Valitusvirret

Profeetta suri sitä, miten syvälle turmelukseen ne olivat vajonneet, joiden olisi pitänyt olla maailman hengellisenä valona. Hän murehti Siionin kohtaloa ja kansan viemistä Baabelin vankeuteen. Kaiken tämän surunsa hän on ilmaissut valituksina, jotka on merkitty pyhään kirjaan muistoksi siitä, miten mieletöntä on Herran neuvojen vastaisesti turvautua inhimilliseen viisauteen. Raunioiden keskelläkin Jeremia saattoi yhä julis- taa: »Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet», ja hän kehotti jatkuvasti: »Koetelkaamme teitämme, tutkikaamme niitä ja palatkaamme Herran tykö» (Valit. 3: 22, 40). Silloin kun Juuda oli vielä kuningaskuntana toisten valtakuntien joukossa, hän oli kysynyt Jumalaltaan: »Oletko sinä kokonaan hyljännyt Juudan, vierooko sielusi Siionia?» ja hän oli rohjennut pyytää: »Älä hylkää, niinesi tähden» (Jer. 14: 19, 21). Profeetta uskoi ehdottomasti siihen, että Jumala iankaikkisen suunnitelmansa mukaisesti tulisi muuttamaan sekaannuksen järjestykseksi ja ilmaisemaan oikeamielisyytensä ja rakkautensa maan kansoille ja koko maailmankaikkeudelle, ja tämä usko sai hänet nyt luottavasti rukoilemaan niiden puolesta, jotka saattoivat kääntyä pahuudesta vanhurskauteen.AO3 245.3

Mutta Siion oli nyt kärsinyt täydellisen tappion, ja Jumalan kansa oli vankeudessa. Surun murtamana profeetta huudahti: »Kuinka istuukaan yksinänsä tuo väkirikas kaupunki! Kuinka onkaan lesken kaltaiseksi tullut se, joka oli suuri kansakuntien joukossa! Ruhtinatar maakuntien joukossa on tullut työveron alaiseksi. Se katkerasti itkee yössä, ja sillä on kyyneleet poskillansa. Ei ole sillä lohduttajaa kaikkien sen rakastajani seassa. Uskottomia ovat sille olleet kaikki sen ystävät, ovat sille vihamiehiksi tulleet.AO3 246.1

»Juuda on siirtynyt maastansa kurjuutta ja työn kovuutta pakoon. Se istuu pakanakansain seassa eikä lepoa löydä. Kaikki sen vainoojat saavuttivat sen, kun se oli ahdistuksien keskellä. Siionin tiet surevat, sillä juhlilletulijoita ei ole. Kaikki sen portit ovat autioina, sen papit huokailevat, sen neitsyet ovat murheissaan, ja sillä itsellään on katkera mieli. Sen viholliset ovat voitolle päässeet, sen vihamiehet menestyvät. Sillä Herra on saattanut sen murheelliseksi sen rikkomusten paljouden tähden. Sen pienet lapset ovat menneet vankeuteen vihollisen vieminä. - -AO3 247.1

»Kuinka onkaan Herra vihassaan pilvillä peittänyt tytär Siionin! Hän heitti taivaasta maahan Israelin kunnian eikä muistanut jalkainsa astinlautaa vihansa päivänä. Herra on hävittänyt säälimättä kaikki Jaakobin majat, on hajottanut vihastuksissaan tytär Juudan linnoitukset, pannut ne maan tasalle. Hän on häväissyt valtakunnan ja sen ruhtinaat, hän on vihan hehkussa hakannut poikki Israelin sarven kokonansa. Hän veti oikean kätensä takaisin vihamiehen edestä ja poltti Jaakobia kuin liekitsevä tuli, joka kuluttaa kaiken yltympäri. Hän jännitti jousensa kuin vihamies, seisoi oikea käsi koholla kuin vihollinen ja tappoi kaiken, mihin silmä oli ihastunut. Tytär Siionin majaan hän vuodatti kiivautensa kuin tulen. - -AO3 247.2

»Minkä sinulle mainitsisin, mihin vertaisin sinua, tytär Jerusa- lem? Minkä asettaisin rinnallesi lohduttaakseni sinua, neitsyt, tytär Siion? Sillä suuri niinkuin meri on sinun sortumisesi; kuka voi sinut parantaa? - -AO3 247.3

»Muista, Herra, mitä meille on tapahtunut; katso ja näe meidän häväistyksemme. Meidän perintöosamme on siirtynyt vieraille, meidän talomme muukalaisille. Me olemme tulleet orvoiksi, isättömiksi, meidän äitimme ovat kuin lesket. — Meidän isämme ovat syntiä tehneet; heitä ei enää ole. Me kannamme heidän syntivelkaansa. Orjat hallitsevat meitä; ei ole sitä, joka tempaisi meidät heidän käsistänsä. - Tästä syystä on sydämemme tullut sairaaksi, näitten tähden ovat silmämme pimenneet. - -AO3 248.1

»Sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun valtaistuimesi pysyy suvusta sukuun. Miksi unhotat meidät ainiaaksi, hylkäät meidät ikipäiviksi? Palauta meidät, Herra, tykösi, niin me palajamme; uudista meidän päivämme muinaiselleen» (Valit. 1: 1-5; 2: 1-4, 13; 5:1-3, 7, 8, 17, 19-21).AO3 248.2