Profeetta Habakukin sanoma

Profeetta Habakuk puki sanoiksi nämä huolekkaat kyselemiset. Tarkkaillessaan oman aikansa uskollisten asemaa hän johtui sydämensä ahdistuksessa kysymään: »Kuinka kauan, Herra, minun täytyy apua huutaa, ja sinä et kuule, parkua sinulle: ‘Väkivaltaa!’ ja sinä et auta? Minkätähden sinä annat minun nähdä vääryyttä ja itse katselet turmiota? Minun edessäni on hävitys ja väkivalta; on syntynyt riita, ja on noussut tora. Sentähden on laki heikko, ja oikeus ei tule milloinkaan voimaan. Sillä jumalaton saartaa vanhurskaan; sentähden oikeus vääristetään» (Hab. 1: 2-4).AO3 199.1

Jumala vastasi uskollisille lapsilleen. Valitsemansa sanantuojan välityksellä hän ilmoitti päättäneensä rangaista kansakuntaa, joka oli luopunut hänestä palvelemaan pakanain jumalia. Eräät näistä tulevaisuuden kyselijöistä olisivat vielä elossa, kun hän ryhtyisi ihmeellisesti järjestelemään maan hallitsevien valtakuntien asioita ja nostaisi babylonialaiset valtaan. Tämä kaldealainen kansa, »hirmuinen ja peljättävä», kävisi äkisti Juudan maan kimppuun Jumalan ruoskana (jae 7). Juudan ruhtinaat ja parhaat kansasta vietäisiin vankeina Baabeliin; Juudan kaupungit ja kylät sekä viljapellot tuhottaisiin eikä mitään säästettäisi.AO3 199.2

Luottaen siihen, että tämä hirvittävä tuomiokin toteutti jollakin tavoin Jumalan tarkoitusta kansansa suhteen, Habakuk taipui alistuen Herran ilmaistuun tahtoon. »Etkö sinä ole ikiajoista asti Herra, minun pyhä Jumalani?» hän huudahti. Sitten profeetta ulotti uskonsa ohi lähitulevaisuuden synkkien näkymien. Hän tarttui lujasti kalliisiin lupauksiin, jotka ilmaisevat Jumalan rakastavan häneen luottavia lapsiaan, ja lisäsi: »Me emme kuole!» (jae 12). Julistamalla näin uskonsa hän jätti asiansa ja jokaisen uskovan israelilaisen asian myötätuntoisen Jumalan käsiin.AO3 199.3

Tämä ei ollut ainoa kerta, jolloin Habakuk osoitti vahvaa uskoa. Eräässä toisessa tapauksessa hän tulevaisuutta mietiskellessään lausui: »Minä seison vartiopaikallani, asetun varustukseen ja tähystän, nähdäkseni, mitä hän minulle puhuu.» Ja Herra vastasi hänelle laupiaasti: »Kirjoita näky ja piirrä selvästi tauluihin, niin että sen voi juostessa lukea. Sillä näky odottaa vielä aikaansa, mutta se rientää määränsä päähän, eikä se petä. Jos se viipyy, odota sitä; sillä varmasti se toteutuu, eikä se myöhästy. Katso, sen kansan sielu on kopea eikä ole suora; muttavanhurskas on elävä uskostansa»(Hab. 2:1-4).AO3 199.4

Usko, joka vahvisti Habakukia ja kaikkia pyhiä ja oikeamielisiä noina raskaan koetuksen päivinä, oli samaa uskoa, joka ylläpitää Jumalan kansaa nykyäänkin. Kristitty uskovainen voi synkimpinä hetkinään ja vaikeimmissakin oloissa uskoa sielunsa hänelle, joka on kaiken valon ja voiman lähde. Päivä päivältä voi usko Jumalaan uudistaa hänen toivonsa ja rohkeutensa. »Vanhurskas on elävä uskostansa.» Jumalan palveluksessa ei tarvitse olla mitään epätoivoista, ei mitään epävarmaa eikä vähääkään pelkoa. Herra on täyttävä ylenpalttisesti häneen luottavien suurimmatkin odotukset. Hän antaa heille viisautta heidän vaihtelevien tarpeidensa mukaisesti.AO3 199.5

Paavali todistaa kaunopuheisesti siitä yltäkylläisestä avusta, joka on tarjolla jokaiselle kiusatulle sielulle. Hänelle annettiin jumalallinen vakuutus: »Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa.» Kiitollisena ja luottavaisena tuo koeteltu Jumalan palvelija vastasi: »Sentähden minä mieluummin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan. Sentähden minä olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin, Kristuksen tähden; sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä» (2 Kor. 12:9,10).AO3 200.1

Meidän täytyy vaalia ja kehittää sitä uskoa, josta profeetat ja apostolit ovat todistaneet - uskoa, joka pitää kiinni Jumalan lupauksista ja odottaa hänen selvittävän asian omalla ajallaan ja tavallaan. Varma profeetallinen sana täyttyy lopullisesti silloin, kun Herramme ja Vapahtajamme Jeesus Kristus saapuu kirkkaudessaan kuninkaiden Kuninkaana ja herrain Herrana. Odotusaika saattaa tuntua pitkältä, masentavat olosuhteet voivat ahdistaa sielua, monet joihin on luotettu voivat kaatua matkalla, mutta profeetan tavoin, joka koetti rohkaista Juudaa tavattoman luopumuksen aikana, julistakaamme ekin luottavasti: »Herra on pyhässä temppelissänsä, hänen edessään vaietkoon kaikki maa» (Hab. 2: 20). Muistakaamme aina tämä ilahduttava sanoma: »Näky odottaa vielä aikaansa, mutta se rientää määränsä päähän, eikä se petä. Jos se viipyy, odota sitä; sillä varmasti se toteutuu, eikä se myöhästy. — ti siitä yltäkylläisestä avusta, joka Vanhurskas on elävä uskostansa» on tarjolla jokaiselle kiusatulle (jakeet 3,4).AO3 200.2

Herra, herätä eloon tekosi
jo kesken vuotten,
tee se jo kesken vuotten
tiettäväksi.
Muista vihassasi laupeutta.
Jumala tulee Teemanista,
Pyhä Paaranin vuorelta.
Hänen valtasuuruutensa
peittää taivaat,
hänen ylistystänsä
on maa täynnä.
Hänen hohteensa
on kuin aurinko,
hänestä käyvät säteet
joka taholle;
se on hänen voimansa verho.
Hänen edellänsä käy rutto
ja polttotauti tulee
hänen jäljessänsä.
Hän seisahtuu ja Mittaa maan,
hän katsahtaa
ja saa kansat vapisemaan.
Ikivuoret särkyvät,
ikuiset kukkulat vaipuvat,
hänen polkunsa
ovat iankaikkiset.
Sinä olet lähtenyt
auttamaan kansaasi,
auttamaan voideltuasi.
Sillä ei viikunapuu kukoista,
eikä viiniköynnöksissä
ole rypäleitä;AO3 200.3

öljypuun sato pettää,
eivätkä pellot tuota syötävää.
Lampaat ovat kadonneet
tarhasta, eikä ole karjaa
vajoissa.
Mutta minä riemuitsen
Herrassa,
iloitsen autuuteni Jumalassa.
Herra, Herra on
minun voimani.» Hab. 3: 2-6,13,17-19.AO3 201.1