Kansan tyytymättömyys

Nyt he näyttivät vilpittömästi katuvan synnillistä menettelyään. Mutta he surivat pahojen tekojensa seurauksia pikemmin kuin omaa kiittämättömyyttään ja tot-telemattomuuttaan. Kun he havaitsivat, ettei Herra heltynyt päätöksestään, he herkesivät taas itsepäisiksi ja julistivat, etteivät he enää palaisi erämaahan. Käskemällä heidän vetäytyä vihollistensa maasta Jumala koetteli heidän esittämäänsä alistuvaisuutta ja todisti, ettei se ollut aitoa. He tiesivät tehneensä syntiä kovin pahoin aikoessaan pikaistuksissaan surmata vakoojat, jotka oli-vat kehottaneet heitä tottelemaan Jumalaa, mutta nyt he olivat kauhuissaan huomatessaan tehneensä pelottavan virheen, jonka seuraukset koituisivat heille kohtalokkaiksi. Heidän mielensä ei ollut muuttunut, ja he olivat valmiit samanlaiseen purkaukseen, kunhan vain aihetta ilmaan-tuisi. He saivatkin siihen syytä, kun Mooses Jumalan valtuuttamana käski heidän palata erämaahan.AO1 369.5

Mooses ja Aaron, Kaaleb ja Joosua pettyivät katkerasti, kun Israelilta evättiin neljäksikymmeneksi vuodeksi pääsy Kanaaniin. Kuitenkin he hyväksyivät napisematta jumalallisen määräyksen. Mutta ne, jotka olivat moittineet Jumalalta saamaansa kohtelua ja uhanneet palata Egyptiin, itkivät ja surivat kovin, kun heiltä otettiin pois ne siunaukset, joita he olivat väheksyneet. He olivat syyttä vaikeroineet, ja nyt Jumala antoi heille syytä itkuun. Jos he olisivat surreet syntiään silloin, kun se tunnollisesti paljastettiin heille, tätä tuomiota ei olisi langetettu. Mutta he surivat tuomiota; heidän surunsa ei ollut katumusta eikä voinut saada heidän tuomiotaan kumotuksi.AO1 370.1

Koko yön he itkivät ja valittivat, mutta aamulla virisi jälleen toivo. He päättivät nyt näyttää, etteivät olleet pelkureita. Kun Jumala oli käskenyt heidän lähteä valtaamaan maata, he olivat kieltäytyneet. Ja nyt kun hän kehotti heitä perääntymään, he olivat yhtä vastahankaisia. He päättivät hyökätä maahan ja ottaa sen haltuunsa; kukaties Jumala hyväksyisi heidän toimenpiteensä ja peruisi omat suunnitelmansa heidän suhteensa.AO1 370.2

Jumalan antamana etuoikeutena ja velvollisuutena heidän tuli mennä siihen maahan hänen määräämänään aikana, mutta hän oli peruuttanut tämän luvan heidän tahallisen vastahakoisuutensa vuoksi. Saatanan oli onnistunut estää heitä pääsemästä Kanaaniin, ja nyt hän yllytti heitä tekemään vastoin Jumalan käskyä juuri sen, jota he olivat kieltäytyneet tekemästä, kun Jumala vaati sitä. Näin tuo suuri pettäjä pääsi voitolle saadessaan heidät kapinoimaan jo toisen kerran. He olivat epäilleet, ettei Jumala voimallaan kyennyt tukemaan heitä, niin että he olisivat saaneet Kanaanin haltuunsa. Mutta nyt he kuitenkin havittelivat tuota samaa omin voimin ja ilman Jumalan apua. »Me olemme tehneet syntiä Herraa vastaan”, he huusivat. »Me menemme ja taistelemme aivan niinkuin Herra, meidän Jumalamme, on meitä käskenyt» (5 Moos. 1: 41). Näin täysin rikkomus oli sokaissut heidät. Herra ei koskaan ollut käskenyt heitä menemään ja taistelemaan. Hänen tarkoituksensa ei ollut, että he olisivat valloittaneet maan soti-malla vaan noudattamalla tarkoin hänen käskyjään.AO1 370.3

Vaikkei kansan mieli ollutkaan muuttunut, heidän oli ollut pakko tunnustaa syntisyytensä ja se tyh-myys, että olivat ryhtyneet kapi-noimaan vakoojien esitettyä ra-porttinsa. Nyt he käsittivät sen siunauksen arvon, jonka he niin äkkipikaisesti olivat hylänneet. He tunnustivat oman epäuskonsa estäneen heitä pääsemästä Ka-naaniin. »Me olemme tehneet syntiä», he sanoivat myöntäen vian olevan heissä itsessään eikä Jumalassa, jota he niin pahoin olivat syyttäneet heille antamiensa lupausten rikkomisesta. Vaikkei heidän tunnustuksensa pohjautunutkaan todelliseen katumukseen, se kuitenkin osoitti kaiken sen oikeudenmukaiseksi, mitä Jumala oli tehnyt heille.AO1 370.4

