»Kainin tie”

Kuultuaan Jumalan kirouksen Kain oli poistunut isänsä kodista. Hän oli aluksi harjoittanut maanviljelijän ammattia, mutta nyt hän perusti kaupungin ja antoi sille vanhimman poikansa nimen. Hän oli loitonnut Jumalasta ja väheksynyt Eedenin ennalleen asettamisen lupausta. Hän lähti etsimään toimeentuloaan ja on-neaan synnin kiroamasta maasta ja tuli siten niiden kaikkien kantaisäksi, jotka palvovat tämän maailman jumalaa. Pelkästään maallisissa ja aineellisissa asioissa hänen jälkeläisensä edistyivät huomattavasti. Mutta Jumalasta he eivät välittäneet vaan vastustivat hänen suunnitelmiaan. Kain oli ensimmäisenä tehnyt murhan, ja tähän rikokseen Lemek, hänen jälkeläisensä viidennessä polvessa, liitti moniavioisuuden. Ylpeänä ja uhmamielisenä hän tunnusti Jumalan vain varmistaakseen oman turvallisuutensa ja välttyäkseen joutumasta kostetuksi Kainin tähden. Aabel oli elänyt paimentolaisena ja asunut teltoissa tai katoksissa, ja samaa ammattia harjoittivat myös Seetin jälkeläiset katsoen »olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä”, josta »he pyrkivät parempaan, se on taivaalliseen” (Hebr. 11: 13, 16).AO1 62.1

Jonkin aikaa nämä kaksi ryhmää pysyivät erossa toisistaan. Kainin heimo levittäytyi lähtökohdastaan Seetin lasten asuttamille tasangoille ja laaksoihin; nämä taas halusivat välttää Kainin heimolaisten turmelevaa vaikutusta ja vetäytyivät asumaan ylängöille. Niin kauan kuin he näin pysyttelivät erossa, Jumalan palveluskin säilyi puhtaana. Mutta ajan mittaan he ryhtyivät vähitellen tekemisiin laakson asukkaiden kanssa. Tästä kanssakäymisestä oli erittäin pahoja seurauksia. Silloin näet »huomasivat Jumalan pojat ihmisten tyttäret ihaniksi”. Seetin lapsia viehätti Kainin jälkeläisten tyttärien kauneus, ja Herran mielipahaksi he menivät naimisiin näiden kanssa. Monet Jumalan palvelijat lankesivat syntiin, kun joutuivat näin jatkuviin kiusauksiin, ja menettivät tunnusomaisen pyhän luonteensa. Ollessaan tekemisissä turmeltuneiden kanssa he omaksuivat näiden käsityksiä ja tapoja. Seitsemännen käskyn vastaisesti he »ottivat vaimoikseen kaikki, jotka he parhaiksi katsoivat”. Seetin lapset kulkivat »Kainin tietä” (Juud. 11), tavoittelivat vain maailmallista menestystä ja nautintoa ja hylkäsivät Herran käskyt. Seurauksena oli, että »he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kun-nioittaneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ym-märtämätön sydämensä on pi-mentynyt”. Ja siksi »Jumala hylkäsi heidät heidän kelvottoman mielensä valtaan” (Room. 1: 21, 28). Synti levisi yli maan kuolettavan pitaalin tavoin.AO1 62.2

Lähes tuhannen vuoden ajan Aadam eli jälkeläistensä parissa ja todisti synnin seurauksista. Us-kollisesti hän koetti torjua pahuuden leviämistä. Hän oli opastanut jälkeläisiään kulkemaan Herran tietä; tarkoin hän tallensi kaiken, mitä Jumala oli ilmoittanut hänelle, ja toisti sen seuraaville suku-polville. Lapsilleen ja lastensa lapsille aina yhdeksänteen sukupolveen asti hän kuvaili ihmisen pyhää ja onnellista oloa paratiisissa ja kertoi yhä uudelleen lankeemuksestaan ja niistä kärsimyksistä, joilla Jumala oli opettanut hänelle lakinsa tarkan noudattamisen tärkeyttä. Hän selosti myös pelastussuunnitelmaa, jonka Jumala armossaan oli laatinut heidän hyväkseen. Kuitenkin vain harvat ottivat vaarin hänen sanoistaan. Usein häntä moitittiin katkerasti synnistä, joka oli tuottanut niin paljon surua hänen jälkeentulevilleen.AO1 63.1

Aadamin elämä oli murheellista, nöyrää ja katuvaista. Eedenistä poistuessaan hän oli kauhuissaan siitä ajatuksesta, että hänen oli kuoltava. Ensi kerran hän näki kuoleman kohtaavan ihmisperhettä, kun Kain, hänen esikoisensa, surmasi oman veljensä. Omaa syntiään syvästi sureva ja Aabelin kuolemaa ja Kainin hylkäämistä vielä kaksin verroin murehtiva Aadam oli miltei ahdistuksen murtama. Hän joutui seuraamaan turmeluksen leviämistä niin laajalle, että se oli lopulta hukuttava maailman vedenpaisumukseen. Luojan julistama kuolemantuomio oli aluksi kuulostanut hirveältä. Mutta kun hän oli lähes tuhat vuotta katsellut synnin seurauksia, hänestä tuntui, että Jumala oli armollinen lopettaessaan elämän, joka oli täynnä kärsimystä ja surua.AO1 64.1