Synnin alkuperä

Koska rakkauden laki on Jumalan hallituksen perustana, kaikkien älyllisten olentojen onnellisuus riippuu heidän täydellisestä sopeutumisestaan sen suuriin vanhurskauden periaatteisiin. Jumala odottaa kaikilta luoduiltaan rakkauden palvelusta - hänen luonteensa arvostukseen perustuvaa palvelusta. Hän ei pidä vähääkään pakollisesta kuuliaisuudesta vaan antaa kaikille tahdon vapauden, jotta häntä palveltaisiin vapaaehtoisesti.AO1 14.3

Niin kauan kuin kaikki luodut suostuivat rakkauden kuuliaisuuteen, koko Jumalan kaikkeudessa vallitsi täydellinen sopusointu. Taivaallisten joukkojen ilona oli täyttää Luojansa tahtoa. Riemuiten he heijastivat hänen kirkkauttaan ja kaiuttivat hänen kiitostaan. He rakastivat Jumalaa yli kaiken ja toinen toistaan luottamuksellisesti ja epäitsekkäästi. Taivaallista sopusointua ei rikkonut yksikään soraääni. Mutta sitten tämä onnentila häiriintyi. Ilmaantui yksi, joka käytti väärin Jumalan luoduilleen suomaa vapautta. Synti sai alkunsa hänestä, joka Kristuksen jälkeen oli ollut Jumalan eniten kunnioittama sekä voimaltaan ja kirkkaudeltaan edellä muita taivaan asukkaita. Lucifer, »kointähti, aamuruskon poika”, oli ensimmäinen suojaavista kerubeista, pyhä ja nuhteeton. Hän seisoi suuren Luojan välittömässä läheisyydessä, ja iankaikkista Jumalaa ympäröivän kirkkauden alati välkehtivät säteet lankesivat hänen ylleen. »Näin sanoo Herra, Herra: Sinä olet sopusuhtaisuuden sinetti, täynnä viisautta, täydellinen kauneudessa. Eedenissä, Jumalan puutarhassa, sinä olit. Peitteenäsi olivat kaikkinaiset kalliit kivet. - Sinä olit kerubi, laajalti suojaavainen, ja minä asetin sinut pyhälle vuorelle; sinä olit jumal’olento ja käyskentelit säihkyväin kivien keskellä. Nuhteeton sinä olit vaellukseltasi siitä päivästä, jona sinut luotiin, siihen saakka, kunnes sinussa löydettiin vääryys» (Hes. 28: 12-15).AO1 14.4

Vähä vähältä Lucifer tuli anta-neeksi itsekorotukselle sijaa mie-lessään. Raamattu kertoo siitä: »Sinun sydämesi ylpistyi sinun kauneudestasi, ihanuutesi tähden sinä kadotit viisautesi» (Hes. 28:17). »Sinä sanoit sydämessäsi: ‘Korkeammalle Jumalan tähtiä minä istuimeni korotan, — teen itseni Korkeimman vertaiseksi’” (Jes. 14: 13, 14). Tämä mahtava enkeli alkoi pitää omanaan kaikkea kirkkauttaan, joka kuitenkin oli lähtöisin Jumalasta. Vaikka hänellä olikin muuta taivaan joukkoa ylempi kunnia-asema, hän ei tyytynyt siihen vaan alkoi havitella sitä kunnioitusta, joka kuului yksin Luojalle. Sen sijaan, että olisi pyrkinyt suuntaamaan kaikkien luotujen rakkauden ja kuuliaisuuden ennen muita Jumalaan, hän koetti voittaa itselleen heidän palveluksensa ja uskollisuutensa. Ja kadehtien sitä kunniaa, minkä Isä oli antanut Pojal- leen, tämä enkeliruhtinas tavoitteli yksin Kristukselle kuuluvaa valtaa.AO1 15.1

Näin särkyi taivaan täydellinen sopusointu. Kun huomattiin, että Lucifer oli alkanut palvella itseään Luojansa sijasta, se herätti pelokkuutta niissä, joiden mielestä ylin kunnia kuului Jumalalle. Taivaallisessa neuvottelussa enkelit pyysivät hartaasti Luciferia muuttamaan mielensä. Jumalan Poika esitti hänelle Luojan suuruuden, hyvyyden ja oikeamielisyyden sekä hänen lakinsa pyhän, muuttumattoman luonteen. Jumala itse oli vakiinnuttanut taivaan järjestyksen, ja poiketessaan siitä Lucifer häpäisisi Luojaansa ja tuottaisi itselleen tuhon. Mutta tämä rajattoman rakkauden ja armon hengessä annettu varoitus herätti vain entistä kiivaampaa vastustusta. Lucifer kadehti yhä enemmän Kristusta ja jyrkentyi omassa kannassaan.AO1 16.1

