Daavidiin liittyneet

Saulin takaa-ajamana Daavid etsi turvapaikkaa Juudan vuoristosta. Hänen onnistui paeta Adullamin luolaan, jota vähäisinkin voimin saattoi puolustaa suurtakin vihollisjoukkoa vastaan. »Ja kun hänen veljensä ja koko hänen isänsä perhe kuulivat sen, tulivat he sinne hänen luoksensa.» Daavidin kotiväki ei voinut tuntea oloaan turvatuksi tietäessään, että Saul saattoi milloin tahansa kohdistaa epäoikeudenmukaiset epäluulonsa heihin vain sen perusteella, että he olivat Daavidin sukulaisia. He olivat nyt varmistuneet siitä - ja se alkoi olla jo yleisesti tunnettua Israelissa - että Jumala oli valinnut Daavidin kansansa tulevaksi hallitsijaksi. Niinpä he uskoivat olevansa hänen luonaan paremmassa turvassa, vaikka hän olikin pakolaisena yksinäisessä luolassa, kuin kateellisen kuninkaan hulluuden ja uhan alaisina.AO2 240.1

Adullamin luolassa oleskelevien perheenjäsenten kesken vallitsi myötätuntoisen sopuisa ja lämminhenkisen rakkauden ilmapiiri, lisain poika saattoi virittäytyä kanneltaan näppäillen laulamaan: »Katso, kuinka hyvää ja suloista on, että veljekset sovussa asuvat!» (Ps. 133: 1). Hän oli joutunut kokemaan epäluottamuksen katkeruutta omien veljiensäkin taholta, ja kun epäsopu oli nyt vaihtunut täyteen sopuun, se ilahdutti hänen mieltään pakomatkalla oltaessa. Tähän aikaan Daavid sepitti psalmin viisikymmentäseitsemän.AO2 240.2

Ennen pitkää Daavidin joukkoon liittyi sellaisia, jotka halusi vat välttyä joutumasta kuninkaan harjoittaman kiristyksen uhreik si. Monet olivat menettäneet luot tamuksensa Israelin hallitsijaan, sillä he saattoivat havaita, ettei hän ollut enää Jumalan Hengen johdossa. Ja niin Daavidin turviin kokoontui »kaikenlaista ahdingossa olevaa, velkaantunutta ja katkeroitunutta väkeä, ja hän rupesi heidän päämiehekseen. Näin liittyi häneen noin neljä-sataa miestä.» Daavidilla oli tässä nyt oma pieni valtakuntansa, jossa vallitsi kuri ja järjestys. Mutta vuoriston suojassakaan hän ei tuntenut oloaan läheskään turvalliseksi, sillä hän sai sinne jatkuvasti viestejä siitä, ettei kuningas ollut luopunut murhahankkeistaan.AO2 240.3

Daavid löysi vanhemmilleen turvapaikan Mooabin kuninkaan luota, ja sen jälkeen hän itse siirtyi Herran profeetan varoittamana luolasuojastaan Heretin metsään. Nämä Daavidin vaiheet eivät olleet tarpeettomia eivätkä hyödyttömiä. Hän sai Jumalalta kurinalaista opetusta, joka teki hänestä sekä viisaan joukkojen johtajan että armollisen kuninkaan. Pakolaisryhmänsä johdossa hän harjaantui siihen tehtävään, jota hoitamaan Saul oli tulossa täysin kelvottomaksi murhahimonsa ja sokean kiihkonsa takia. Ihmisten ei ole mahdollista poiketa Jumalan ohjeista ja silti pysyä niin tyyninä ja viisaina, että voisivat toimia oikeudenmukaisesti ja harkitsevasti. Pelottavinta ja toivottominta mielettömyyttä on ihmisviisauden noudattaminen vailla Jumalan viisauden opastusta.AO2 240.4