Laupeus Saulin suvulle

Tehdessään liiton Joonatanin kanssa Daavid oli luvannut, että kun hän pääsisi rauhaan vihollisistaan, hän osoittaisi laupeutta Saulin suvulle. Menestyksensä päivinä hän kuninkaana muisti tämän liiton ja tiedusteli: »Onko Saulin suvusta enää jäljellä ketään, jolle minä voisin tehdä lau-peuden Joonatanin tähden?» Hänelle kerrottiin Joonatanin pojasta Mefibosetista, joka oli ollut rampa lapsuudestaan asti. Filistealaisten voitettua Saulin Jisreelissä tämän lapsen hoitaja oli paetessaan pudottanut hänet, niin että hän tuli eliniäkseen rammaksi. Daavid kutsutti nyt nuorukaisen hoviin ja vastaanotti hänet hyvin ystävällisesti. Saulin yksi-tyisomaisuus palautettiin hänelle hänen elantonsa turvaamiseksi, ja hän itse sai jatkuvasti aterioida kuninkaan vieraana hänen pöydässään. Daavidin vihamiesten kertomusten perusteella Mefiboset oli oppinut suhtautumaan Daavidiin epäluuloisesti kuin konsanaan vallananastajaan, mutta kun kuningas otti hänet vastaan niin jalomielisesti ja kohteliaasti ja suhtautui jatkuvasti häneen ystävällisesti, hän kiintyi syvästi Daavidiin ja halusi isänsä Joonatanin tavoin olla sen kuninkaan puolella, jonka Jumala oli valinnut.AO2 291.1