Synnin seuraukset

Mutta suuri Lainantaja aikoi ilmoittaa Aadamille ja Eevalle näiden rikkomuksen seuraukset. Hän oli ilmaissut läsnäolonsa paratiisissa. Ollessaan viattomia ja pyhiä he olivat iloisina tervehtineet Luojaansa, kun tämä lähestyi heitä, mutta nyt he pakenivat kauhuissaan ja koettivat piiloutua paratiisin kaukaisimpaan sopukkaan. Mutta »Herra huusi miestä ja sanoi hänelle: ‘Missä olet?’ Hän vastasi: ‘Minä kuulin sinun aske-leesi paratiisissa ja pelkäsin, sillä minä olen alasti, ja sentähden minä lymysin.’ Ja hän sanoi: ‘Kuka sinulle ilmoitti, että olet alasti? Etkö syönyt siitä puusta, josta minä kielsin sinua syömästä?’»AO1 38.4

Aadam ei voinut kieltää eikä puolustaa syntiään. Katumuksen sijasta hän kuitenkin koetti lykätä sen vaimonsa niskoille ja sitä tietä itse Jumalan syyksi: »Vaimo, jonka annoit olemaan minun kanssani, antoi minulle siitä puusta, ja minä söin.” Vähän aikaisemmin hän rakkaudesta vaimoonsa oli ollut valmis luopumaan Jumalan suosiosta, paratiisin kodistaan ja ikuisesta autuudestaan, mutta nyt langettuaan hän saattoi vierittää vastuun rikkomuksestaan elä-mäntoverilleen ja jopa itse Luojalle. Niin hirveä on synnin valta.AO1 39.1

Kun Herra kysyi vaimolta: »Mitäs olet tehnyt?” hän vastasi: »Käärme petti minut, ja minä söin.” »Miksi loit käärmeen? Miksi päästit sen paratiisiin?» - näin hän kyseli puolustellessaan syntiään. Aadamin tavoin hän syytti lankeemuksestaan Jumalaa. Itsensä puolustelun mieli on lähtöisin valheiden isästä. Esivanhempamme omaksuivat sen heti, kun joutuivat saatanan vaikutuksen alaisiksi, ja sitä ovat osoittaneet kaikki Aadamin pojat ja tyttäret. Sen sijaan, että nöyrästi tunnustaisivat syntinsä, he koettavat suojautua syyttelemällä toisia, olosuhteita tai Jumalaa, jopa saaden hänen siunauksistaankin aiheen napinaan häntä vastaan.AO1 39.2

Silloin Herra langetti tuomion käärmeelle: »Koska tämän teit, kirottu ole sinä kaikkien karjaeläinten ja kaikkien metsän eläinten joukossa. Vatsallasi sinun pitää käymän ja tomua syömän koko elinaikasi.” Saatanan välikappaleena käärmeen täytyi osallistua jumalallisesta tuomiosta. Sitä oli ihailtu kedon kauneimpana eläimenä, mutta nyt sen oli tultava viheliäiseksi ja kaikkien inhoamaksi. Sitä pelkäisivät ja vihaisivat sekä ihmiset että eläimet. Käärmeelle lisätyt sanat kohdistuivat suoraan saatanaan ja viittasivat hänen lopulliseen tappioonsa ja tuhoonsa: »Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen sieme-nensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän.»AO1 40.1

Eeva sai kuulla vastaisista vai-voistaan ja kivuistaan, ja sitten Herra lisäsi: »Mutta mieheesi on sinun halusi oleva, ja hän on sinua vallitseva.” Jumala oli luonut hänet Aadamin vertaiseksi. Jos he olisivat pysyneet kuuliaisina Jumalalle ja noudattaneet hänen suurta rakkauden lakiaan, he olisivat aina olleet sovussa keske-nään. Mutta synti oli rikkonut sopusoinnun, ja nyt vaadittiin jommankumman alistumista, jotta se palautuisi ja yhteys säilyisi. Eeva oli rikkonut ensiksi ja langennut kiusaukseen erkaannuttuaan kumppanistaan vastoin Jumalan ohjetta. Hänen yllytyksestään Aadam teki syntiä, ja nyt hänet asetettiin alamaiseksi miehelleen. Jos langennut ihmissuku olisi noudattanut Jumalan lain esittämiä periaatteita, olisi tämä tuomio, vaikka se julistettiinkin synnin seurauksena, osoittautunut heille siunaukseksi. Mutta mies on käyttänyt väärin näin saamaansa ylivaltaa, ja se on monesti katkeroittanut ja vaikeuttanut vaimon elämää.AO1 40.2

