Evankeliumi leviää vainosta huolimatta

Ankarimpienkin vainojen aikana nämä Jeesuksen todistajat säilyttivät uskonsa tahrattomana. Vaikka heiltä riistettiin elämän välttämättömimmätkin ehdot, vieläpä auringonvalokin, ja heidän oli pidettävä maan pimeää mutta ystävällistä helmaa kotinaan, he eivät lausuneet yhtäkään valituksen sanaa. Uskon, kärsivällisyyden ja toivon sanoilla he rohkaisivat toisiaan kestämään puutetta ja kärsimyksiä. Kaikkien maallisten lahjojen menetys ei saanut heitä kieltämään uskoaan Kristukseen. Koettelemukset ja vainot johtivat heitä vain lähemmäksi luvattua lepoa ja palkintoa.AO7 31.1

Kuten Jumalan palvelijat muinoin hekin »ovat antaneet kiduttaa itseään eivätkä ole ottaneet vastaan vapautusta, että saisivat paremman ylösnousemuksen» (Hebr. 11: 35). He muistelivat Mestarinsa sanoja, joiden mukaan heidän tulisi iloita joutuessaan vainottaviksi Kristuksen tähden ja että heidän palkkansa tulisi olemaan suuri taivaissa, sillä samoin oli vainottu profeettojakin ennen heitä. He iloitsivat siitä, että heidät katsottiin arvollisiksi kärsimään totuuden tähden, ja voittolaulut kohosivat räiskyvien liekkien keskeltä. Katsoessaan uskossa ylöspäin he näkivät Kristuksen ja enkeleiden taivaan kartanoissa seuraavan mitä syvimmin kiinnostuneina ja myötätuntoisina heidän lujuuttaan. Jumalan valtaistuimelta kuului ääni: »Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän kruunun» (Ilm. 2:10).AO7 31.2

Saatanan yritykset tuhota Kristuksen seurakunta väkivalloin osoittautuivat tuloksettomiksi. Suuri taistelu, jossa nämä Jeesuksen opetuslapset uhrasivat henkensä, ei päättynyt näiden uskollisten valonkantajien kaatuessa vartiopaikalleen. Tappio merkitsi heille voittoa. Jumalan työntekijät surmattiin, mutta hänen työnsä eteni. Evankeliumi jatkoi leviämistään ja sen kannattajat lisääntyivät. Se valloitti alueita, joihin Rooman kotkatkaan eivät kyenneet lentämään. Eräs kristitty, joka nuhteli pakanallisia hallitsijoita siitä, että nämä kehottivat jatkamaan vainoa, sanoi: Te voitte »tappaa meitä, kiduttaa meitä, tuomita meitä. -- Teidän vääryytenne on todiste meidän viattomuudestamme. -- Eikä teidän julmuutenne hyödytä mitään». Se oli vain omiaan tuomaan toisia heidän joukkoonsa. »Mitä enemmän meitä surmaatte, sitä enem- män joukkomme kasvaa; kristittyjen veri on siemen.»4AO7 31.3

Tuhansia heitettiin vankeuteen ja surmattiin, mutta toisia astui esiin täyttämään heidän paikkansa. Kristus vahvisti niitä, jotka joutuivat uskonsa tähden kärsimään marttyyrikuoleman, ja luki heidät voittajien joukkoon. He olivat taistelleet hyvän taistelun, ja Kristuksen saapuessa he saavat vastaanottaa kirkkauden kruunun. Heidän kohtaamansa kärsimykset lähensivät heitä toisiinsa ja Lunastajaansa. Heidän elämänsä esimerkki ja heidän kuolemansa todistus merkitsivät jatkuvaa todistusta totuuden puolesta; ja kun vähiten saatettiin odottaa, saatanan alamaiset jättivät hänen palvelemisensa ja astuivat Kristuksen lipun alle.AO7 32.1