Kristityt pakenevat

Yksikään kristitty ei tuhoutunut Jerusalemin hävityksen aikana. Kristus oli varoittanut opetuslapsiaan, ja kaikki jotka uskoivat hänen sanansa odottivat luvattua merkkiä. »Kun te näette Jerusalemin sotajoukkojen ympäröimänä», Jeesus oli sanonut, »silloin tietäkää, että sen hävitys on lähellä. Silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille, ja jotka ovat kaupungissa, lähtekööt sieltä pois» (Luuk. 21: 20, 21). Piiritettyään kaupungin Cestiuksen johtamana roomalaiset odottamatta lopettivat piirityksen, vaikka olosuhteet näyttivät sopivilta välittömän hyökkäyksen suorittamiselle. Havaitessaan menestyksellisen puolustautumisen toivottomaksi piiritetyt olivat juuri antautumaisillaan, kun roomalainen kenraali veti joukkonsa pois ilman mitään näkyvää syytä. Mutta Jumalan armollinen kaitselmus johti tapahtumien kulkua hänen oman kansansa parhaaksi. Kristityt olivat saaneet odottamansa luvatun merkin, ja nyt oli annettu kaikille tilaisuus totella Vapahtajan varoitusta. Olosuhteet olivat sellaiset, etteivät juutalaiset eivätkä roomalaiset voineet estää kristittyjen pakoa. Cestiuksen perääntyessä juutalaiset syöksyivät Jerusalemista hänen pakenevan armeijan- sa perään, ja tällöin kristityillä oli tilaisuus lähteä kaupungista. Tuolloin ei myöskään maaseudulla ollut vihollisjoukkoja, jotka olisivat saattaneet keskeyttää heidän pakomatkansa. Piirityksen alkaessa juutalaiset olivat kokoontuneina Jerusalemiin viettämään lehtimajanjuhlaa, ja siten kristityt voivat kaikkialla maassa paeta esteittä. He pakenivat viivyttelemättä turvapaikkaan, Pellanimiseen kaupunkiin, joka sijaitsi Perean maakunnassa, Jordanin toisella puolella.AO7 21.4

Cestiusta ja hänen armeijaansa takaa ajavat juutalaiset joukot hyökkäsivät sen jälkijoukkoja vastaan sellaisella raivolla, että nämä olivat vähällä kärsiä täydellisen tappion. Roomalaiset pääsivät vain vaivoin peräytymään. Juutalaiset eivät kärsineet juuri minkäänlaisia menetyksiä, ja he palasivat riemusaatossa saaliineen Jerusalemiin. Tämä näennäinen menestys tuotti heille kuitenkin vain onnettomuutta. Se innoitti heitä vastustamaan roomalaisia niin itsepintaisesti, että se johti tuomitun kaupungin sanomattomaan kurjuuteen.AO7 22.1