Eeva oli ollut täysin onnellinen miehensä seurassa Eeden-kodissaan. Mutta nykyaikaisten levot-tomien eevojen tavoin hänkin olisi toivonut pääsevänsä kohoamaan Jumalan asettamalta tasoltaan. Mutta pyrkiessään alkuperäistä asemaansa ylemmäksi hän lankesikin paljon alemmaksi sitä. Saman lopputuloksen joutuvat ko-kemaan kaikki ne, jotka eivät käy ilomielin käsiksi tehtäviinsä Jumalan suunnitelman mukaisesti. Tavoitellessaan sellaista asemaa, johon eivät ole saaneet kykyjä häneltä, he luopuvat paikasta, jossa voisivat olla siunaukseksi. Pyrkiessään ylemmäksi monet ovat uhranneet tosi naisellisen arvokkuutensa ja luonteensa ja-louden ja jättäneet tekemättä Jumalalta saamansa työn.AO1 40.3

Aadamille Herra julisti: »Koska kuulit vaimoasi ja söit puusta, josta minä kielsin sinua sanoen: ‘Älä syö siitä’, niin kirottu olkoon maa sinun tähtesi. Vaivaa nähden sinun pitää elättämän itseäsi siitä koko elinaikasi; orjantappuroita ja ohdakkeita se on kasvava sinulle, ja kedon ruohoja sinun on syötävä. Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinä olet otettu. Sillä maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman.»AO1 40.4

Jumalan tahdon mukaan ei syn-nittömän ihmisparin olisi tarvinnut tietää pahasta mitään. Hän oli antanut heille runsaasti hyvää ja pitänyt pahan heistä erossa. Mutta hänen käskynsä vastaisesti he olivat syöneet kielletystä puusta, ja nyt he tahtoivat syödä siitä jatkuvasti ja oppia tuntemaan pahuutta koko ikänsä. Siitä lähtien saatana vaivaisi ihmissukua kiusauksillaan. Mieluisten askareiden tilalle tuli nyt huolta ja raatamista. Heidän osakseen tuli pettymyksiä, murheita, tuskia ja lopulta kuolema.AO1 41.1

Synnin kirouksen alaisena koko luonto todistaisi ihmiselle Jumalaa vastaan tehdyn kapinan luonteesta ja seurauksista. Luotuaan ihmisen Jumala pani hänet hallitsemaan maata ja kaikkea luomakuntaa. Ja niin kauan kuin Aadam pysyi uskollisena Jumalalle, koko luonto oli hänelle alamainen. Mutta kun hän kapinoi jumalallista lakia vastaan, alemmat luontokappaleetkin nousivat kapi-naan hänen hallintaansa vastaan. Näin Herra suuressa armossaan näyttäisi ihmisille lakinsa pyhyyden ja saattaisi heidät omasta kokemuksestaan havaitsemaan, miten vaarallista sen vähäinenkin syrjäyttäminen oli.AO1 41.2

Myös ihmisen osaksi tuleva vai-valloinen ja huolekas elämä sää-dettiin rakkaudesta. Se oli kurinalaista kasvatusta, jonka hänen syntinsä teki tarpeelliseksi, ja sillä pyrittiin hillitsemään hänen halujaan ja intohimojaan sekä opettamaan häntä hallitsemaan itseään. Se sisältyi Jumalan suureen suunnitelmaan, jonka tarkoituksena on palauttaa ihminen entiselleen synnin turmeluksesta ja alennustilasta.AO1 41.3

