Erämaan koulussa

Mooses viipyi hovissa neljänkymmenen vuoden ikäänsä asti. Hän ajatteli usein kansansa alennustilaa, kävi tapaamassa orjuudessa eläviä veljiään ja rohkaisi heitä vakuuttamalla, että Jumala kyllä huolehtisi heidän vapautuksestaan. Usein hän vihastui nähdessään, miten heitä kohdeltiin epä-oikeudenmukaisesti ja sorrettiin, ja hän paloi halusta saada kostaa heidän kärsimänsä vääryydet. Eräänä päivänä, kun hän näin oli ulkosalla, hän näki egyptiläisen miehen lyövän israelilaista. Silloin hän riensi paikalle ja iski egyptiläisen kuoliaaksi. Israelilaisen lisäksi ei paikalla ollut ketään näkemässä tapahtumaa, ja Mooses kätki ruumiin heti hiekkaan. Hän oli nyt osoittanut olevansa valmis puolustamaan kansansa asiaa ja toivoi näkevänsä heidän nyt nousevan saadakseen takaisin vapautensa. »Ja hän luuli veljiensä ymmärtävän, että Jumala hänen kätensä kautta oli antava heille pelastuksen, mutta he eivät sitä ymmärtäneet” (Ap.t. 7: 25). He eivät olleet vielä valmiit vapauteen. Seuraavana päivänä Mooses näki kahden heprealaisen tappelevan keskenään, ja toinen heistä näkyi ilmeisesti olevan syypää kinaan. Mooses nuhteli syyllistä, mutta tämä ei katsonut hänellä olevan mitään oikeutta puuttua heidän välienselvittelyynsä, koska oli itsekin syypää rikokseen. »Kuka on asettanut sinut meidän päämieheksemme ja tuomariksemme», hän sanoi hal-pamaisesti. »Aiotko tappaa minutkin, niinkuin tapoit egyptiläisen?»AO1 231.1

Koko asia tuli pian egyptiläisten tietoon ja kantautui suuresti liioiteltuna myös faraon korviin. Kuninkaalle selitettiin, että tällä teolla on suuri merkityksensä: Mooses näet aikoi nostattaa kansansa egyptiläisiä vastaan, kukistaa hallituksen ja nousta itse valtaistuimelle. Valtakunta ei voinut olla turvassa niin kauan kuin hän eli. Ja niin kuningas päätti heti, että Mooseksen oli kuoltava, mutta saatuaan vihiä häntä uhkaavasta vaarasta Mooses pakeni ja suuntasi kulkunsa Arabiaan.AO1 232.1

Herra ohjasi hänen matkaansa, ja niin hän pääsi asumaan Jetron, Midianin papin ja ruhtinaan, kotiin. Jetro oli myös Jumalan palvelija. Jonkin ajan kuluttua Mooses sai vaimokseen yhden hänen tyttäristään ja jäi sinne appensa palvelukseen, paimentamaan hänen lampaitaan, neljäksikymmeneksi vuodeksi.AO1 232.2

Surmatessaan egyptiläisen Mooses syyllistyi samaan virheeseen, jonka hänen isänsä niin usein tekivät ottamalla omiin käsiinsä työn, jonka Jumala oli luvannut tehdä. Jumala ei tahtonut vapauttaa kansaansa sodankäynnillä, kuten Mooses luuli, vaan omalla väkevällä voimallaan, jotta hän yksin saisi siitä kunnian. Mutta Jumala käänsi Mooseksen ajattelemattoman teonkin palve-lemaan tarkoituksiaan. Mooses ei vielä ollut valmis suureen tehtä-väänsä. Hänen oli vielä opittava sama läksy, jonka Jumala oli opettanut Aabrahamille ja Jaakobille - ettei tullut luottaa inhimilliseen voimaan tai viisauteen vaan Jumalan voimaan, kun oli kyse hänen lupaustensa täyttämisestä. Ja siellä vuorten yksinäisyydessä Mooses saisi muitakin opetuksia. Kieltäymysten ja ankaran elämän koulussa hänen tuli oppia olemaan kärsivällinen ja hillitsemään väkevät tunteensa. Hänen tuli harjaantua kuuliaiseksi, ennen kuin hän osaisi hallita viisaasti. Hänen oman sydämensä oli oltava täysin sopusoinnussa Jumalan kanssa, ennen kuin hän saattoi opettaa Israelille hänen tahtonsa tuntemusta. Oman ko- kemuksen tuli valmistaa häntä huolehtimaan isällisesti kaikista, jotka tarvitsivat hänen apuaan.AO1 232.3

Ihminen olisi myöntänyt helpo-tusta tuosta pitkästä aherruksen ja syrjässäolon kaudesta pitäen sitä suurena ajanhukkana. Mutta ääretön Viisaus kutsui tulevan kansansa johtajan viettämään neljäkymmentä vuotta vaatimattomasti lammasten paimenena. Näin hän vähitellen tottuisi unohtamaan itsensä ja vartioimaan ja hellästi hoivaamaan laumaansa, ja näin hänestä kehittyisi sääliväinen ja kärsivällinen paimen myös Israelille. Mitkään inhimillisen koulutuksen tai sivistyksen tarjoamat edut eivät voineet korvata tätä kokemusta.AO1 233.1

