Jerusalemiin lähtijät

Tämän Artakserkseen käskyn julkaisemisessa ilmeni Jumalan sallimuksellinen johdatus. Ne jotka tämän käsittivät, käyttivät ilomielin hyväkseen tätä etuoikeutta, että pääsivät palaamaan maahansa näin suotuisissa olosuhteissa. Heille ilmoitettiin yleinen kokoontumispaikka, ja määrättyyn aikaan kerääntyivät sinne kaikki, jotka halusivat lähteä Jerusalemiin, aloittaakseen sieltä pitkän matkansa. »Minä kokosin heidät joelle, joka juoksee Ahavaan päin», mainitsee Esra asiasta, »ja me olimme siellä leiriytyneinä kolme päivää» (Esra 8: 15).AO3 341.1

Esra oli odottanut suuren joukon haluavan palata Jerusalemiin, mutta kutsua noudattaneiden määrä oli surullisen vähäinen. Monet olivat hankkineet taloja ja maaalueita eivätkä halunneet luopua niistä. Helppo ja mukava elämä viehätti heitä, ja he jäivät mielellään entisiin oloihinsa. Heidän esimerkkinsä osoittautui haitalliseksi toisille, jotka muutoin ehkä olisivat liittyneet uskon varassa lähteneiden joukkoon.AO3 341.2

Katsellessaan koolla olevaa joukkoa Esra hämmästyi havaitessaan, ettei paikalla ollut yhtään leeviläistä. Missä olivat sen heimon jäsenet, joka oli erotettu temppelin pyhään palvelutehtävään? Leeviläisten olisi pitänyt olla ensimmäisiä vastaamaan kutsuun: Joka on Herran oma, se tulkoon minun luokseni. Heille oli suotu monia etuuksia maanpakolaisuuden aikana ja sen jälkeenkin. He olivat saaneet täysin vapaasti huolehtia maanpakolaisuudessa olevien veljiensä hengellisistä tarpeista. Oli rakennettu synagoogia, joissa papit pitivät jumalanpalveluksia ja opettivat kansaa. He olivat saaneet vapaasti pitää sapattia ja suorittaa juutalaisen uskonsa mukaisia pyhiä toimituksia.AO3 341.3

Mutta maanpakolaisuuden jälkeisinä vuosina olosuhteet muuttuivat, ja Israelin johtajat saivat vastuulleen monia uusia tehtäviä. Jerusalemin temppeli oli jälleenrakennettu ja vihitty, ja sen palvelutehtäviin tarvittiin lisää pappeja. Samoin oli huutava puute Jumalan miehistä, jotka sopisivat opettamaan kansaa. Lisäksi näytti siltä kuin Babyloniaan jääneiden juutalaisten uskonnonvapautta ruvettaisiin rajoittamaan. Sekä profeetta Sakarjan varoitukset että heidän omat äskeiset kokemuksensa Esterin ja Mordokain vaikeilta ajoilta olivat selvästi kehottaneet MeediaPersiassa olevia juutalaisia palaamaan omaan maahansa. Heille oli tullut vaaralliseksi jatkaa asumistaan paka- nallisten vaikutusten alaisina. Näissä muuttuneissa oloissa olisi Babyloniassa olevien pappien pitänyt heti oivaltaa annetun käskyn merkitsevän heille erityistä kutsua palata Jerusalemiin.AO3 341.4

Kuningas ja hänen ruhtinaansa olivat suorittaneet enemmänkin kuin oman osansa tehdäkseen paluun mahdolliseksi. He olivat antaneet runsaasti varoja, mutta missä olivat miehet? Leevin pojat aiheuttivat pettymyksen aikana, jolloin heidän päätöksensä lähteä veljiensä mukaan olisi saanut toisetkin seuraamaan heidän esimerkkiään. Heidän outo välinpitämättömyytensä ilmaisee ikävällä tavalla, miten Babyloniassa olevat juutalaiset suhtautuivat Jumalan suunnitelmaan kansaansa nähden.AO3 342.1

Vielä kerran Esra vetosi leeviläisiin ja lähetti heille vakavan kutsun yhtyä hänen ryhmäänsä. Tähdentääkseen nopean toiminnan tärkeyttä hän lähetti vetoomuskirjeen lisäksi eräät nimeltä mainitut »päämiehet» ja »opettajat» puhumaan asiasta (Esra 8: 16).AO3 342.2

Matkalle lähtijät ja Esra jäivät odottamaan, kun nämä luotetut sanansaattajat riensivät leeviläisten puheille, »että he toisivat meille palvelijoita meidän Jumalamme temppeliä varten» (Esra 8: 17). Vetoomukseen suostuttiin; monet epäröineet päättivät lopullisesti lähteä matkaan. Kaikkiaan tuotiin leiriin noin neljäkymmentä pappia ja kaksisataakaksikymmentä temppelipalvelijaa, joista Esra saattoi uskoa tulevan viisaita pappeja sekä hyviä opettajia ja avustajia.AO3 342.3