Aabraham perheensä päänä

Aabrahamista mainitaan, että »häntä sanottiin Jumalan ystäväksi» ja »että hänestä tulisi kaikkien isä, jotka — uskovat” (Jaak. 2: 23; Room. 4: 11). Jumala itse todistaa tästä uskollisesta patriarkasta: »Aabraham kuuli minua ja noudatti, mitä minä noudatettavaksi annoin, minun käskyjäni, säädöksiäni ja opetuksiani.” Ja edelleen: »Sillä minä olen valinnut hänet, että hän käskisi lapsiansa ja perhettänsä, joka jää hänen jälkeensä, noudattamaan Herran tietä ja tekemään sitä, mikä vanhurskaus ja oikeus on, jotta Herra antaisi Aabrahamille tapahtua, mitä hän on hänelle luvannut.” Aabraham kutsuttiin suureen kunniaan, olemaan sen kansan kantaisänä, joka vastaisina vuosisatoina varjelisi ja säilyttäisi Jumalan totuuden maailmaa varten - sen kansan, josta luvattu Messias oli tuleva maan kaikkien kansojen siunaukseksi. Mutta hän, joka kutsui patriarkan, piti häntä arvollisena. Tämä on itsensä Jumalan puhetta. Hän, joka ymmärtää ajatukset jo kaukaa ja osaa arvioida ihmiset oikein, sanoo: »Minä olen valinnut hänet.» Aabraham ei poikkeaisi totuudesta itsekkäille poluilleen. Hän noudattaisi lakia ja toimisi oikeamielisesti ja vanhurskaasti. Ja Herran pelon lisäksi hän harjoittaisi uskontoa kodissaan. Hän opettaisi perheelleen vanhurs-kautta. Jumalan laki olisi hänen taloutensa ohjeena.AO1 124.4

Aabrahamin talouteen kuului toistatuhatta henkeä. Ne, jotka hänen opetuksiaan seuraten alkoivat palvoa yhtä Jumalaa, siirtyivät hänen leiriinsä asumaan, Siellä - aivan kuin koulussa — he saivat sellaista opetusta, mikä teki heistä oikean uskon edustajia. Täten hänellä oli suuri vastuu. Hän koulutti perheenhuoltajia, ja nämä noudattaisivat hänen hallin-totapaansa omassa taloudessaan.AO1 125.1

Ennen muinoin isä oli perheensä hallitsija ja pappi, ja vielä perheellistyneinäkin lapset tunnustivat hänen arvovaltansa. Jälkeläiset kasvatettiin pitämään häntä perheenpäänä, jonka ratkaisuvaltaan kuuluivat niin uskonnolliset kuin maallisetkin asiat. Aabraham koetti vakiinnuttaa tämän patriarkallisen hallintojärjestelnään, koska se oli omiaan säilyttämään Jumalan tuntemuksen. Oli tarpeellista sitoa kodin jäsenet perhepiirin yhteyteen, turvaan laajalle levinneeltä ja syvälle juurtuneelta epäjumalanpalveluksel-ta. Aabraham koetti kaikin tavoin varjella leiriläisiään sekaantumasta pakanoihin ja tutustumasta heidän epäjumalainsa palvontamenoihin, sillä hän tiesi, että veljeily pahan kanssa turmelisi huomaamatta heidän periaatteensa. Hän pyrki erittäin tarkoin pitämään loitolla kaikenlaiset väärät uskonnot ja korostamaan elävän Jumalan ylevyyttä ja kirkkautta, jotta häntä yksin palvottaisiin.AO1 125.2

Tämä viisas järjestely oli Jumalan itsensä laatima. Hän tahtoi siten erottaa kansansa pakanain yhteydestä niin pitkälle kuin mahdollista ja tehdä siitä omissa oloissaan elävän kansan, jota ei luettaisi kuuluvaksi toisten kansojen joukkoon. Hän oli irrottanut Aabrahamin epäjumalia palvelevasta suvustaan, jotta patriarkka voisi neuvoa ja kasvattaa perhettään erossa niistä viettelyksistä, joita heillä olisi ollut Mesopotamiassa, ja jotta hänen jälkeläisensä voisivat säilyttää oikean uskon puhtaana sukupolvesta toiseen.AO1 125.3

