Nebukadressarin ylpeys

Jonkin aikaa Nebukadressar tunsi profeetan varoituksen ja neuvon voimakkaan vaikutuksen, mutta ellei Jumalan armo pääse muuttamaan sydäntä, häipyvät Pyhän Hengen herätteet siitä piankin pois. Kuningas ei vielä ollut päässyt eroon nautinnonhalustaan ja kunnianhimostaan, ja myöhemmin nämä piirteet jälleen vahvistuivat hänessä. Nebukadressar ei välittänyt yhtään niin armollisesti annetuista ope- tuksista eikä aikaisempien kokemustensa varoituksista vaan alkoi jälleen pohdiskella epäluuloisen kateellisena niitä valtakuntia, jotka tulisivat hänen jälkeensä. Hän oli siihen saakka hallinnut suhteellisen oikeamielisesti ja armollisesti, mutta nyt hän alkoi sortaa alamaisiaan. Hän paadutti sydämensä, käytti Jumalalta saamiaan kykyjä vain lisätäkseen omaa loistoaan, kunnes hän korotti itsensä Jumalan yläpuolelle, joka oli antanut hänelle elämän ja vallan.AO3 281.5

Kului vielä kuukausia, eikä Jumalan rangaistusta kuulunut. Mutta sen sijaan, että tämä pitkämielisyys olisi saanut kuninkaan tekemään parannuksen, hän ylpistyi yhä enemmän, kunnes ei enää uskonut unen selitykseenkään ja laski leikkiä pelokkaista aavistuksistaan.AO3 282.1

Noin vuoden kuluttua Nebukadressarin saamasta varoituksesta hän käyskenteli kerran palatsissaan ja ajatellessaan ylpeänä valtaansa hallitsijana ja menestystään rakentajana huudahti: »Eikö tämä ole se suuri Baabel, jonka minä väkevällä voimallani olen rakentanut kuninkaalliseksi linnaksi, valtasuuruuteni kunniaksi!»AO3 282.2

Tämä kerskaus oli tuskin päässyt kuninkaan huulilta, kun taivaasta kuuluva ääni julisti Jumalan säätämän tuomion ajan koittaneen. Hänen korvissaan kaikui Herran julistus: »Sinulle, kuningas Nebukadnessar, julistetaan: Sinun valtakuntasi on otettu sinulta pois. Sinut ajetaan pois ihmisten seasta, ja kedon eläinten parissa on sinun asuinpaikkasi oleva; sinä joudut syömään ruohoa niinkuin raavaat, ja niin on sinulta kuluva seitsemän aikaa, kunnes tulet tuntemaan, että Korkein hallitsee ihmisten valtakuntaa ja antaa sen, kenelle hän tahtoo.»AO3 282.3