Taistelu hyvän ja pahan välillä

Taistelun päästessä uudelleen vauhtiin maan päällä saatana näytti jälleen saavuttavan menestystä. Langettuaan syntiin ihminen joutui hänen vangikseen, ja pääkapinallinen sai petoksella haltuunsa myös ihmisen valtakunnan. Nyt saatanan näytti olevan mahdollista perustaa oma itsenäinen valtakuntansa, joka olisi riippumaton Jumalan ja hänen Poikansa arvovallasta. Mutta pelastussuunnitelma teki ihmiselle jälleen mahdolliseksi pääsyn sopusointuun Jumalan kanssa ja hänen lakinsa kuuliaisen noudat-tamisen. Sen avulla sekä ihminen että maa saattoivat lopullisesti tulla lunastetuiksi paholaisen vallasta.AO1 312.2

Jälleen saatana joutui tappiolle, ja taas hän turvautui petokseen toivoen saavansa tappion siten kääntymään voitokseen. Saadakseen langenneen ihmissuvun yllytetyksi kapinaan hän väitti nyt, että Jumala oli epäoikeudenmukainen salliessaan ihmisen rikkoa lakinsa. »Miksi», ovela kiusaaja kysyi, »Jumala joka tiesi lopputuloksen, salli ihmisen joutua koetukseen, langeta syntiin ja tuottaa maailmaan kärsimystä ja kuolemaa?» Ja Aadamin lapset kuuntelivat kiusaajaa. He unohtivat, että Jumala oli pitkämielisessä armossaan suonut ihmiselle toisen koeajan siitä huolimatta, että hänen kapinansa oli vaatinut taivaan Kuninkaalta hämmästyttävän, jopa kauhistavan uhrin. Ja niin he napisivat sitä ainoata Olentoa vastaan, joka saattoi pe-lastaa heidät saatanan turmiollisesta vallasta.AO1 312.3

Nykyään tuhannet toistavat sa-maa kapinallista moitetta Jumalaa vastaan. He eivät huomaa, että jos ihmiseltä otettaisiin valinnan vapaus, se merkitsisi, että hän älyllisenä olentona menettäisi erään perusoikeuksistaan ja tulisi vain koneentapaisesti toimivaksi. Jumala ei halua pakolla kahlita ihmisen tahtoa. Ihminen luotiin siveellisesti vapaaksi. Kaikkien muiden maailmojen asukasten tavoin hänenkin oli alistuttava kuuliaisuuden kokeeseen, mutta hän ei koskaan joudu sellaiseen asemaan, että hänen olisi pakko taipua pahaan. Hänen ei sallita joutua mihinkään sellaiseen kiusaukseen tai koetukseen, jota hän ei kykenisi vastustamaan. Jumala varasi ihmiselle niin paljon apua, ettei hänen olisi koskaan tarvinnut joutua tappiolle taistelussaan saatanaa vastaan.AO1 312.4

Kun ihmiset lisääntyivät maan päällä, miltei koko maailma liittyi kapinallisten riveihin. Taaskin näytti siltä kuin saatana olisi voittanut. Mutta Kaikkivaltias katkaisi jälleen voimallaan pahuuden kasvun, ja vedenpaisumus puhdisti maan sen siveellisestä saasteesta.AO1 313.1