Aabraham rakasti lapsiaan ja koko perhettään. Siksi hän varjeli heidän uskoaan ja uskontoaan sekä selosti heille jumalallisia asetuksia. Nämä hän saattoi antaa kalleimpana testamenttilahjanaan heille ja heidän kauttaan maailmalle. Kaikille opetettiin, että he olivat taivaan Jumalan hallinnassa. Vanhempien ei sopinut mitenkään painostaa eikä las-ten liioin puolestaan olla tottele-mattomia. Jumala oli laissaan an-tanut kullekin velvollisuutensa. Vain noudattamalla sitä oli mahdollista tulla onnelliseksi ja menestyä.AO1 126.1

Hänen oma päivittäinen hiljainen vaikutuksensa oli muille jatkuvana opetuksena. Hänen järkkymätön rehellisyytensä, hyväntahtoisuutensa ja epäitsekäs kohteliaisuutensa olivatkin herättäneet kuninkaiden ihailua, ja sellainen hän oli kotonakin. Hänen elämänsä huokui sellaista luonteen jaloutta ja rakastettavuutta, joka ilmaisi kaikille, että hän oli yhteydessä taivaaseen. Hän ei lai-minlyönyt halvimmankaan palve-lijansa sielua. Hänen taloudessaan ei ollut eri lakia isännälle ja palvelijalle, rikkaiden parempaa ja köyhien huonompaa kohtelua. Hän oli kaikille yhtä oikeamielinen ja sääliväinen pitäen heitä kanssaan osallisina elämän armosta.AO1 126.2

»Että hän käskisi lapsiansa ja perhettänsä.» Hän ei tekisi sitä syntiä, että jättäisi hillitsemättä lastensa huonoja taipumuksia tai poikkeaisi väärässä hellyydessään pitämästä heitä velvollisuuden tiellä. Aabraham ei vain antaisi oikeaa opetusta vaan ylläpitäisi myös arvovaltaa sekä oikeita ja vanhurskaita lakeja.AO1 126.3

Miten harvat tänä aikana noudattavatkaan tätä esimerkkiä! So-keassa ja itsekkäässä tunteelli-suudessaan, jota väärin kutsutaan rakkaudeksi, monet vanhemmat antavat lastensa toimia oman mielensä mukaan, vaikkei näiden arvostelukyky ole vielä kehittynyt eivätkä he ole vielä oppineet pitä-mään halujaan kurissa. Tämä on suorastaan julmaa nuorison koh telua ja väärin koko maailmaa kohtaan. Vanhempien peräänantavaisuus aiheuttaa sekaannusta niin perheessä kuin yhteiskunnassakin. Se vahvistaa nuorten halua seurata omia taipumuksiaan alistumatta Jumalan vaatimuksiin. Siten he kehittyvät mieleltään Jumalan tahdon vastaisiksi, ja tämä uskonnoton, alistumaton mieli siirtyy sitten heidän lapsiinsa ja lastensa lapsiin. Aabrahamin tavoin vanhempien tulisi käskeä perhettänsä seuraamaan jälkiään. Opetettakoon ja ylläpidettäköön kuuliaisuutta vanhempien arvovallalle ensimmäisenä askeleena Jumalan arvovallalle osoitettavan kuuliaisuuden tiellä.AO1 126.4

Jumalan lain väheksyminen, jopa uskonnollisten johtajien taholta, on aikaansaanut paljon pahaa. Sellainen laajalle levinnyt opetus, jonka mukaan Jumalan käskyt eivät enää ole ihmistä sitovia, vaikuttaa epäjumalanpalveluksen tavoin kansan elämäntapoihin. Ne, jotka pyrkivät vähentämään Jumalan pyhän lain vaatimuksia, iskevät suoraan perhei- den ja kansakuntien hallinnon pe-rustukseen. Uskonnolliset van-hemmat, jotka eivät vaella Jumalan käskyjen mukaisesti, eivät käske perhettänsä noudattamaan Herran tietä. Jumalan lakia ei oteta elämän ohjeeksi. Perustettuaan oman kotinsa lapset eivät katso olevansa velvoitettuja opettamaan omille lapsilleen mitään sellaista, mitä heille itselleen ei koskaan ole opetettu. Ja tästä syystä on niin monia jumalatto-mia perheitä; tästä syystä turmelus on niin syvälle syöpynyt ja laajalle levinnyt.AO1 126.5