Herra toimii vieläkin samoin kirkastaakseen nimensä saattamalla ihmiset tunnustamaan hänen oikeamielisyytensä. Kun ne, jotka sanovat rakastavansa häntä, moittivat hänen johdatustaan, väheksyvät hänen lupauksiaan langeten kiusaukseen ja ryhtyvät pahojen enkelien kanssa vastus-tamaan Jumalan suunnitelmia, Herra usein puuttuu asioiden kulkuun. Vaikka nämä henkilöt eivät todella katuisikaan, hän saa heidät vakuuttumaan synneistään, niin että heidän on pakko tunnustaa oman menettelynsä vääryys ja toisaalta Jumalan oikeudenmukaisuus ja hyvyys heitä kohtaan. Näin Jumala vastatoimin paljastaa pimeyden teot. Ja vaikkei pahuuteen johtanut mielenlaatu täysin muuttuisikaan, tehdyt tunnustukset aikaansaavat sen, että Jumala saa kunnian, ja hänen palvelijansa, joita on vastustettu ja ymmärretty väärin, havaitaan uskollisiksi nuhtelijoiksi. Näin tu-lee käymään silloin, kun Jumala lopullisesti vuodattaa vihansa. Raamattu sanoo siitä: »Herra tulee tuhannen tuhansine pyhinensä tuomitsemaan kaikkia ja rankaisemaan kaikkia jumalattomia kaikista heidän jumalattomista teoistansa» (Juud. 14, 15). Tällöin jokainen syntinen joutuu näkemään ja tunnustamaan tuomionsa oikeutuksen.AO1 372.1

Jumalan päätöksestä välittämättä israelilaiset valmistautuivat valloittamaan Kanaania. Sotavarusteineen ja aseineen he katsoivat kyllä selviytyvänsä taistelusta, mutta Jumalan ja hänen murheellisten palvelijoidensa mielestä ne eivät likimainkaan riittäneet takaamaan voittoa. Kun Herra lähes neljäkymmentä vuotta myöhemmin johdatti Israelin valtaamaan Jerikoa, hän lupasi kulkea heidän kanssaan. Arkkia, joka sisälsi hänen lakinsa, kannettiin heidän aseväkensä edellä. Hänen määräämiensä johtajien tuli ohjata heidän liikkeitään Jumalan valvonnassa. Tällainen johdatus varjeli heitä kaikelta vahingolta. Mutta tällä kertaa he lähtivät vihollisen joukkoja vastaan Jumalan käskyn vastai-sesti ja uhmaten johtajiensa vakavaa varoitusta, ilman arkkia ja vailla Moosesta.AO1 372.2

Torvilla annettiin hälytys, ja Mooses kiiruhti heidän jälkeensä varoittamaan: »Minkätähden te nyt käytte rikkomaan Herran käskyä. Ei se onnistu. Älkää lähtekö sinne, sillä Herra ei ole teidän keskellänne; älkää lähtekö, etteivät vihollisenne voittaisi teitä. Sillä amalekilaiset ja kanaanilaiset ovat siellä teitä vastassa, ja niin te kaadutte miekkaan.”AO1 372.3

Kanaanilaiset olivat kuulleet salaperäisestä mahdista, joka näytti varjelevan tätä kansaa, sekä heidän hyväkseen tehdyistä ihmeistä. Niinpä he nyt kokosivat vahvan joukon torjumaan maahan tunkeutuvia. Hyökkäävillä joukoilla ei ollut päällikköä. Ku- kaan ei rukoillut Jumalaa suomaan heille voittoa. He lähtivät matkaan joko saadakseen epätoivoisella yrityksellään kohtalonsa käännetyksi tai kuollakseen tais-telussa. Vaikka heiltä puuttuikin sotakokemusta, heillä oli siksi paljon aseväkeä, että he toivoivat voivansa yllättävällä ja kiivaalla hyökkäyksellään lannistaa kaiken vastarinnan. Yltiöpäisesti he haastoivat taisteluun vihollisen, joka ei uskaltanut hyökätä heitä vastaan.AO1 372.4

Kanaanilaiset olivat sijoittuneet kallioiselle ylätasangolle, jonne päästiin vain jyrkkien ja vaarallisten nousujen tai ahtaiden solien kautta. Tämä vain lisäsi suurten heprealaisjoukkojen sur-kean tappion todennäköisyyttä. Astellessaan hitaasti pitkin vuoriston polkuja he olivat helppona maalitauluna kaikelle, mitä vihollinen ylhäältä sinkosi. Isoja kivenjärkäleitä tulla jyristi rinteitä alas jättäen alleen kaatamiensa verestä punettuneen vaon taakseen. Ne jotka noususta uupuneina pääsivät huipulle, syöstiin kiivaasti alas tai ajettiin raskain tappioin pakosalle. Kaatuneita jäi runsaasti kuoleman kylvönä verilöylyn paikalle. Israelin joukot kärsivät musertavan tappion. Heidän uhitteleva kokeilunsa päättyi hävitykseen ja kuolemaan.AO1 373.1

Lopultakin nöyryytettyinä henkiin jääneet palasivat ja itkivät »Herran edessä. Mutta Herra ei kuullut” heidän huutoaan (5 Moos. 1: 45). Saatuaan näin merkittävän voiton Israelin viholliset, jotka aiemmin olivat vavisten odottaneet tuon valtaisan joukon tuloa, rohkaistuivat entistä luottavaisemmin vastustamaan heitä. He pitivät nyt valheellisina kaikkia niitä tietoja, joita he olivat saaneet siitä, miten ihmeelli-sesti Jumala oli auttanut kansaansa, eivätkä he enää katsoneet olevan mitään aihetta pelkoon. Tuo Israelin ensimmäinen tappio innosti kanaanilaisia olemaan rohkeita ja päättäväisiä, ja siksi se vaikeutti huomattavasti maan valloittamista. Israelin ei auttanut muu kuin perääntyä voitokkaan vihollisensa näkyvistä erämaahan tietäen, että sinne oli kokonaisen sukupolven kuoltava.AO1 373.2