Eesaun osa

Tuskin Jaakob oli poistunut isän- sä teltasta, kun jo Eesau astui sisään. Vaikka hän olikin myynyt esikoisuutensa ja vahvistanut kaupan juhlallisesti valalla, hän päätti nyt saada sen siunaukset itselleen veljensä vaatimuksista välittämättä. Hengelliseen esikoisoikeuteen liittyi myös maallinen, joka takasi hänelle päämiehen aseman ja kaksinkertaisen osuuden isän varoista. Näitä siunauksia hän kyllä osasi arvostaa. »Nouse, isäni», hän sanoi, »ja syö poikasi riistaa, siunataksesi minut.»AO1 164.5

Sokea vanha isä säikähti kovin päästyään selville petoksesta, jonka kohteeksi hän oli joutunut. Hänen kaukaiset ja rakkaat toiveensa oli nyt tehty tyhjiksi, ja hän kä-sitti hyvin, miten pahoin vanhempi poika nyt pettyisikään tästä. Toisaalta hän tajusi senkin, että Jumala tässä oli sallimuksellaan kumonnut hänen aikeensa ja toteuttanut juuri sen, mitä hän oli koettanut estää. Hän muisti, mitä enkeli oli sanonut Rebekalle, ja ymmärsi Jaakobin parhaiten soveltuvan täyttämään Jumalan tarkoituksen, vaikka olikin nyt vikapää syntiin. Lausuessaan siunauksen Jaakobille hän oli tuntenut Hengen innoitusta, ja käsittäen nyt asian kokonaisuudessaan hän vahvisti tuon tahtomattaan antamansa siunauksen: »Siunattu hän myös on oleva.»AO1 165.1

Eesau oli väheksynyt siunausta silloin, kun se oli hänen saatavissaan, mutta halusi saada sen nyt, kun se oli iäksi kaikonnut pois. Äkkipikaisen luonteensa kiihkeässä raivonpuuskassa, katkerana ja suruissaan hän huusi: »Siunaa minutkin, isäni! Eikö sinulla ole mitään siunausta minun varalleni?” Mutta annettu lupaus ei ollut enää palautettavissa. Hän ei voinut saada takaisin siunausta, josta hän oli käynyt vaihtokauppaa niin kevytmielisesti. »Yhdestä ateriasta», täyttääkseen taas kerran ruokahalunsa, jota hän ei ollut koskaan hillinnyt, Eesau myi esikoisuutensa, mutta kun hän lopulta huomasi mielettömyytensä, hänen oli mahdotonta enää saada siunausta, »sillä hän ei löytänyt tilaa peruutukselle, vaikka hän kyynelin sitä pyysi” (Hebr. 12: 16, 17). Ei Eesaulta poistettu oikeutta pyrkiä katumalla jälleen Jumalan suosioon, mutta esikoisuutta hän ei enää mitenkään saanut takaisin. Hänen murheensa ei perustunut todelliseen synnintuntoon, eikä hän halunnut päästä sovintoon Jumalan kanssa. Hän suri syntinsä seurauksia mutta ei itse syntiä.AO1 165.2

Koska Eesau ei välittänyt Ju-malan siunauksista ja vaatimuksista, Raamattu käyttää hänestä nimitystä »epäpyhä». Hän edustaa niitä, jotka väheksyvät Kristuksen aikaansaamaa lunastusta ja ovat valmiit uhraamaan taivasperintönsä saadakseen tämän maan katoavaa tavaraa. Suuret joukot elävät vain nykyhetkeä silmälläpitäen tuntematta mitään huolta huomisesta. Eesaun tavoin he huutavat: »Syökäämme ja juokaamme, sillä huomenna me kuolemme” (1 Kor. 15: 32). He elävät vain vaistonvaraisesti eivätkä välitä arvokkaistakaan saavutuksista, jos ne vaativat kieltäymyksiä. Kun valittavaksi annetaan joko turmeltuneen ruokahalun tyydyttäminen tai vain itsensä kieltäville ja Jumalaa pelkääville luvatut taivaan siunaukset, niin halujen vaatimukset voittavat ja Jumala ja taivas saavat väistyä. Miten monet kristityiksi tunnustautuvat - kin pitävätkään kiinni terveyttä turmelevista mieliteoistaan, jotka turruttavat mielen herkkyyden. Ja he loukkaantuvat, kun heitä kehotetaan puhdistautumaan kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta ja saattamaan pyhityksensä täydelliseksi Jumalan pelossa. Käsittäen, etteivät voi päästä taivaaseen luopumatta tästä vahingolli-sesta mielihalujensa tyydyttämisestä, he katsovat parhaaksi lakata kulkemasta ikuiseen elämään johtavaa tietä, koska se on niin kaita.AO1 165.3

Suuret joukot vaihtavat esikoisoikeutensa aistillisten halujensa tyydyttämiseen. He uhraavat terveytensä, heikentävät henkiset kykynsä ja menettävät taivaan pelkän hetkellisen nautinnon vuoksi ja antavat periksi mielihalulleen, joka on omiaan sekä hei-kentämään että alentamaan ih-mistä. Samoin kuin Eesau heräsi huomaamaan hätiköidyn vaihtokauppansa mielettömyyden vasta sitten, kun menetetyn takaisin-saaminen oli liian myöhäistä, ne, jotka ovat vaihtaneet taivasperintönsä itsekkäiden halujensa tyydyttämiseen, tulevat Jumalan päivänä liian myöhään tajuamaan erehdyksensä.AO1 166.1