Mooses oli oppinut paljon sellaista, mikä hänen täytyi unohtaa. Egyptin olojen vaikutukset - hänen kasvatusäitinsä rakkaus, hänen oma korkea asemansa kuninkaan tyttären poikana, ylellinen ja tuhlaileva elämä, hienostu-neisuus, oveluus, väärän uskonnon mystiikka, epäjumalanpalveluksen loistokkuus, suurenmoiset rakennukset ja veistokset - kaikki nämä olivat vaikuttaneet syvästi hänen kehittyvään mieleensä ja jossakin määrin muovanneet hänen tapojaan ja luonnettaan. Aika, ympäristön muutos ja yhteys Jumalaan saattoivat hälventää nämä vaikutukset. Mooseksen tuli itsensä taistella kuin henkensä edestä voidakseen luopua vääryydestä ja omaksua totuuden, mutta Jumala auttaisi häntä, milloin taistelu kävisi hänelle inhimillisin voimin liian vaikeaksi.AO1 233.2

Kaikissa, jotka on valittu suo-rittamaan jotakin tehtävää Juma-lalle, ilmenee inhimillisiä piirteitä. He eivät kuitenkaan ole olleet kaavoittuneita tavoiltaan ja luon-teeltaan eivätkä ole tyytyneet jäämään tuohon tilaan. He ovat hartaasti halunneet saada viisaut- ta Jumalalta ja oppia työskentele-mään hänen palveluksessaan. Apostoli sanoo: »Jos joltakin teistä puuttuu viisautta, anokoon sitä Jumalalta, joka antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta, niin se hänelle annetaan» (Jaak. 1: 5). Mutta Jumala ei anna jumalallista valoa niille, jotka tyytyvät jäämään pimeyteen. Saadakseen apua Jumalalta ihmisen on tunnettava heikkoutensa ja vajavuutensa. Hänen on mielessään varauduttava hänessä aikaansaatavaan suureen muutokseen, ja hänen on ryhdyttävä vakavasti ja kestävästi rukoilemaan ja toimimaan. Väärät tavat ja tottumukset on karistettava pois, ja voitto voidaan saavuttaa vain pyrkimällä päättävästi korjaamaan näitä vir-heitä ja mukautumalla oikeisiin periaatteisiin. Monet eivät koskaan tavoita sitä asemaa mihin voisivat päästä, koska he odottavat Jumalan tekevän heidän puolestaan sen, mitä varten Jumala on antanut heille kykyä jotta he tekisivät sen itse. Kaikkien, joita Jumala pitää käyttökelpoisina, on harjaannuttava erittäin ankaran henkisen ja siveellisen kurin alaisina, ja Jumala auttaa heitä liittämällä jumalallisen voimansa inhimilliseen toimintaan.AO1 233.3

Vuorenharjanteiden ympäröimänä Mooses oli yksin Jumalan kanssa. Egyptin suurenmoiset temppelit eivät enää vaikuttaneet hänen mieleensä taikauskollaan ja vääryyksillään. Ikuisten kukkuloiden juhlallinen ylevyys kuvasti hänelle Korkeimman majesteettiutta, johon verrattuina hän totesi Egyptin jumalat kovin voimattomiksi ja merkityksettömiksi. Luojan nimi oli nähtävissä kaikkialla. Mooses tunsi olevansa hänen läheisyydessään ja hänen voimansa verhoamana. Täällä hänen ylpeytensä ja itseriittoisuutensa häipyivät pois. Hänen erämaaelämänsä karu yksinkertaisuus hälvensi Egyptin joutilaisuuden ja ylellisyyden vaikutukset. Mooseksesta tuli kärsivällinen, kunnioittava ja nöyrä, »sangen nöyrä mies, nöyrempi kuin kukaan muu ihminen maan päällä» (4 Moos. 12: 3). Mutta hän uskoi lujasti Jaakobin voimalliseen Jumalaan.AO1 234.1

Vuosien vieriessä hän kuljeskeli laumoineen noita yksinäisiä seutuja pohtien kansansa sorrettua tilaa. Hän muisteli, miten Jumala oli kohdellut hänen isiään, ja mietiskeli lupauksia, jotka olivat valitun kansan perintöä, ja rukoili öin ja päivin Israelin puolesta. Taivaan enkelit levittivät valoaan hänen ympärilleen, ja täällä hän Pyhän Hengen innoittamana kirjoitti Ensimmäisen Mooseksen kir-jan. Autiomaan yksinäisyydessä vietetyt pitkät vuodet olivat suu- reksi siunaukseksi paitsi Moosekselle ja hänen kansalleen myös koko maailmalle kaikkina tulevina aikoina.AO1 235.1