Arkki Jerusalemiin

Kun Daavid näin oli vahvistanut kuninkuutensa ja vapautunut ulkoisista maahan tunkeutujista, hän ryhtyi toteuttamaan mielihankettaan, Jumalan arkin siirtoa Jerusalemiin. Arkki oli ollut monet vuodet Kirjat-Jearimissa, noin viidentoista kilometrin päässä, mutta sopihan valtakunnan pääkaupungin saada se kunnia, että jumalallisen läsnäolon merkki sijaitsi siellä.AO2 283.3

Daavid kutsui koolle kolmekymmentä tuhatta Israelin valiomiestä, sillä hän halusi tehdä tästä tapahtumasta vaikuttavan ja sellaisen, josta iloittaisiin suuresti. Kansa noudatti kutsua mielellään. Ylipappi pyhiä tehtäviä hoitavine virkaveljineen sekä heimojen ruhtinaat ja johtavat miehet kokoontuivat Kirjat-Jearimiin. Daavidin olemus uhosi pyhää intoa. Arkki otettiin Abinadabin talosta ja pantiin uusiin, härkien vetämiin vaunuihin, joita kaksi Abinadabin poikaa ohjasi.AO2 284.1

Israelin miehet seurasivat arkkia kajautellen riemuhuutojaan ja säestäen laulujaan monenlaisilla soittimilla. Siinä soitteli »Daavid ynnä koko Israelin heimo — kanteleilla, harpuilla, vaskirummuilla, helistimillä ja kymbaaleilla». Näin riemullista näytelmää ei Israelissa ollut tapahtunut moniin aikoihin. Juhlailon vallitessa tuo valtavan pitkä kulkue eteni kukkuloiden lomitse ja pitkin laaksoja kohti pyhää kaupunkia.AO2 284.2

»Mutta kun he tulivat Naakonin puimatantereen luo, ojensi Ussa kätensä Jumalan arkkiin ja tarttui siihen, sillä härät kompastuivat. Silloin Herran viha syttyi Ussaa kohtaan, ja Jumala löi hänet siinä hänen hairahduksensa tähden, niin että hän kuoli siihen, Jumalan arkin ääreen.» Iloitseva joukko joutui äkkiä kauhun valtaan. Daavid hämmästyi ja kovin huolissaan mietiskeli, mahtoiko Jumala menetellä tässä kohdin oikeudenmukaisesti. Hän oli koettanut kunnioittaa arkkia jumalallisen läsnäolon vertauskuvana. Miksi sitten riemullinen tapahtuma oli tuolla pelottavalla rangais-tuksella muutettu surun ja murheen tilaisuudeksi? Daavidin mielestä hänen ei ollut turvallista pitää arkkia luonaan, ja siksi hän päätti jättää sen siihen missä nyt oltiin. Ja niin arkki siirrettiin lähellä olevaan gatilaisen OobedEdomin taloon.AO2 284.3

Ussan rankaiseminen johtui erittäin selvän jumalallisen käskyn rikkomisesta. Mooseksen välityksellä Herra oli antanut erityisiä ohjeita, jotka koskivat arkin kuljetusta. Vain papit, Aaronin jälkeläiset, saivat koskea siihen tai katsoa sitä peittämättömänä. Jumalallinen ohje kuului: »Tul-koot Kehatin pojat kantamaan, mutta älkööt koskeko pyhäkköön, etteivät kuolisi» (4 Moos. 4: 15). Pappien oli peitettävä arkki, ja sitten kehatilaisten oli nostettava se arkin kummallakin sivulla oleviin renkaisiin työnnetyillä korennoilla, joita ei koskaan poistettu paikaltaan. Geersonilaisten ja merarilaisten hoidossa olivat pyhäkön verhot, laudat ja pylväät, ja Mooses antoi niiden kuljetusta varten vaunuja ja härkiä. »Mutta Kehatin pojille hän ei antanut mitään, koska heidän hoidettavinaan oli pyhät esineet, joita heidän oli olallaan kannettava» (4 Moos. 7: 9). Arkin kuljetuksessa Kirjat-Jearimista oltiin siis suoraan ja anteeksiantamatto- masti välittämättä Herran ohjeista.AO2 284.4

