Näyn soveltaminen viimeiseen ahdinkoon

Sakarjan näky Joosuasta ja enkelistä soveltuu erityisen voimakkaasti myös niihin kokemuksiin, joita Jumalan kansalla on suuren sovituspäivän lopputapahtumien aikana. Jäännösseurakunta joutuu silloin vaikeaan koetukseen ja ahdinkoon. Ne jotka pitävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon, joutuvat lohikäärmeen ja hänen joukkojensa vihan kohteiksi. Saatana pitää maan asukkaita alamaisinaan; hän on saanut valvontaansa jopa monia kristityiksi tunnustautuvia. Mutta muuan pieni joukko vastustaa hänen ylivaltaansa. Jos hän vain saisi raivatuksi heidät pois maailmasta, hänen voittonsa olisi täydellinen. Samoin kuin hän yllytti pakanakansoja tuhoamaan Israelin, hän on lähitulevaisuudessa kiihottava maan pahoja valtoja hävittämään Jumalan kansan. Ihmisiä vaaditaan silloin noudattamaan ihmisten määräyksiä vastoin Jumalan lakia.AO3 324.4

Niitä jotka pysyvät uskollisina Jumalalle, uhataan, moititaan ja julistetaan lainsuojattomiksi. »Omat vanhemmatkin ja veljet ja sukulaiset ja ystävät antavat» heidät alttiiksi jopa kuolemalle (Luuk. 21: 16). Jumalan armo on heidän ainoa toivonsa, ja rukous heidän ainoa puolustuksensa. Kuten Joosua rukoili Enkelin edessä, on jäännösseurakuntakin murtunein sydämin mutta uskossaan horjumatta anova anteeksiantoa ja pelastusta Jeesuksen, Puolustajansa, välityksellä. He ovat täysin tietoisia elämänsä synnillisyydestä, he tajuavat heikkoutensa ja arvottomuutensa ja ovat vaipumassa epätoivoon.AO3 325.1

Kiusaaja on lähellä syyttämässä heitä samoin kuin hän seisoi Joosuan rinnalla häntä vastustamassa. Hän osoittaa heidän saastaisia vaatteitaan ja puutteellista luonnettaan. Hän esittää heidän heikkoutensa, harkitsemattomuutensa ja kiittämättömyyden syntinsä ja sanoo heidän tuottaneen häpeää Lunastajalleen, kun eivät ole olleet Kristuksen kaltaisia. Hän koettaa pelottaa heitä sillä ajatuksella, että heidän asiansa on toivoton ja ettei heidän saastaisuutensa tahroja ikinä saada poistetuiksi. Hän toivoo saavansa heidän uskonsa niin hävitetyksi, että he taipuvat hänen kiusauksiinsa ja lakkaavat olemasta uskollisia Jumalalle.AO3 325.2

Saatana tietää tarkoin, mitä syntejä hän on kiusannut Jumalan kansaa tekemään, ja hän syyttää heitä kiivaasti selittäen, että he ovat menettäneet jumalallisen varjeluksen, ja katsoo olevansa oikeutettu tuhoamaan heidät. Hän julistaa heidän ansaitsevan yhtä hyvin kuin hänkin sulkemisen pois Jumalan suosiosta. »Ovatko nämä», hän sanoo, »niitä, joiden on määrä päästä taivaaseen minun paikalleni ja niiden enkeleiden paikalle, jotka liittyivät minuun? He tunnustavat noudattavansa Jumalan lakia, mutta ovatko he pitäneet sen käskyt? Eivätkö he ole rakastaneet itseään enemmän kuin Jumalaa? Eivätkö he ole panneet omia harrastuksiaan hänen palveluksensa edelle? Eivätkö he ole rakastaneet tämän maailman tavaraa? Katsokaa, mitä syntejä ilmenee heidän elämässään. Katsokaa, miten itsekkäitä, pahansuopia ja vihamielisiä he ovat toisilleen. Ajaako Jumala minut ja minun enkelini luotaan vain palkitakseen ne, jotka ovat syyllisiä samoihin synteihin? Et- hän voi tehdä tätä, oi Herra, oikeuden mukaan. Oikeus vaatii, että heidät tuomitaan.»AO3 325.3

Mutta vaikka Kristuksen seuraajat ovatkin tehneet syntiä, he eivät ole antautuneet saatanallisten voimien valvontaan. He ovat katuneet syntejään ja etsineet Herraa nöyrinä ja murtuneina, ja jumalallinen Puolustaja ajaa heidän asiansa. Hän jota vastaan he ovat eniten rikkoneet kiittämättömyydellään ja joka tietää heidän syntinsä ja katumuksensa, lausuu: »Herra nuhdelkoon sinua, saatana. Olen uhrannut henkeni näiden sielujen puolesta. Olen piirtänyt heidät kätteni hipiään. Heillä saattaa olla luonteen epätäydellisyyksiä ja he ovat voineet epäonnistua yrityksissään, mutta he ovat katuneet, ja minä olen antanut anteeksi ja hyväksynyt heidät.»AO3 326.1

Saatanan hyökkäykset ovat kiivaita ja hänen eksytyksensä kavalia, mutta Herra tarkkaa kansaansa. Heidän ahdistuksensa on ankaraa, pätsin liekit näyttävät kuluttavan heidät, mutta Jeesus on tuova heidät esiin tulessa puhdistettuna kultana. Heidän maallisuutensa poistetaan, jotta Kristuksen kuva voisi heidän kauttaan ilmetä täydellisenä.AO3 326.2

