Oikea herätys korostaa kuuliaisuutta

Sanansa totuuksissa Jumala on ilmaissut itsensä ihmisille. Kaikille, jotka niitä noudattavat, ne ovat suojana saatanan petoksia vastaan. Näiden totuuksien laiminlyöminen on avannut oven niille synneille, jotka nyt ovat leviämässä niin laajalle uskonnolliseen maailmaan. Jumalan lain luonne ja tärkeys on suuressa määrin unohdettu. Väärä käsitys Jumalan lain luonteesta, pysyvyydestä ja velvoittavuudesta on johtanut vääriin käsityksiin kääntymyksestä ja pyhityksestä, ja seurauksena on ollut hurskauden tason aleneminen seurakunnassa. Tässä on meidän aikamme herätyksissä ilmenevän Jumalan Hengen ja voiman puutteen salaisuus.AO7 395.1

Eri kirkkokunnissa on hurskaudestaan tunnettuja henkilöitä, jotka valittaen tunnustavat tämän tosiasian. Esittäessään uskonnon alalla vallitsevia yleisiä vaaroja professori Edwards A. Park sanoo sattuvasti: »Yksi vaaran alkulähde on siinä, ettei saarnatuolista teroiteta mieleen Jumalan lakia. Varhaisempina aikoina saarnatuoli oli omantunnon äänen kaiku. — Meidän kuuluisimmat saarnaajamme saivat esityksensä ihmeellisen yleviksi seuraamalla Mestarin esimerkkiä ja antamalla huomattavan aseman laille käskyineen ja uhkauksineen. He toistivat kahta suurta perustotuutta: ensiksi, että laki on Jumalan täydellisen luonteen jäljennös, ja toiseksi, että se ihminen, joka ei rakasta lakia, ei rakasta evankeliumiakaan, sillä laki samoin kuin evankeliumikin on Jumalan todellista luonnetta heijastava kuvastin. Tässä esitetty vaara johtaa toiseen, siihen että aliarvioidaan synnin hirvittävyys, laajuus ja moitittavuus. Käskyn rikkomisessa tapahtuva vääryys on verrannollinen käskyn oikeudenmukaisuuteen.»AO7 395.2

»Edellä mainittuihin vaaroihin liittyy Jumalan oikeudenmukaisuuden aliarvioiminen. Nykyään pyritään saarnatuoleissa erottamaan Jumalan oikeudenmukaisuus hänen hyvyydestään ja alentamaan hyvyys tunteeksi pikemmin kuin korottamaan periaatteeksi. Uusi teologinen prisma hajottaa sen, minkä Jumala on yhdistänyt. Onko Jumalan laki hyvä vai paha? Se on hyvä. Silloin oikeudenmukaisuus on hyvä, sillä se merkitsee halua toteuttaa laki. Kun ihmiset tottuvat väheksymään Jumalan lakia ja oikeutta eivätkä pidä yleistä tottelemattomuutta pahana, he helposti väheksyvät myös armoa, joka on tuottanut synnin sovituksen.» Siten evankeliumi kadottaa arvonsa ja merkityksensä ihmisten silmis- sä, ja pian he ovat valmiit käytännössä hylkäämään Raamatun.AO7 395.3

Monet uskonnon opettajat väittävät Kristuksen kuolemansa kautta poistaneen lain ja ihmisten olevan nyt vapaita sen vaatimuksista. Muutamat kuvailevat sitä raskaaksi ikeeksi ja esittävät vastakohtana lain orjuudelle sen vapauden, jota ihminen saa nauttia pitäytyessään evankeliumiin.AO7 396.1

Mutta profeetat ja apostolit eivät suhtautuneet näin Jumalan pyhään lakiin. Daavid sanoi: »Minä tahdon alati noudattaa sinun lakiasi, aina ja iankaikkisesti. Silloin minä vaellan avaralla paikalla; sillä sinun asetuksiasi minä kysyn» (Ps. 119: 44, 45). Apostoli Jaakob, joka kirjoitti kirjeensä Kristuksen kuoleman jälkeen, näkee kymmenen käskyn laissa »kuninkaallisen lain» ja tuota lakia tarkoittaen suosittelee katsomista »täydelliseen lakiin, vapauden lakiin» (Jaak. 2: 8; 1: 25). Ilmestyskirjan kirjoittaja julistaa puoli vuosisataa ristiinnaulitsemisen jälkeen autuaiksi ne, jotka pitävät Jumalan käskyt, koska he saavat syödä elämän puusta ja mennä portista kaupunkiin (Ilm. 22: 14 vanha suom. käännös).AO7 396.2

Se väite, että Kristus kuolemansa kautta kumosi Isänsä lain, on perusteeton. Jos olisi ollut mahdollista muuttaa laki tai julistaa se pätemättömäksi, silloin Kristuksen ei olisi tarvinnut kuolla vapauttaakseen ihmisen synnin rangaistuksesta. Sen sijaan, että Kristuksen kuolema olisi kumonnut lain, se osoittaa, että laki on muuttumaton. Jumalan Poika tuli tekemään lain »suureksi ja ihanaksi» (Jes. 42: 21). Hän sanoi: »Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan, - - kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto» (Matt. 5: 17, 18). Itsestään hän todistaa: »Sinun tahtosi, minun Jumalani, minä teen mielelläni, ja sinun lakisi on minun sydämessäni» (Ps. 40: 9).AO7 396.3

Jumalan laki on luonteeltaan muuttumaton. Se on Säätäjänsä tahdon ja luonteen ilmaisu. Jumala on rakkaus, ja hänen lakinsa on rakkaus. Sen kaksi suurta periaatetta ovat rakkaus Jumalaan ja rakkaus lähimmäiseen. »Rakkaus on lain täyttämys» (Room. 13:10). Jumala on luonteeltaan vanhurskas ja totuudellinen, niin myös hänen lakinsa. Psalmirunoilija sanoo: »Sinun lakisi on totuus»; »kaikki sinun käskysi ovat vanhurskaat» (Ps. 119: 142, 172). Ja apostoli Paavali selittää: »Niin, laki on kuitenkin pyhä ja käskysana pyhä, vanhurskas ja hyvä» (Room. 7: 12). Lain, joka täten on Jumalan mielen ja tahdon ilmaisu, täytyy olla yhtä pysyvä kuin sen Säätäjä.AO7 396.4