Profeetta lausuu: »Kun sinun tuomiosi kohtaavat maata, oppivat maanpiirin asukkaat vanhurskautta. Jos jumalaton saa armon, ei hän opi vanhurskautta — eikä näe Herran korkeutta” (Jes. 26: 9, 10). Näin kävi vedenpaisumuksen jälkeen. Vapautuneina Herran tuomioista maan asukkaat kapinoivat jälleen häntä vastaan. Kahdesti maailma oli hylännyt Jumalan liiton ja hänen säädöksensä. Sekä vedenpaisumusta edeltäneet ihmiset että Nooan jäl-keläiset väheksyivät jumalallista arvovaltaa. Silloin Jumala teki liiton Aabrahamin kanssa ja valitsi itselleen kansan, joka säilyttäisi hänen lakinsa. Saatana alkoi heti punoa juoniaan saadakseen tämän kansan vietellyksi ja tuhotuksi. Jaakobin lapsia kiusattiin solmimaan avioliittoja pakanoiden kanssa ja palvomaan heidän epäjumaliaan. Mutta Joosef pysyi uskollisena Jumalalle, ja hänen kuuliaisuutensa oli jatkuvana to-distuksena tosi uskosta. Tukahduttaakseen tämän valon saatana sai kateellisten veljesten toimesta myydyksi Joosefin orjaksi paka-nalliseen maahan. Jumala johti kuitenkin tapahtumien kulkua, niin että Egyptin kansakin oppisi tuntemaan hänet. Sekä Potifarin talossa että vankilassa Joosef sai sellaista kasvatusta ja harjaannusta, että se yhdessä hänen ju-malanpelkonsa kanssa valmisti häntä tulevaan korkeaan tehtä-väänsä koko valtakunnan käskyn-haltijana. Faraon palatsista hänen vaikutuksensa ulottui kaikkialle koko maahan, ja tieto Jumalasta levisi laajalle. Myös Egyptissä asuneet israelilaiset menestyivät ja vaurastuivat, ja ne jotka pysyivät uskollisina Jumalalle, levittivät samoin vaikutustaan laajalle ympäristöönsä. Pakanalliset papit olivat huolissaan, kun näkivät uuden uskonnon tulevan suosituksi. Yllyttämällä heitä omalla vihallaan taivaan Jumalaa vastaan saatana sai heidät päättämään, että tämä valo oli tukahdutettava. Valtaistuimen perijän kasvatus oli uskottu papeille, ja tämä päättävä Jumalan vastustaminen ja epäjumalain palvonnan innokas tukeminen juurrutettiin tulevan yksinvaltiaan luonteeseen. Aikanaan hän ryhtyikin sitten julmiin sortotoimiin heprealaisia vastaan.AO1 313.2

Niiden neljänkymmenen vuoden aikana, jotka seurasivat Mooseksen pakoa Egyptistä, epäjuma- lanpalvelus näytti päässeen voitolle. Vuosi vuodelta israelilaisten toiveet hupenivat yhä heikommiksi. Sekä kuningas että kansa ylvästelivät voimansa tunnossa ja pilkkasivat Israelin Jumalaa. Tämä yltyi yhä pahemmaksi ja saavutti huippunsa sen faraon aikana, jonka Mooses kohtasi. Kun heprealaisten johtaja aloitti sanomansa: »Näin sanoo Herra, Israelin Jumala», kuningas vastasi: »Kuka on Herra, jota minun pitäisi kuulla? — Minä en tunne Herraa.” Mutta hän ei sanonut näin siksi, etteikö hän olisi tuntenut tosi Jumalaa, vaan koska hän uhmasi hänen valtaansa. Alusta loppuun faraon vastustava asenne jumalallista käskyä kohtaan ei johtunut tietämättömyydestä vaan vihasta ja uhmasta.AO1 313.3

Vaikka egyptiläiset olivat niin kauan kieltäytyneet tutustumasta Jumalaan, Herra antoi heille vielä tilaisuuden parannuksen tekoon. Joosefin aikana Egypti oli ollut turvapaikkana Israelille. Jumalaa oli kunnioitettu osoittamalla ystävällisyyttä hänen kansaansa kohtaan, ja nyt hän pitkämielisenä ja sääliväisenä antoi jokaiselle tuomiolle riittävästi täytäntöönpanoaikaa. Egyptiläisille juuri heidän palvontansa kohteet koituivat kiroukseksi, ja niin he saivat todistuksen Herran voimasta. Kaikki jotka halusivat, saattoivat jättäytyä Jumalalle ja välttyä hänen rangaistuksiltaan. Kuninkaan kiihkoilusta ja uppiniskaisuudesta oli vain seurauksena, että tieto Jumalasta levisi ja käännytti monia egyptiläisiä hänen palvelijoikseen.AO1 314.1