Daavid ja hänen väkensä olivat kokoontuneet suorittamaan pyhän tehtävän, ja he ryhtyivät siihen iloisin mielin ja auliisti. Mutta Herra ei voinut hyväksyä heidän palvelustaan, koska sitä ei suoritettu hänen ohjeidensa mukaisesti. Filistealaiset, jotka eivät tunteneet Jumalan lakia, olivat panneet arkin vaunuihin palauttaessaan sen Israelille, ja Herra hyväksyi heidän menettelynsä. Mutta israelilaisilla oli käsissään selvät lausunnot Jumalan tahdosta kaikissa näissä asioissa, ja näiden opetusten laiminlyönti osoitti vain, etteivät he kunnioittaneet Jumalaa. Ussa puolestaan syyllistyi peräti julkeuteen. Rikkoessaan Jumalan lakia hän oli osaksi menettänyt käsityksensä sen pyhyydestä, ja vaikka hänen tunnollaan oli tunnustamattomia syntejä, hän tohti kuitenkin jumalallisesta kiellosta huolimatta kajota Jumalan läsnäolon tunnuskuvaan. Jumala ei voi hyväksyä osittaista kuuliaisuutta eikä löyhää suhtautumista hänen käskyihinsä. Rankaisemalla Ussaa hän halusi tähdentää koko Israelille, miten tärkeää oli tarkoin noudattaa hänen vaatimuksiaan. Tuon yhden miehen kuolema saattoi johtaa kansaa parannukseen ja siten ehkäistä rangaistusten langettamisen tuhansille.AO2 285.1

Koska Daavidin omatkaan asiat eivät olleet täysin kunnossa Jumalan kanssa, hän oli Ussaa kohdanneen iskun nähdessään pelännyt arkkia ja sitä, että häntäkin rangaistaisiin jostakin synnistään. Mutta Oobed-Edom, vaikka häntä kaiken ilon keskellä pelottikin, otti mielellään vastaan tuon pyhän tunnuskuvan takeena Jumalan suosiosta kuuliaiselle. Koko Israel tarkkasi nyt gatilaista ja hänen perhettään nähdäkseen, miten heidän kävisi. »Ja Herra siunasi Oobed-Edomia ja koko hänen taloansa.»AO2 285.2

Daavidiin jumalallinen nuhde ainakin teki vaikutuksensa. Se sai hänet huomaamaan selvemmin kuin koskaan aikaisemmin, miten pyhä Jumalan laki oli ja miten tärkeää sen ehdoton noudattaminen. Ja Oobed-Edomin talolle suotu siunaus sai Daavidin jälleen toivomaan, että arkista olisi siunausta myös hänelle ja hänen kansalleen.AO2 285.3

Kolmen kuukauden kuluttua Daavid päätti yrittää uudelleen arkin kuljetusta, mutta tällä kertaa hän otti tarkoin vaarin Herran ohjeiden jokaisesta yksityiskohdastakin. Taas kutsuttiin koolle valtakunnan valiomiehet, ja gatilaisen talon lähistölle kerääntyi paljon kansaa. Kunnioittavan va-rovasti arkki nostettiin nyt pyhään virkaansa vihittyjen olkapäille, väkijoukko järjestäytyi kulkueeksi ja lähti nyt aroin mielin uudelleen liikkeelle. Kun oli astuttu kuusi askelta, puhallettiin torvella pysähtymismerkki. Daavidin käskystä suoritetussa uhritoimituksessa uhrattiin »härkä ja juotto vasikka». Pelko ja vavistus vaihtuivat nyt riemuksi. Kuningas oli riisunut kuninkaallisen asunsa ja pukeutunut yksinkertaiseen pellavakasukkaan, jollainen papeillakin oli. Ei hän täten pyrkinyt hoitamaan papillisia tehtäviä, sillä kasukkaa käyttivät toisinaan muutkin kuin papit. Mutta tässä pyhässä palveluksessa hän halusi Jumalan edessä asettua alamaistensa tasolle. Tänä päivänä oli palvottava vain Herraa. Kaikki kunnia oli annettava nyt hänelle.AO2 285.4