Tämä enkelien ruhtinas oli päättänyt kiistää Jumalan Pojan valtiuden ja asettaa siten kyseen-alaiseksi Luojan viisauden ja rak-kauden. Tätä varten hän aikoi nyt keskittää kaikki mestarilliset kykynsä, eikä Kristusta lukuunottamatta ollutkaan ketään häntä älykkäämpää kaikissa Jumalan joukoissa. Mutta hän, joka halusi kaikkien luotujensa olevan tah-doltaan vapaita, ei jättänyt ketään alttiiksi hämmentäville saivarteluille, joilla kapinaa pyrittiin todistelemaan oikeutetuksi. Ennen asioiden kärjistymistä avoimeksi kiistaksi kaikkien oli saatava selvästi kuulla hänen tahtonsa, jonka viisaudesta ja hyvyydestä kaikki heidän ilonsa oli lähtöisin.AO1 16.2

Kaikkeuden Kuningas kutsui taivaalliset joukkonsa eteensä voi-dakseen heidän ollessaan koolla selostaa Poikansa oikean aseman ja suhteen kaikkiin luotuihin. Jumalan Poika oli Isänsä kanssa val-taistuimella, ja iankaikkisen, itsestään olevaisen Jumalan kirkkaus ympäröi heitä molempia. Pyhät enkelit kerääntyivät valtaistuimen ympärille suunnattoman suurena, lukemattomana joukkona - »kymmenentuhatta kertaa kymmenentuhatta ja tuhat kertaa tuhat” (Ilm. 5: 11), ja siinä korkeimmatkin enkelit riemuitsivat palvelijoina ja alamaisina valossa, mikä kohdistuisi heihin jumaluuden läsnäolosta. Kuningas julisti kokoontuneille taivaan asukkaille, ettei kukaan muu kuin Kristus, Jumalan Ainosyntyinen, saattanut olla täysin perillä hänen aikeistaan, ja hänelle uskottiin Isän tahdon mahta-vien päätösten toteuttaminen. Ju-malan Poika oli täyttänyt Isän tahdon kaikkien taivaan joukkojen luomisen yhteydessä, ja hän ansaitsi yhtä hyvin kuin Jumalakin heidän kunnioituksensa ja kuuliaisuutensa. Kristuksen oli vielä määrä käyttää jumalallista voimaa maan ja sen asukkaiden luomiseen. Mutta kaikessa tässä hän ei tavoittelisi valtaa eikä pyrkisi korottamaan itseään vastoin Jumalan suunnitelmaa vaan edistäisi Isän kunniaa ja toteuttaisi hänen hyviä ja rakkaudellisia tarkoituksiaan.AO1 16.3

Enkelit tunnustivat ilomielin Kristuksen ylivallan ja ilmaisivat rakastavansa ja palvovansa häntä heittäytymällä maahan hänen eteensä. Luciferkin kumartui heidän kanssaan, mutta hänen mielessään riehui outo, kiivas taistelu. Kateus siellä kamppaili totuutta, oikeutta ja uskollisuutta vastaan. Pyhät enkelit näyttivät saavan vaikutuksellaan hänet hetkeksi mukaansa. Tuhansien riemuitsevien äänten kajauttaessa soinnukkaat kiitoslaulunsa paha mieli näytti häipyvän pois; sanomattoman suloinen rakkaus täytti koko hänen olemuksensa ja hän yhtyi noiden synnittömien palvojien kanssa sydämestään rakastamaan Isää ja Poikaa. Mutta sitten hän taas ajatteli ylpeänä omaa kunniaansa ja alkoi jälleen havitella herruutta ja kadehtia Kristusta. Hän ei pitänyt korkeaa ase-maansa Jumalan erikoisena lahjana eikä siksi tuntenut mitään kii-tollisuutta Luojaansa kohtaan. Hän ylpeili älykkyydestään ja yl-häisyydestään ja pyrki Jumalan vertaiseksi. Taivaan joukot rakas-tivat ja kunnioittivat häntä, enkelit täyttivät mielellään hänen käs-kyjään, ja hän oli muita enemmän saanut osakseen viisautta ja kunniaa. Häntä ylempänä oli kuitenkin Jumalan Poika voimaltaan ja arvovallaltaan Isän vertaisena. Isä ilmaisi hänelle aikeensa, joita Lucifer taas ei päässyt kuulemaan. Ja tämä mahtava enkeli kyseli mielessään: »Miksi yliherruuden pitää olla Kristuksella? Miksi häntä kunnioitetaan enemmän kuin minua?”AO1 17.1

