissään omat luonnonvoimansa, joilla hän kukistaa vihollisensa - »tuli ja rakeet, lumi ja sumu, sinä myrsky- tuuli, joka panet hänen käskynsä toimeen» (Ps. 148: 8). Kun pakanalliset amorilaiset ryhtyivät vastustamaan Jumalan suunnitelmia, hän puuttui asiaan ja heitti »taivaasta heidän päällensä isoja kiviä». Raamattu kertoo ennalta tämän maan historian loppuvaiheissa käytävästä suuremmasta taistelusta, jolloin »Herra avasi asehuoneensa ja toi ulos vihansa aseet» (Jer. 50: 25). Ja Herra itse kysyy: »Oletko käynyt lumen varastohuoneissa, ja oletko nähnyt rakeiden varastot, jotka minä olen säästänyt ahdingon ajaksi, sodan ja taistelun päiväksi?» (Job 38: 22,23).AO2 103.2

Ilmestyskirjassa Johannes kuvailee hävitystä, joka tapahtuu silloin kun temppelistä lähtevä suuri ääni sanoo: »Se on tapahtunut.» Hän sanoo: »Ja suuria rakeita, leiviskän painoisia, satoi taivaasta ihmisten päälle» (Ilm. 16:17,21).AO2 104.1