Vanhemmat eivät voi käskeä lapsiaan seuraamaan jälkiään, ennen kuin he itse noudattavat Herran lakia ehyin sydämin. Tässä tarvitaan uudistusta - syvää ja laajaa uudistusta. Vanhempien tulee uudistua; sananpalvelijoiden tulee uudistua; he tarvitsevat Jumalaa perheeseensä. Saadakseen asiantilan muuttumaan heidän täytyy ottaa Jumalan sana perheensä neuvonantajaksi. Heidän on opetettava lapsilleen, että sen välityksellä Jumala puhuu heille ja että sitä on siksi ehdottomasti toteltava. Heidän pitäisi kärsiväl-lisesti, ystävällisesti ja väsymättä opettaa lapsilleen, miten he voivat elää Jumalan mielen mukaisesti. Sellaisen perheen lapset pystyvät kumoamaan epäuskoisten saivarteluja. He ovat omaksuneet Raamatun uskonsa pohjaksi, ja niin heillä on perustus, jota epäilyn hyökyaallotkaan eivät voi järkyttää.AO1 127.1

Rukous laiminlyödään aivan liian monissa kodeissa. Vanhemmista tuntuu, ettei heillä ole aikaa aamuja iltahartauteen. Heiltä ei liikene edes muutamaa hetkeä kiittääkseen Jumalaa hänen runsaista armolahjoistaan - siunatusta päivänpaisteesta, kasveja rehe-vöittävistä sadekuuroista ja pyhien enkeleiden suojeluksesta. He eivät ehdi rukoillen pyytää kodilleen Jumalan apua ja johdatusta sekä Jeesuksen pysyvää läsnäoloa. He lähtevät työhönsä niin kuin härkä tai hevonen suomatta ajastustakaan Jumalalle tai taivaalle. Jumalan Poika pitää heitä niin kalliina, että mieluummin uhrasi henkensä lunastaakseen heidät kuin salli heidän hukkua ilman toivoa, mutta tuskin he osaavat arvostaa hänen suurta hyvyyttään sen paremmin kuin eläimetkään, jotka tuhoutuvat.AO1 127.2

Niiden, jotka tunnustavat ra-kastavansa Jumalaa, tulisi mui-naisten patriarkkojen tavoin rakentaa alttari Herralle, minne tahansa he pystyttävätkin telttansa. Jos milloin niin nyt on aika tehdä jokainen koti rukoushuoneeksi. Isien ja äitien tulisi usein ylentää sydämensä Jumalan puoleen rukoillen nöyrästi ja hartaasti itsensä ja lastensa puolesta. Laskekoon isä kodin pappina Ju-malan alttarille aamuja iltauhrin vaimon ja lasten yhtyessä rukouk-seen ja kiitokseen. Sellaisessa kodissa Jeesus viihtyy.AO1 127.3

Pyhän valon pitäisi päästä lois-tamaan jokaisesta kristitystä kodista. Rakkauden tulisi ilmetä kaikessa toiminnassa. Sen pitäisi näyttäytyä kaikessa kotoisessa kanssakäymisessä huomaavaisena ystävällisyytenä ja lempeänä, epäitsekkäänä kohteliaisuutena. On koteja, joissa tätä periaatetta noudatetaan käytännössä — kote- ja, joissa Jumalaa palvotaan ja to-dellinen rakkaus vallitsee. Näistä kodeista kohoaa aamuja iltarukous tuoksuvana suitsukkeena Jumalan luo, ja hänen armonsa lahjat laskeutuvat siunauksina rukoilevien ylle aamukasteen tavoin.AO1 127.4

Hyvin hoidettu kristitty koti puhuu voimakkaasti kristinuskon todellisuuden puolesta - eikä epä-uskoinen voi väittää sen todistusta vastaan. Kaikki voivat nähdä, että jokin perhettä elähdyttävä vaikutus ulottuu lapsiinkin ja että Aabrahamin Jumala on heidän kanssaan. Jos kristityiksi tunnus-tautuvien kodit olisivat aidon us-konnollisia, niillä olisi valtavan hyvä vaikutus. Ne olisivat todella »maailman valkeus». Taivaan Ju-mala tahtoo sanoa jokaiselle us-kolliselle lasten vanhemmalle sa moin kuin hän lausui Aabrahamille: »Minä olen valinnut hänet että hän käskisi lapsiansa ja per hettänsä, joka jää hänen jälkeen sä, noudattamaan Herran tietä ja tekemään sitä, mikä vanhurskaus ja oikeus on, jotta Herra antaisi Aabrahamille tapahtua, mitä hän on hänelle luvannut.»AO1 128.1