Uppiniskaisen kansan keskellä

Jeremian sanoma papeille ja kansalle suututti monia. He paheksuivat sitä varsin äänekkäästi: “‘Miksi olet ennustanut Herran nimessä sanoen: Tälle temppelille on käyvä niinkuin Siilolle, ja tämä kaupunki on tuleva raunioiksi, asujattomaksi?’ Ja kaikki kansa kokoontui Jeremiaa vastaan Herran temppelissä» (Jer. 26: 9). PaPit, väärät profeetat ja kansa kääntyivät vihoissaan häntä vastaan, joka ei voinut mielistellä heitä eikä ennustaa valheellisesti. Näin he halveksivat Jumalan sanomaa ja uhkasivat tappaa hänen palvelijansa.AO3 217.1

Uutinen Jeremian sanoista kerrottiin Juudan ruhtinaille, ja he kiiruhtivat kuninkaan linnasta temppeliin saadakseen itse kuulla totuuden asiasta. »Silloin papit ja profeetat sanoivat päämiehille ja kaikelle kansalle näin: ‘Kuoleman tuomio tälle miehelle! Sillä hän on ennustanut tätä kaupunkia vastaan, niinkuin olette omin korvin kuulleet’» (jae 11). Mutta Jeremia seisoi rohkeana päämiesten ja kansan edessä ja julisti: »Herra on lähettänyt minut ennustamaan tätä temppeliä ja tätä kaupunkia vastaan kaikki ne sanat, jotka olette kuulleet. Parantakaa siis nyt vaelluksenne ja tekonne ja kuulkaa Herran, teidän Jumalanne, ääntä, niin Herra katuu sitä onnettomuutta, jolla hän on teitä uhannut. Mutta katso, minä olen teidän käsissänne; tehkää minulle, mitä katsotte hyväksi ja oikeaksi. Mutta se tietäkää, että te, jos minut surmaatte, saatatte viattoman veren päällenne ja tämän kaupungin ja sen asukasten päälle, sillä totisesti on Herra lähettänyt minut teidän tykönne puhumaan kaikki nämä sanat teidän korvienne kuullen» (jakeet 12-15).AO3 217.2

Jos noiden korkeiden viranomaisten uhkailu olisi pelästyttänyt profeetan, hänen sanomansa olisi menettänyt vaikutuksensa ja hän itse henkensä. Mutta se rohkeus, jolla hän esitti vakavan varoituksen, herätti kansassa kunnioitusta ja muutti Israelin päämiehet hänelle suosiollisiksi. He keskustelivat pappien ja väärien profeettojen kanssa ja osoittivat heille, miten epäviisasta olisi ryhtyä heidän suosittamiinsa jyrkkiin toimenpiteisiin, ja heidän sanansa herättivät vastakaikua kansassa. Näin Jumala toimitti puolustajia palvelijalleen.AO3 217.3

Myös vanhimmat yhtyivät vastustamaan pappien päätöstä Jeremian kohtalosta. He muistuttivat näitä Miikasta, joka oli ennustanut rangaistusten kohtaavan Jerusalemia ja sanonut: »Siion kynnetään pelloksi, ja Jerusalem tulee kiviraunioiksi ja temppelivuori metsäkukkulaksi.» Ja he kysyivät: »Surmasivatko hänet silloin Hiskia, Juudan kuningas, ja koko Juuda? Eikö hän peljännyt Herraa ja lepyttänyt häntä, niin että Herra katui sitä onnettomuutta, jolla hän oli heitä uhannut? Mutta mekö tuottaisimme suuren onnettomuuden itsellemme» (jakeet 18, 19).AO3 218.1

Näiden vaikutusvaltaisten miesten puheen vaikutuksesta profeetta sai jäädä henkiin, vaikka monet papeista ja vääristä profeetoista olisivatkin mielellään nähneet hänet surmattavan syytettynä kansan kiihotuksesta.AO3 218.2

Kutsumisensa päivästä lähtien aina toimintansa loppuun asti Jeremia oli asetettu Juudaan »suojavarustukseksi», jota ihmisten viha ei pystynyt voittamaan. »He sotivat sinua vastaan», oli Herra edeltä varoittanut palvelijaansa, »mutta eivät voita sinua; sillä minä olen sinun kanssasi, minä vapahdan ja pelastan sinut, sanoo Herra. Minä pelastan sinut pahain käsistä ja päästän sinut väkivaltaisten kourista» (Jer. 6: 27; 15: 20,21).AO3 218.3

Luonnostaan arkana ja asenteeltaan vaaroja kaihtavana Jeremia ikävöi rauhaa ja syrjään vetäytyvän elämäntavan hiljaisuutta, jottei hänen tarvitsisi todistaa rakastetun kansansa jatkuvasta uppiniskaisuudesta. Hänen sydämensä oli pakahtua tuskasta, kun hän näki synnin aiheuttaman perikadon. »Oi, jospa minun pääni olisi silkkaa vettä», hän vaikeroi, »ja minun silmäni kyynellähde, niin minä itkisin päivät ja yöt tyttären, minun kansani, kaatuneita! Oi, jospa minulla olisi erämaassa matkamiehen yömaja, niin minä jättäisin kansani ja vaeltaisin pois heidän luotaan» (Jer. 9:1, 2).AO3 218.4

Julmaa oli pilkka, jota hänet oli kutsuttu kestämään. Syvälle hänen sielunsa lävitse tunkeutuivat niiden ivan nuolet, jotka halveksivat hänen sanomiaan ja väheksyivät hänen huoltaan heidän kääntymisestään. »Minä olen joutunut koko kansani nauruksi», hän valitti, »heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa.» »Minä olen nauruna pitkin päivää, kaikki pilkkaavat minua. — Kaikki minun ystäväni vaanivat, milloin minä kompastuisin: ‘Ehkäpä hän antaa viekoitella itsensä, niin että voitamme hänet ja saamme hänelle kostaa’» (Valit. 3: 14; Jer. 20: 7, 10).AO3 218.5

Mutta uskollista profeettaa vah vistettiin päivittäin kestämään »Herra on minun kanssani niin kuin väkevä sankari», hän va kuutti uskossaan lujana, »sentäh den minun vainoojani kompastu vat eivätkä mitään mahda. He saavat suuren häpeän, sillä he ovat olleet ymmärtämättömät, iankaikkisen pilkan, joka ei ole unhottuva. Veisatkaa Herralle, ylistäkää Herraa, sillä hän pelastaa köyhän pahantekijäin käsistä» (Jer. 20:11,13).AO3 218.6

Jeremian nuoruudenajan sekä toiminnan myöhempienkin vuosien kokemukset opettivat hänelle, »ettei ihmisen tie ole hänen vallassansa, eikä miehen vallassa, kuinka hän vaeltaa ja askeleensa ohjaa». Hän oppi rukoilemaan: »Kurita minua, Herra, mutta kohtuudella, äläkä vihassasi, ettet minua ylen vähäiseksi tekisi» (Jer. 10: 23, 24).AO3 219.1

Joutuessaan juomaan kärsimysten ja surun maljasta ja ollessaan kurjuudessa kiusattuna sanomaan: »Mennyt on minulta kunnia ja Herran odotus», hän muisti, miten Jumala oli pitänyt hänestä huolen, ja huudahti voittoisasti: »Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut: se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa. Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen. Hyvä on Herra häntä odottaville, sille sielulle, joka häntä etsii. Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua» (Valit. 3: 18, 22-26).AO3 219.2