Kun esivanhempiamme varoi-tettiin: »Sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman» (1 Moos. 2: 17), ei se tarkoittanut, että he syötyään kielletystä puusta kuolisivat heti samana päivänä. Mutta sinä päivänä heille langetettaisiin peruuttamaton tuomio. Kuolemattomuus luvattiin heille kuuliaisuuden ehdolla, mutta rikkomuksensa perusteella he menettäisivät iankaikkisen elämän. Heti sinä päivänä he olisivat kuolemaan tuomittuja, kuoleman omat.AO1 41.4

Voidakseen jatkaa ikuista ole-massaoloaan ihmisen täytyi jatku-vasti syödä elämän puusta. Mutta siitä erotettuna hänen elinvoimansa vähitellen vähenisi, kunnes elämä kuluisi loppuun. Saatanan suunnitelman mukaan Aadamin ja Eevan piti tottelemattomuutensa takia joutua Jumalan epäsuosioon, ja ellei heille annettaisi anteeksi, hän toivoi heidän pääsevän syömään elämän puusta joutuakseen siten elämään ikuisesti syntisinä ja kurjina. Mutta ihmisen lankeemuksen jälkeen pyhiä enkeleitä asetettiin vartioimaan elämän puuta. Näiden enkelien ympärillä välkehti valonsäteitä, jotka muistuttivat säihkyvää miekkaa. Aadamin perheestä kukaan ei saanut ohittaa tuota estettä päästäkseen syömään elämää antavia hedelmiä, ja siksi ei olekaan yhtään kuolematonta syntistä.AO1 42.1

Esivanhempiemme rikkomuksen synnyttämää murheen hyökyaaltoa monet pitävät liian kauheana seurauksena niin vähäisestä synnistä, ja he syyttävät, ettei Jumala kohtele ihmistä viisaasti eikä oikeamielisesti. Mutta jos he tutustuisivat lähemmin tähän kysymykseen, he huomaisivat erehtyneensä. Jumala loi ihmisen kal- taisekseen, synnittömäksi. Ihmisten, jotka olivat vain vähän alemmat kuin enkelit, oli määrä kansoittaa maa. Mutta heidän kuuliaisuuttaan oli koeteltava, sillä Jumala ei sallinut maan tulevan täyteen sellaisia, jotka eivät välittäneet hänen laistaan. Kuitenkaan hän ei armossaan asettanut Aadamia mihinkään vaikeaan kokeeseen. Ja kiellon vähäisyys tekikin synnin niin kovin suureksi. Ellei Aadam voinut selviytyä pienimmästäkään kokeesta, hän ei olisi voinut kestää myöskään suurempaa koetusta, jos hänelle olisi uskottu enemmän vastuuta. Jos Aadam olisi pantu johonkin suureen kokeeseen, niin pahuu-teen taipuvaiset olisivat puolustelleet itseään sanomalla: »Tämä on vähäpätöinen asia, eikä Jumala ole niin turhantarkka pikkuseikoista.» Ja niin rikottaisiin jatkuvasti vähäisiksi katsotuissa asioissa, joita ihmisetkään eivät pidä pahana. Mutta Herra on selvästi ilmoittanut, että synti loukkaa häntä minkä määräisenä tahansa.AO1 42.2

Eevasta näytti vähäiseltä tottelemattomuudelta Jumalaa kohtaan se, että hän maistoi kielletyn puun hedelmää ja kiusasi myös miestään rikkomaan Herran kieltoa, mutta heidän syntinsä päästi murheen hyökyaallon syöksy-mään maailmaan. Kuka pystyy kiusauksen hetkellä näkemään, miten hirveät seuraukset on yh-delläkin väärällä askeleella?AO1 43.1