Pitkä kulkue lähti jälleen liikkeelle, ja korkealle kohosi pasuunain, torvien ja kymbaalien soitto laulajien ääniin yhtyen. »Ja Daavid - karkeloi kaikin voimin Herran edessä» seuraten iloissaan laulun rytmiä.AO2 286.1

Monet huvinhaluiset ovat käyttäneet tätä Daavidin tanssimista kunnioittavan iloisesti Herran edessä nykyaikaisten seuratanssien puolustukseksi, mutta se on täysin perusteetonta. Meidän aikanamme tanssi liittyy mielettömään mekastukseen ja keskiyön kemuihin. Siinä uhrataan terveys ja siveellisyys huvittelun alttarilla. Ne jotka käyvät usein tansseissa, eivät ajattele eivätkä kunnioita Jumalaa. Rukous tai kiitoslaulut tuntuisivat oudoilta heidän seurassaan. Tämän kokeen tulisi olla ratkaiseva. Kristittyjen ei tulisi harrastaa huveja, jotka ovat omiaan vähentämään mieltymystä pyhiin asioihin ja Jumalan palvelemisen iloamme. Jumalan riemullisella ylistämisellä soiton ja tanssin avulla arkin kuljetuksen yhteydessä ei ole mitään yhteyttä nykyaikaisen kevytmielisen tanssin kanssa. Edellisen yhteydessä muistettiin Jumalaa ja ylistettiin hänen pyhää nimeään, kun taas jälkimmäinen saatanan keksintönä saa ihmiset unohtamaan Jumalan ja väheksymään häntä.AO2 286.2

Riemuitseva kulkue lähestyi pääkaupunkia seuraten näkymättömän Kuninkaansa pyhää tunnuskuvaa. Sitten kajahti laulu, joka vaati muureilla olevia vartijoita avaamaan pyhän kaupungin portit:AO2 286.3

»Nostakaa päänne, te portit,
nostakaa päänne,
te ikuiset ovet,
kunnian kuninkaan käydä
sisälle!»AO2 286.4

Laulajien ja soittajien ryhmä vastasi: AO2 286.5

»Kuka on se
kunnian kuningas?»AO2 286.6

Toiselta ryhmältä tuli vastaus:AO2 286.7

»Hän on Herra,
väkevä ja voimallinen,
Herra, voimallinen sodassa.»AO2 286.8

Sitten yhtyivät sadat äänet kaiuttamaan riemullista kerto-säettä:AO2 286.9

»Nostelkaa päänne,
te portit,
nostakaa päänne, te ikuiset ovet,
kunnian kuninkaan
käydä sisälle!»AO2 286.10

Taasen kuultiin iloinen kysymys:AO2 286.11

»Kuka on se
kunnian kuningas?»AO2 286.12

Ja haltioitunut kansanjoukko vastasi, ja heidän »äänensä oli niinkuin paljojen vetten pauhina»:AO2 286.13

»Hän on Herra Sebaot,
hän on kunnian kuningas.» Ps. 24: 7-10. AO2 286.14

Nyt avattiin portit selkoselälleen, kulkue astui sisälle kaupunkiin, ja pelokkaan kunnioittavasti arkki vietiin sitä varten valmistettuun telttaan. Aidatun pyhän alueen eteen oli pystytetty uhrialttareita, ja pian yhteysuhrien ja polttouhrien savu, suitsutuspilvet ja Israelin ylistykset ja anomiset kohosivat kohden korkeutta. Palveluksen päätyttyä kuningas itse lausui siunauksen kansalleen. Sitten hän kuninkaallisen runsaskätisesti antoi jakaa ruokaa ja viiniä kaikille virvokkeiksi.AO2 287.1

Kaikki heimot olivat osallistuneet tähän palvelukseen, sillä olihan se Daavidin hallituskauden toistaiseksi suurin pyhä juhla. Jumalallisen Hengen innoitus oli vallannut Daavidin. Pyhäkön kylpiessä laskevan auringon viime säteiden pyhässä loisteessa Daavid kiitti sydämestään Jumalaa siitä, että hänen läsnäolonsa siunattu tunnus oli nyt niin lähellä Israelin valtaistuinta.AO2 287.2