Hieronymuksen puhe kirkolliskokouksen edessä

Pian hänet jälleen tuotiin kirkolliskokouksen eteen. Hänen alistumisensa ei tyydyttänyt hänen tuomareitaan, joiden verenhimo Husin kuoleman kiihottamana vaati uusia uhreja. Hieronymus olisi voinut säilyttää elämänsä vain ehdottomalla totuuden hylkäämisellä. Mutta hän oli päättänyt tunnustaa julkisesti uskonsa ja seurata marttyyriveljeään liekkeihin.AO7 92.1

Hän peruutti aikaisemmat myönnytyksensä ja lähellä kuolemaa olevana miehenä vakavasti pyysi tilaisuutta puolustaa itseään. Peläten hänen sanojensa vaikutusta prelaatit vaatimalla vaativat, että hän vain lyhyesti vahvistaisi tai kieltäisi häntä vastaan tehtyjen syytösten todenperäisyyden. Hieronymus pani vastalauseen sellaista julmuutta ja vääryyttä vastaan. »Te olette sulkeneet minut kolmeksisadaksi neljäksikymmeneksi päiväksi pelottavaan vankilaan», hän sanoi, »keskelle saastaa ja inhottavaa löyhkää, mitä suurimpaan kaikkien tarvikkeiden puutteeseen, sitten tuotte minut eteenne ja kuuntelette kuolevaisia vihollisiani, mutta kieltäydytte kuulemasta minua. Jos te olette todella viisaita miehiä ja valaisette maailmaa, niin varokaa tekemästä syntiä vanhurskautta vastaan. Mitä minuun tulee, minä olen vain heikko kuolevainen. Minun elämälläni on vain vähän arvoa; ja kun minä varoitan teitä langettamasta väärää tuomiota, puhun vähemmän itseni puolesta kuin teidän.»52AO7 92.2

Hieronymuksen pyyntöön suostuttiin viimein. Hän polvistui tuomariensa läsnäollessa ja rukoili, että Jumalan Henki johtaisi hänen ajatuksiaan ja sanojaan, niin ettei hän puhuisi mitään, mikä olisi ristiriidassa totuuden kanssa tai hänen Mestarinsa arvoa alenta vaa. Hänessä täyttyi tuona päivänä Jumalan ensimmäisille opetuslapsille antama lupaus: »Teidät viedään maaherrain ja kuningasten eteen minun tähteni. Mutta kun he vetävät teitä oikeuteen, älkää huolehtiko siitä, miten tahi mitä puhuisitte, sillä teille annetaan sillä hetkellä, mitä teidän on puhuminen. Sillä ette te itse puhu, vaan teidän Isänne Henki puhuu teissä» (Matt. 10: 18-20).AO7 92.3

Hieronymuksen sanat herättivät hämmästystä ja ihmetystä hänen vihollisissaankin. Koko vuoden hän oli ollut vankilaan suljettuna voimatta lukea tai edes nähdä, suurissa ruumiillisissa kärsimyksissä ja sielun tuskassa. Kuitenkin hän esitti todistuksensa niin selvästi ja voimakkaasti kuin tekee henkilö, joka on saanut häiritsemättä opiskella. Hän kiinnitti kuulijainsa huomion suureen joukkoon pyhiä miehiä, jotka väärät tuomarit olivat tuominneet syyllisiksi. Miltei jokaisessa sukupolvessa on ollut sellaisia, joita on moitittu ja hyljeksitty heidän yrittäessään nostaa aikalaisiaan korkeammalle tasolle; mutta myöhemmin heidät on osoitettu kun- nioituksen ansainneiksi. Väärä tuomioistuin tuomitsi itse Kristuksenkin pahantekijäksi.AO7 92.4

Peruutuksessaan Hieronymus oli myöntänyt Husin tuomion oikeaksi; mutta nyt hän katui menettelyään ja todisti tämän marttyyrin olleen viaton ja pyhä. »Minä tunsin Husin hänen lapsuudestaan saakka», hän sanoi. »Hän oli mitä kunnollisin mies, oikeamielinen ja pyhä. Hänet tuomittiin kuolemaan, vaikka hän oli viaton. inäkin olen valmis kuolemaan. Minä en halua perääntyä niiden kidutusten edessä, joita minun viholliseni ja väärät todistajat minulle valmistavat. Heidän täytyy kerran vastata petoksistaan suuren Jumalan edessä, jota kukaan ei voi pettää.»53AO7 93.1

Soimatessaan itseään siitä, että oli kieltänyt totuuden, Hieronymus jatkoi: »Kaikista synneistä, joita minä olen tehnyt nuoruudestani saakka, ei mikään paina minun mieltäni niin raskaasti eikä tuota minulle niin kalvavaa omantunnontuskaa kuin se, jonka minä tein tällä kohtalokkaalla paikalla hyväksyessäni sen väärän tuomion, joka julistettiin Wycliffille ja pyhälle marttyyrille Jan Husille, mestarilleni ja ystävälleni. Niin, minä tunnustan vilpittömästi ja vakuutan kauhun valtaamana, että minä häpeällisesti menetin rohkeuteni, kun kuoleman pelosta hylkäsin heidän oppinsa. Sen tähden rukoilen kaikkivaltiasta Jumalaa, että hän antaisi anteeksi minun syntini ja erityisesti tämän inhottavimman syntini.» Osoittaen tuomareitaan hän sanoi vakavasti: »Te tuomitsitte Wycliffin ja Jan Husin, ette hyökkäämisestä kirkon oppia vastaan, vaan yksinkertaisesti siitä syystä, että he ilmaisivat paheksumisensa papiston häpeällisestä elämästä komeudesta ja ylpeydestä sekä prelaattien ja pappien kaikista paheista. Niistä asioista, joita he ovat esittäneet ja joita ei voida kieltää, minä ajattelen ja puhun heidän tavallaan.»AO7 93.2

Hänen puheensa keskeytettiin. Prelaatit huusivat väristen raivosta: »Mitä lisätodistuksia enää tarvitaan? Näemmehän omin silmin kerettiläisistä uppiniskaisimman!»AO7 93.3

Hieronymus pysyi rauhallisena metelistä huolimatta ja huudahti: »Mitä! Luuletteko minun pelkäävän kuolemaa? Te olette pitäneet minua koko vuoden kauheassa vankeudessa, itse kuolemaa hirmuisemmassa. Olette kohdelleet minua julmemmin kuin turkkilaiset, juutalaiset tai pakanat, ja minun lihani on kirjaimellisesti mädännyt pois luistani. Kuitenkaan minä en valita, sillä valitus ei sovi rohkealle ja uljaalle miehelle. Mutta minä en voi olla ilmaisematta hämmästystäni sellaisen kristittyä kohtaan osoitetun raakuuden johdosta.»54AO7 93.4