Monet jotka opettavat, ettei Jumalan laki sido ihmistä, väittävät, että hänen on mahdotonta noudattaa sen käskyjä. Mutta jos tämä olisi totta, niin miksi Aadam joutui kärsimään rikkomuksensa rangaistuksen? Esivanhempiemme synti toi maailmaan syyllisyyttä ja surua, ja vain Jumalan hyvyys ja armo estivät sitä syöksemästä ihmiskuntaa äärimmäiseen epätoivoon. Älköön kukaan pettäkö itseään. »Synnin palkka on kuolema” (Room. 6: 23). Jumalan lakia ei voida rikkoa rankaisematta nyt sen paremmin kuin silloinkaan, kun tuomio julistettiin ih-miskunnan isälle.AO1 43.2

Syntiinlankeemuksensa jälkeen Aadam ja Eeva eivät saaneet enää asua Eedenissä. He pyysivät hartaasti, että saisivat jäädä viattomuuden ja ilon aikaiseen kotiinsa. He myönsivät, ettei heillä ollut enää mitään oikeutta siihen, mutta sitoutuivat kaikessa tottelemaan Jumalaa vastaisuudessa. Mutta heille sanottiin, että synti oli turmellut heidän luonteensa. He olivat nyt heikompia vastustamaan pahaa, ja saatana saisi nyt helpommin otteen heistä. He olivat viattomina langenneet kiusaukseen, ja nyt tietäessään olevansa syyllisiä he eivät jaksaisi niinkään hyvin pysyä puhtaina.AO1 43.3

Nöyrinä ja sanomattoman su-rullisina he jättivät jäähyväiset kauniille kodilleen ja lähtivät asuttamaan maata, jota rasitti synnin kirous. Ennen niin lauhkea ja tasalämpöinen ilmasto oli nyt altis suurille vaihteluille, ja armossaan Herra antoi heille nahkapuvut suojaksi kovaa kuumuutta ja kylmyyttä vastaan.AO1 43.4

Nähdessään kuihtuvan kukan ja putoavan lehden ensimmäisinä rappeutumisen merkkeinä Aadam ja hänen kumppaninsa surivat syvemmin kuin ihmiset nykyään murehtivat kuolleitaan. Haurai- den ja hentojen kukkien kuolema oli sekin jo kyllin murheellista, mutta kun komeat puut karistivat lehtensä, se toi voimakkaasti mieleen sen ankaran tosiasian, että kuolema on kaiken elävän osana.AO1 43.5

Eedenin paratiisi pysyi maail-massa kauan senkin jälkeen, kun ihminen oli karkotettu sen viihtyisiltä poluilta. Langenneen ihmissuvun sallittiin kauan katsella viattomuutensa kotia - vain vartioivat enkelit estivät heiltä pääsyn sinne. Jumalallinen kirkkaus näkyi kerubien vartioimalla paratiisin portilla. Sinne Aadam tuli poikiensa kanssa palvomaan Jumalaa. Siellä he uudelleen lupasivat noudattaa sitä lakia, jonka rikkominen oli karkottanut heidät Eedenistä. Kun jumalattomuuden tulva peitti alleen koko maan ja kun ihmisten pahuus johti heidän tuhoonsa vedenpaisumuksessa, Eedenin istuttanut käsi poisti sen maan päältä. Mutta lopullisessa ennalleen asettamisessa, jolloin Jumala luo »uuden taivaan ja uuden maan» (Ilm. 21: 1), se palautetaan ihanammaksi kaunistettuna kuin se alussa olikaan.AO1 44.1

Silloin ne, jotka ovat pitäneet Jumalan käskyt, saavat hengittää sisäänsä kuolematonta elinvoimaa elämän puun juurella. Ja halki päättymättömien aikakausien synnittömien maailmojen asuk-kaat saavat katsella tuota iha-naa puutarhaa näytteenä Juma-lan täydellisestä luomistyöstä, jota synnin kirous ei ole koskettanut - näytteenä siitä, mitä koko maasta olisi tullut, jos ihminen vain olisi toteuttanut Luojan loistavan suunnitelman.AO1 44.2