Israelia aletaan sortaa

Mutta ajan mittaan tuo suuri mies, jota Egypti sai kiittää niin paljosta, sekä hänen teoistaan nauttimaan päässyt sukupolvi vai-puivat hautaan. »Niin Egyptiin tuli uusi kuningas, joka ei Joosefista mitään tiennyt.» Kyllä hän oli tietoinen Joosefin palveluksista valtiolle, mutta hän ei tahtonut antaa niille mitään tunnustusta vaan halusi niin pitkälle kuin mahdollista painaa ne unohduksiin. »Tämä sanoi kansallensa: ‘Katso, israelilaisten kansa on suurempi ja väkevämpi kuin me. Tulkaa, menetelkäämme siis viisaasti heitä kohtaan, että he eivät lisääntyisi eivätkä, jos sota syttyisi, liittyisi hekin vihollisiimme ja sotisi meitä vastaan ja lähtisi maasta pois.’”AO1 224.3

Israelilaisten lukumäärä oli jo suuresti kasvanut; he »olivat he-delmälliset ja sikisivät, lisääntyivät ja enenivät hyvin suurilukuisiksi, niin että maa tuli heitä täyteen». Joosefin hyvässä hoidossa ja silloisen kuninkaan suosiossa he olivat nopeasti levinneet koko maahan. He olivat kuitenkin pysyneet erillisenä kansana eivätkä olleet vähääkään omaksuneet Egyptin tapoja tai uskontoa. Siksi heidän voimakas lisääntymisensä sai kuninkaan ja hänen kansansa pelkäämään, että he sodan syttyessä liittyisivät Egyptin vihollisiin. Kuitenkaan heidän karkottamisena maasta ei ollut edullista. Monet heistä olivat ammattitaitoisia ja taitavia työmiehiä, ja maan vaurastuminen oli suureksi osaksi heidän ansiotaan. Kuningas tarvitsi sellaisia työläisiä rakentaessaan suurenmoisia palatsejaan ja temppeleitään. Niinpä hän rinnasti heidät egyptiläisiin, jotka olivat myyneet omaisuutensa valtiolle. Pian heille asetettiin työnjohtajia, jotka orjuuttivat heidät täydellisesti. »Niin egyptiläiset pitivät israelilaisia orjantyössä väkivalloin ja katkeroittivat heidän elämänsä kovalla laastija tiilityöllä ja kaikenlaisella työllä ulkona kedolla, kaikenlaisella työllä, jota he teettivät heillä väkivalloin.» »Mutta kuta enemmän kansaa rasitettiin, sitä enemmän se lisääntyi, ja sitä enemmän se levisi.»AO1 224.4

Kuningas ja hänen neuvonanta-jansa olivat toivoneet voivansa alistaa israelilaiset kovalla työllä, vähentää siten heidän lukumää-räänsä ja lannistaa heidän itsenäisen mielensä. Mutta epäonnistuttuaan tässä he jyrkensivät toimenpiteitään. Egyptiläisille kätilövaimoille annettiin käsky surmata heprealaiset poikalapset synnytyksen yhteydessä. Tämä käsky oli lähtöisin saatanasta. Hän tiesi, että vapauttaja nousisi israelilaisten keskuudesta, ja saa-malla kuninkaan tuhoamaan heidän lapsensa hän toivoi estävänsä jumalallista suunnitelmaa toteu-tumasta. Mutta kätilövaimot pel-käsivät Jumalaa eivätkä uskalta- neet toteuttaa julmaa käskyä. Herra hyväksyi heidän menettelynsä ja antoi heidän menestyä. Mutta aikeensa epäonnistumisesta suuttuneena kuningas vielä tehosti ja laajensi käskyään. Koko kansa määrättiin nyt etsimään ja tappamaan näitä avuttomia uhreja. »Niin farao antoi käskyn kaikelle kansallensa, sanoen: ‘Kaikki poikalapset, jotka syntyvät, heit-täkää Niilivirtaan, mutta kaikkien tyttölasten antakaa elää.’»AO1 225.1