Egyptin valtias

Ja niin ratkaistiin nimitysasia, ja Joosefille esitettiin hämmästyttävä lausunto: »Koska Jumala on sinulle ilmoittanut kaiken tämän, ei ole ketään niin ymmärtäväistä a taitavaa kuin sinä olet. Hoida sinä minun taloani, ja sinun käskyäsi totelkoon kaikki minun kansa i; ainoastaan valtaistuimen puolesta minä olen sinua korkeampi.» Sitten kuningas luovutti Joosefille hänen virkamerkkinsä. »Ja farao otti sinettisormuksensa kädestään ja pani sen Joosefin käteen ja puetti hänen ylleen hienot pellavavaatteet ja ripusti kultakäädyt hänen kaulaansa. Ja hän antoi hänen ajaa omissa, lähinnä parhaissa vaunuissaan, ja hänen edellään huudettiin: abrek! [merkinnee: polvillenne!]».AO1 204.2

»Hän pani hänet talonsa herraksi ja kaiken omaisuutensa haltijaksi, sitomaan mielensä mukaan hänen ruhtinaitansa ja opettamaan viisautta vanhimmille” (Ps. 105: 21, 22). Vankityrmästä Joosef korotettiin hallitsemaan kaikkea Egyptin maata. Se oli korkea kunnia-asema, mutta siihen liittyi vaikeuksia ja vaaroja. Huipulla oleva on aina vaarassa. Sa-moin kuin myrsky jättää laakson vähäisen kukkasen vahingoittu-mattomaksi mutta tempaisee vuorenharjalla kasvavan mahtavan puun juurineen irti, vaatimattomassa elämässään nuhteettomina säilyneet saattavat tempautua alas maahan joutuessaan niihin kiusauksiin, jotka seuraavat maallista menestystä ja kunniaa. Mutta Joosefin luonne kesti yhtä hyvin vastoinkäymisen kuin menes- tyksenkin kokeen. Hän oli yhtä uskollinen Jumalalle seisoessaan faraon palatsissa kuin vankikomerossaankin. Hän oli yhä muu-kalaisena pakanallisessa maassa, erossa sukulaisistaan, jotka palve-livat Jumalaa. Mutta hän uskoi lu-jasti, että jumalallinen käsi oli johtanut hänen kulkuaan, ja luottaen jatkuvasti Jumalaan hän suoritti uskollisesti tehtäväänsä kuuluvat velvollisudet. Joosef kiinnitti kuninkaan ja Egyptin huomattavien miesten huomion oikeaan Jumalaan, ja vaikka he edelleen palvelivatkin epäjumalia, he oppivat kunnioittamaan niitä periaatteita, joita Herran palvelija ilmensi elämässään.AO1 204.3