Poistuen loitommaksi Isän luota Lucifer lähti herättämään tyyty-mättömyyttä enkeleissä. Hän toimi erittäin salamyhkäisesti eikä aluksi paljastanut todellisia aikeitaan vaan kunnioitti vielä ulkonaisesti Jumalaa. Hän alkoi esittää epäileviä vihjauksia taivaallisia olentoja koskevista laeista antaen heidän ymmärtää, että vaikka ne saattoivatkin olla tarpeelli- sia maailmojen asukkaille, eivät enkelit korkeampina olentoina toki tarvinneet moisia rajoituksia. Olihan heillä oma viisautensa pätevänä oppaana. Eivätkä heidän kaltaisensa olennot voineet tuottaa häpeää Jumalalle. Olivathan kaikki heidän ajatuksensa pyhiä, eivätkä he voineet erehtyä sen paremmin kuin Jumala itsekään. Jumalan Pojan kunnioittamista samanvertaisena Isän kanssa esitettiin ilmeisenä vääryytenä Luciferia kohtaan, joka, kuten väitettiin, oli yhtä oikeutettu saamaan osakseen kumarrusta ja kunniaa. Jos tämä enkelien ruhtinas vain pääsisi ylenemään oikeaan ase-maansa, siitä koituisi pelkkää hyvää koko taivaan väelle, sillä hänen silmämääränään oli kaikkien vapaus. Mutta nyt heiltä oli riistetty siihenastisen vapautensa viimeisetkin rippeet, kun heille oli nimetty ehdoton Valtias, jonka arvovaltaa kaikkien täytyi kumartaa. Tällaisia olivat ne kavalat eksytykset, jotka Luciferin juonikkaasti soluttamina saivat no-peasti jalansijaa taivaan kartanoissa.AO1 17.2

Kristuksen asemaa tai arvovaltaa ei ollut mitenkään muutettu. Luciferin kateus ja väärät tulkinnat sekä hänen pyrkimyksensä Kristuksen vertaiseksi olivat tehneet välttämättömäksi lausunnon antamisen Jumalan Pojan todellisesta asemasta, vaikka se oli ollut sama alusta asti. Petollisilla juo-nillaan Lucifer oli kuitenkin hä-männyt monia enkeleitä.AO1 18.1

Käyttämällä hyväkseen alaistensa pyhien olentojen rakastavaa ja uskollista luottamusta hän oli niin taitavasti ujuttanut heidän mieleensä omaa epäluottamustaan ja tyytymättömyyttään, ettei hänen vaikutustaan havaittu. Lucifer oli esittänyt Jumalan aikeet väärässä valossa; hän vääristeli ja käänsi niitä kieroon herättääkseen erimielisyyttä ja tyytymättömyyttä. Ovelasti hän yllytti kuulijoitaan ilmaisemaan tunteensa, ja sitten hän käytti heidän lausuntojaan hyväkseen sopivissa tilaisuuksissa todistaakseen, etteivät enkelit oikein kaikessa olleet Jumalan hallituksen kannalla. Samalla kun hän väitti itse olevansa täysin kuuliainen Jumalalle, hän esitti pitävänsä eräitä muutoksia taivaan järjestykseen ja lakeihin välttämättöminä jumalallisen hal-lituksen pysyvyydelle. Vaikka hän siis pyrki herättämään vastustusta Jumalan lakia kohtaan ja solut-tamaan omaa tyytymättömyyttään alaistensa enkelien keskuuteen, hän näennäisesti oli koettavinaan poistaa tyytymättömyyttä ja palauttaa nurjamielisiä enkeleitä taivaan järjestykseen. Salavihkaa hän lietsoi epäsopua ja kapinaa mutta koetti parhaansa mukaan saada kaiken näyttämään siltä, kuin hän pyrkisi yksinomaan edistämään uskollisuutta ja säilyttämään sopusointua ja rauhaa.AO1 18.2

Näin lietsottu tyytymättömyys alkoi kyteä tuhoisasti. Se ei puhjennut ilmiliekkiin vaan levisi vaivihkaa eripuraisuutena enkelien keskuuteen. Oli eräitä, joita Luciferin vehkeilyt Jumalan hallitusta vastaan miellyttivät. Vaikka he olivat siihen saakka täysin noudattaneet Jumalan vakiinnuttamaa järjestystä, he olivat nyt tyytymättömiä ja pahoillaan siitä, etteivät ymmärtäneet hänen tutkimattomia aikeitaan. Kristuksen arvoaseman korostaminen ei liioin ollut heille mieleen. Nämä puolsivat nyt Luciferin vaatimuksia hänen pyrkiessään Jumalan Pojan vertaiseksi. Mutta uskolliset ja vilpittömät enkelit pitivät Jumalan esitystä viisaana ja oikeamielisenä, ja he koettivat saada tämän nurjamielisen olennon jälleen so-peutumaan Jumalan tahtoon. Kristus oli Jumalan Poika; hän oli ollut yhtä Isän kanssa jo ennen enkelien luomista. Hän oli aina ollut Isän oikealla puolella. Hänen valta-asemastaan oli ollut pelkkää siunausta kaikille, jotka olivat hänen hyväntahtoisessa hallinnassaan, eikä sitä tähän mennessä kukaan ollut asettanut kyseenalaiseksi. Taivaan sopusointu ei ollut koskaan ennen häiriintynyt; miksi siihen nyt pitäisi tulla soraääniä? Uskolliset enkelit saattoivat nähdä vain tämän epäsovun kauheat seuraukset, ja hartaasti he neuvoivat noita nureksijoita luopumaan aikeistaan ja osoittautumaan kuuliaisiksi Jumalalle kannattamalla uskollisesti hänen hallitustaan.AO1 19.1