Aika ajoin voi näyttää siltä kuin Herra olisi unohtanut seurakuntansa vaarat ja sen vihollisten aiheuttamat vahingot. Mutta Jumala ei ole unohtanut niitä. Tässä maailmassa ei mikään ole hänen sydämelleen niin rakas kuin hänen seurakuntansa. Hänen tahtonsa mukaista ei ole, että sen mainetta saataisiin pilata millään maailmallisella taktiikalla. Hän ei jätä kansaansa saatanan kiusausten voitettavaksi. Hän kyllä rankaisee niitä, jotka edustavat häntä väärin, mutta on armollinen kaikille, jotka katuvat vilpittömästi. Ja hän antaa tarvittavaa apua kaikille niille, jotka anovat häneltä voimaa kristillisen luonteen kehittämiseen.AO3 326.3

Lopun aikana Jumalan kansa huokaa ja valittaa kaikkia kauhistuksia, joita maassa tehdään. Itkien he varoittavat jumalattomia siitä, miten vaarallista näiden on rikkoa jumalallista lakia. Sanomattoman murheellisina he nöyrryttävät itsensä Herran edessä katuvina. Jumalattomat pilkkaavat heidän suruaan ja naureskelevat heidän vakaville vetoomuksilleen. Mutta Jumalan kansan ahdistus ja nöyryytys on varmana todisteena siitä, että he ovat saamassa takaisin sitä luonteen voimaa ja jaloutta, joka menetettiin synnin tähden. Koska he vetäytyvät lähelle Kristusta ja pitävät katseensa suunnattuna hänen täydelliseen puhtauteensa, he näkevät niin selvästi synnin tavattoman synnillisyyden. Nöyryys ja vaatimattomuus ovat menestyksen ja voiton edellytyksiä. Kirkkauden kruunu odottaa niitä, jotka kumartuvat ristin juurelle.AO3 326.4

Jumala on aivan kuin sulkenut tykönsä uskolliset, rukoilevat omansa. He eivät itsekään tiedä, miten varmassa turvassa he ovat. Saatanan yllyttäminä tämän maailman hallitusmiehet koettavat tuhota heidät, mutta jos Jumalan lasten silmät voitaisiin avata samoin kuin Elisan palvelijan silmät Dootanissa [2 Kun. 6: 17], he näkisivät Jumalan enkelei- den olevan ryhmittyneinä heidän ympärilleen ja pitävän pimeyden joukkoja loitolla.AO3 326.5

Jumalan kansan vaivatessa sieluaan hänen edessään rukoillen sydämen puhtautta annetaan käsky: »Riisukaa pois saastaiset vaatteet», ja lausutaan rohkaisevat sanat: »Katso, minä olen ottanut sinulta pois pahat tekosi, ja minä puetan sinut juhlavaatteisiin» (Sak. 3: 4). Kristuksen vanhurskauden tahraton vaate puetaan koeteltujen, kiusattujen ja uskollisten Jumalan lasten ylle. Halveksittu jäännös puetaan kirkkauden pukuun, jota maailman turmelus ei enää koskaan pääse tahraamaan. Heidän nimensä säilyvät Karitsan elämänkirjassa merkittyinä kaikkien aikojen uskollisten joukkoon. Pettäjän vehkeilyt he ovat torjuneet, eikä lohikäärmeen ärjyntä ole saanut heitä luopumaan uskollisuudestaan. Nyt he ovat iäti turvattuja kiusaajan juonilta. Heidän syntinsä siirretään synnin alkuunpanijalle, ja heidän päähänsä pannaan »puhdas käärelakki».AO3 327.1

Saatanan syytäessä kiivaita syytöksiään ovat pyhät enkelit käyneet näkymättöminä paikasta toiseen painamassa uskollisiin elävän Jumalan sinetin. Nämä ovat niitä jotka seisovat Siionin vuorella Karitsan seurassa, Isän nimi kirjoitettuna heidän otsaansa. He laulavat uutta virttä valtaistuimen edessä, eikä sitä virttä voi kukaan muu oppia kuin ne sataneljäkymmentäneljätuhatta, jotka ovat lunastetut maasta. »Nämä ovat ne, jotka seuraavat Karitsaa, mihin ikinä hän menee. Nämä ovat ostetut ihmisistä esikoiseksi Jumalalle ja Karitsalle, eikä heidän suussaan ole valhetta havaittu; he ovat tahrattomat» (Ilm. 14: 4, 5).AO3 327.2

Nyt toteutuvat täydellisesti Enkelin sanat: »Kuule, Joosua, ylimmäinen pappi, sinä ja sinun ystäväsi, jotka edessäsi istuvat. Sillä ennusmerkin miehiä he ovat; sillä katso, minä annan tulla palvelijani, Vesan» (Sak. 3: 8). Kristus ilmestyy kansansa Lunastajana ja Vapauttajana. Nyt ovat jäännökseen kuuluvat todella »ennusmerkin miehiä» (»ihmeteltyjä», engl. käänn.), kun heidän pyhiinvaelluksensa kyyneleet ja nöyryytys vaihtuvat iloon ja kunniaan Jumalan ja Karitsan luona. »Sinä päivänä on Herran vesa oleva Israelin pelastuneille kaunistus ja kunnia ja maan hedelmä heille korkeus ja loisto. Ja ne, jotka Siionissa ovat säilyneet ja Jerusalemissa jäljelle jääneet, kutsutaan pyhiksi, kaikki, jotka ovat kirjoitetut Jerusalemissa elävien lukuun» (Jes. 4: 2, 3).AO3 327.3